Asun välimaastossa. Ensin asuin Limburgin läänin eteläosassa, jossa on kumpuilevia kukkuloita, mikä on nähtävyys sinällään Hollannin sisällä. Tämä läänin pohjoisosa on tavallista littanaa, ja jotenkin epäspektakulääriä aluetta. Mitään kovin kuuluisaa seudulta ei löydy. ”Mitä täällä on? Pieniä ilmiöitä”, Ultra Bran sanoin.

Venray on kuivatettua entistä suota, mistä kertoo aina se, jos paikannimessä on osio ”Ven-” tai ”Veen-”, mikä tarkoittaa suota. Täällä on nostettu turvetta ja asuttu köyhissä mökeissä harvakseltaan erämaassa, syrjäseudulla ikuisen matkan päässä pääkaupungista. Sen takia täällä on metsä nimeltä Siperia, ja jotkut lähtivät tänne uudisraivausseikkailuun kuin Villiin länteen, minkä johdosta täällä on kylät Kalifornia ja Amerikka.

Nykyään on paljon maataloutta, logistiikkayrityksiä, siis rekkaliikennettä, ja pieniä paikkakuntia. (Neljänkymmenen tuhannen asukkaan paikkakaan kun ei ole Hollannissa kaupunki, vaan melko pieni kunta.) Hassua on, että kansainvälisesti katsoen tämä rauhallinen pläntti on keskellä vilkkainta Länsi-Eurooppaa Saksan, Belgian ja Hollannin kulmauksessa. Tyhjiö kaiken keskellä, myrskyn silmä. Saksassa rajan toisella puolella rauhallinen seutu jatkuu nimellä Niederrhein, jonne Ruhrin alueen teollisuushulina ei kuulu ja jossa voi pyöräillä vehreiden maisemien halki ja meloa kanooteilla pikkujoissa.

Maatalousyrittäjyys vallitsee. Suursikaloita, kanaloita, hevostalleja, nautakarjaa ja lypsäviä, herkkusienikasvattamoita, jonkin verran kasvihuoneita, joissa viljellään vaikkapa tomaattia. Pelloilla purjoa ja kaalia, sokerijuurikasta, sipulia, perunaa ja maissia. Parsabisnestä. Limburgin läänissä on maankuuluja olutpanimoita. Fasaani törähtelee keväällä, töyhtöhyypät kaartelevat pellon yllä ja kanit hyppivät kaikkialla. Lammaspäivänä lammaskatras keritään Venrayn keskustassa, ja keskellä rivitaloaluetta pidetään kanoja pihalla.

Vanha polvi on perinteitä kunnioittavia yhdistysihmisiä, jotka suhtautuvat epäluuloisesti uusiin mullistuksiin, hollantilaisen sananlaskun mukaan ”Ei maajussi syö sellaista, mitä se ei tunne”. Tuttuja turvallisia snäkkibaareja onkin runsain mitoin, niitä joista saa ranskiksia majoneesilla ja kaikki friteeratut epäterveelliset hollantilaisvälipalat, kepakot ja kroketit. Vaikkei Venray ole kaikkein monikulttuurisimpia pisteitä kartalla, on täälläkin pakollinen kiinalainen ravintola (joka on Hollannissa aina menyyltään puoliksi indonesialainen) ja muutama turkkilainen dönerpaikka.

Emme uskaltaneet toivoa, että tänne tulisi kovin eksoottisia ravintoloita, johtuen böndelän meiningistä. Haaveilin hyvästä thaimaalaisesta ja sushipaikasta. Mutta kas kummaa, aasialaiset perustivatkin Venrayn keskustaan kertakaikkiaan ”japanilaisen lounge-ravintolan”, mikä sai minut jo ilmoitusvaiheessa haukkomaan henkeäni: kuinka uskalias suuren maailman tuulahdus! Sieltä saa erinomaista sushia ja kaikki teppanyakit, yakitorit ja teriyakit, joita toivoa saattaa - ebi tempuraa ja wakatori karaagea unohtamatta (japanilaista listaa on hauska tavailla). Puoti on menestynyt oikein hyvin. Böndelä avautuu ja uudet polvet globalisoituvat. Nyt odottelen enää thaimaalaista.

Kun kävelykeskusta kunnostettiin, teatteriaukiolle saatiin komea suihkulähdekompleksi värivaloin. Paras legenda, joka jää elämään, on se, kun vesisuihkujen ajastuksessa tehtiin kunnantalolla virhe ja kesken toripäivän myyjien pöytien alta alkoi suihkuta vesipatsaita korkeuksiin. Saattoi kuulua muutama paikallinen kirosana.

Limburg on hollantilaisittain ”vanhaa maata”, merenpintaa korkeampana, eikä huku välittömästi aaltoihin, jos vesi nousee rannikon patojen yli. Katastrofin tullessa miljoonien hollantilaisten pitäisi paeta juuri tänne, tai parille muulle sisämaan alueelle, missä maaperä on hitusen korkeammalla. Vitsailemme: ”Sitten kun tämän paikan nimi on Venray Beach, voi alkaa olla huolissaan ilmastonmuutoksesta.”

Hollanti on muutoin vetinen maa, mutta täälläpäin ovat uimavedet hakusessa. Pari paikkaa löytyy, kun oikein etsii. Maas-joki virtaa vaarallisesti, mutta sen vieressä on lahdelma Leukermeer, joissa voi uida tyynessä jokivedessä. Virallinen ranta ottaa sisäänpääsymaksun uimisesta. Luonnollisia järviä ei ole, mutta hiekkaisilta nummilta on kaivettu soraa ja muodostettu näin hiekkakuoppia, jotka ovat täyttyneet pohjavedellä ja ovat nyt maauimaloita.

Retkiä voi tehdä sekametsien kävelyreiteille ja kanervaisille nummille, katsomaan lampaita tai vanhaa vesimyllyä puron partaalla. Pyöräillessä peltojen keskellä löytää punaisina loistavia unikkoja ja voi äkätä maatalon aitauksessa vuohia, bambeja, alpakoita, poneja tai riikinkukkoja. Maasin varrella Lottumissa kasvatetaan valtavasti ruusuja ja siellä järjestetään ruusufestivaali upeine paraateineen.

Mutta kyllä Venraysta vielä tulee kuuluisa: Viime vuonna avautui valtaisan valikoiman erikoisolutravintola, jolla on 15 sesongin mukaan vaihtelevaa hanaolutta ja listalla noin 400 erilaista olutta pulloissa. Kapakki vetää jatkuvasti väkeä kauempaakin ja on viikonloput tupaten täynnä. Kohti maailmanmainetta mennään. Kippis!

Kommentit (0)

Seuraa 

Bloggaaja yrittää ymmärtää maailman säpinää filosofisesti ja itseään psykologisesti, katsoo kokemuksia freesisti eri aistein, yhdistelee oivalluksia ja keksii tyhmiä kielivitsejä. Asuu Hollannissa, on asunut Saksassa, vertailee kulttuureita, tarkkailee pieniä ilmiöitä ja tekee ornitologisia havaintoja seeprapeipoistaan ja ulkotipuista.