Pitkästä aikaa kirjoitan postauksen, jossa ei ole reseptiä mukana. :) 

Tämä syksy on ollut erilainen. Tuntuu, että haen paikkaani monella tavoin.  Etsin, tutkin ja kuulostelen. Onneksi olen voinut jakaa ajatuksiani puolison sekä ystävättärien kanssa. Moni meistä samanikäisistä naisista pohtii samoja asioita. Miten jaksaa työelämässä eläkeikään saakka? Ehkä tekemällä työtä, jolla kokee olevan merkitystä? Voisinko tehdä pitkästä aikaa taas vapaaehtoistyötä? Jostain kumpuaa ajatus yrittäjyydestä ja ajatus voimistuu koko ajan.  Ajatus lisäopinnoista ei myöskään tunnu vieraalta.

Aarrekartta on voimallinen työkalu ja päätin minäkin viettää illan lehtipinon, saksien ja liimatuubin kanssa.  Uhrasin kuluneen vuoden Kodin kuvalehdet ja läjän muitakin naistenlehtiä tähän puuhaan. Mielen voima on mahtava. Kun onnellisuutta lisääviä asioita visualisoi joko kuvin tai kirjoittamalla, mieli alkaa ohjata meitä valintojamme juuri siihen suuntaan. 

Tarkoituksenani ei ole kerätä kuvia uudesta omakotitalosta, maailmanympärysmatkasta, uudesta autosta tai hemmotteluhoidoista. Vaan niistä asioista, jotka tekevät oikeasti onnelliseksi. Selasin lehtiä ja leikkasin talteen kuvia ja lauseita, jotka koskettivat jollain tapaa. 

Karttaani alkoi nousta ajatuksia puhtaasta ja terveellisestä ruoasta, yhteisöllisyydestä, luonnon rauhasta, perheestä, ystävistä, yrittäjyydestä,  yhdessä tekemisestä, isovanhemmuudesta, hiljentymisestä, kehon ja mielen voimasta, tyttärien kanssa touhuamisesta ja isosta perheestä. Ja monta kertaa pompsahti esiin sana - rakkaus.

Rakkaus käsitteenä on moninainen. Kun minä olen kyseessä rakastan kaikkia. Olen siis tunteellinen höpsö. :) Tyttäriäni rakastan  koko sydämestäni. Ilman heitä en edes tietäisi, miten voikaan rakastaa. Puolisoani rakastan täysillä. Hän on mieheni ja paras ystäväni. Ystäviäni rakastan lempeästi ja toivon heille vain hyvää. Iloitsen ystävättärieni onnen hetkissä.  Autan ja kuuntelen mielelläni, myös tuikituntemattomia ihmisiä.  Rakastan eläimiä, luontoa ja oikeastaan ihan kaikkea. Olen myös luvannut rakastaa itseäni lempeämmin. Minä vatsamakkaroineni olen ihan kelpo nainen ja hyvä tyyppi. Kun liimasin viimesen kuvan karttaani, katsoin sitä uteliaana. Monella tapaa olen jo perillä. 

Aarrekartastani näkyy rakkaus lapsiini. "Prinsessani, pystyt mihin vain." Joku julkisuuden henkillö sanoi joskus, että huipulle pyrkivät odottavat täydellisyyttään itseltään ja muilta. Näin päätyy elämään aika armotonta elämää. Me naiset olemme usein vaativia itseämmme kohtaan. Tyttärilleni haluan edelleen sanoa, että riität juuri sellaisena kuin olet. Ja juuri tuollaisena pystyt ihan mihin vain haluat. <3  Olen ylpeä siitä, mitä heistä on tullut. Kauniita nuoria naisia, jolla on vielä kauniimpi sydän kuin kasvot. 

Voimalauseeni voisi olla: Anna mennä! Vaikka joskus meneekin pieleen, et voi hävitä. Kaikesta voi oppia ja rohkeutta sinulla riittää. Tässä minulle lenkkipolulle pohdittavaa kerrakseen. Kyllä tämä ajatus kypsyy vähitellen, siitä olen varma. 

Jos et ole tehnyt aarrekarttaa, suosittelen lämpimästi. Kartan voi tehdä vaikka yhdessä ystävien kanssa. Voin sanoa, että kartonki ei ihan tunnissa täyty, siihen kuluu vähintään pari tuntia.   Aarrekartta on hyvä asettaa sellaiseen paikkaa, josta sen päivittäin näkee. Ja vuoden kuluttua on hyvä vilkaista, onko jo päässyt lähemmäs määränpäätä. Mukavaa iltaa sinulle! <3

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää, iloa ja energiaa myös keittiössä.  Olen innokas leipuria ja ruuanlaittaja. Harrastan valokuvausta, luonnossa liikkumista ja joogaa. 

 

 

Teemat

Blogiarkisto

Instagram