Aamu sarastaa kotona pilvisenä ja pikkuisen satelee. Lasten kanssa aamupalalla istuessa kertaamme mitä kaikkea pitää ottaa mukaan, kun lähtevät viideksi päiväksi tukiperheeseen.
Meidän henkilökohainen loma ja lapsilla ns mummolaloma. Eläimille hoitaja.
Saattelen  lapsia koulutaksiin ja lupaan joka ilta soitella kuulumiset. Tästä se lähtee moottoripyörä on pakattu, telttaa,vaatetta ja keittovälineitä. Matka kohti peikkojenmaata alkakoot, täältä tullaan Norja.

Kypärämikit päälle ja hiekkatielle kurvaus ja eikun menoksi. Aina kun istuu takapenkille Wingiin jää sitä miettimään, meneekö matka hyvin ja onko lapsilla kaikki hyvin ja aina on ollut. Niin se on vaan tälläinen äidillinen hössötystapa.
Kilometriä vilisee silmissä ja sanonkin asfaltteja mieli-ala teiksi, kun ne on niin kirjavia. Kirjavia erivärisistä asvalteista. Positiivisena mieli-alana näen tien pinnan värityksen.
Haaparantaan saapuessa olemme kerran pysähtyneet Oulussa Wingistin juttusilla, hänen tehdessä matkaa jänkällä jytisee moottoripyörä tapahtumaan. Ruoka kaupassa mietimme mitä syömme Norjassa ja kerämme ruuat mukaan. Ihmiset on hassuja kun ne kiertelee ison pyörän ympäriläl parkkipaikalla, jotkut uskaltaa kysyä minkä kokoinen pyörä tai minne olette menossa, kun kaivamme lipun Wingin omaan salkoon näkyville.

Ruotsissa ollaan, raja ylitetty. Sekin minun kotimaani. Ruotsin puolella huomaan, joka torpan piha on niin viimeisen päälle laitettu ja sanonkin miehelleni että kynsisaksillako he saavat noin kaunista ruohikkoa laiteltua. Olen kateellinen siitä kauneudesta ja talotkin näyttää kauniilta. Olemme aina tykänneet pysähtyä perinteiselle huolto-asemille tankkaamaan ja sitä perinnettä pidämme yllä, sillä aakkoshuoltsikat ei innosta. Nytkin erään pikku kahvilan luo istumme ostettua pari karttaa seuratakseen minne ajelemme. Isoja teitä pitkin matkan teko tuntuu moottoripyörän selässä niin tylsältä, eikä siinä näe kun autoa ja pusikkoa.

Kuva:Tankkaus

 Kuva:Kahvilla...

Aurinkoa kohti ollaan menossa, ja vaikka ei paistaiskaan, niin minun mieli on aurinkoinen kun näen kohta ne suuret vuoret ja siniturkoosin meren.
Saavumme auringon laskiessa pienelle mökkikylälle, tarkoitus oli laittaa tiipiteltta pystyyn. Selitys siihen on vajaa 1000km liikuimme ja ei enää jaksanut laittaa muutakun iltapalaa ja skumppapullon pöydälle. Olimme saapuneet Norjaan. Mutkateitä pitkin. Ihanaa olis siinä heti Norjan rajalla huomata, kuinka aurinko alkoi paistamaan ja lämmin virtas pitkin nahkatakin sisuksia. Minä varmaan pälpätin Antin korvaan kato tuota ja tätä kuin skumppapullon puplat, suustani tuli tekstiä yli äyräiden.

Kuva: pikku "hytten"

Kuva:puplivaa

Soittelin lapsilleni Suomeen ja ensimmisenä kaksotytöt kysyi näitkö kivipeikot? Kun siinä istuessa juttelin lapsille ja katselin vuoren rinnettä aurinko maalasi varjoja laskiessa vuoren taakse ja siitä ne kivipeikkokuviot tuli. Hetken puhelimen soiton jälkeen istuimme mieheni kanssa siinä ihan kahden hiljaisuudessa.

Kuva: aamuherätys

Aamu valkeni mukavasti siinä katsellessa ikkunasta vuoren tervehdystä(todellisuudessa paikallinen harakka herätti meidän nokkimalla ikkunan lautaa) ja aamukahvin keittoon pihalle sekä aamupalan laittoon. Ruokakin maistuu hyvälle kun sen ulkona tekee ja kahvikin kahville. Norjassa olimme suunnitelleen lähtevämme Bodoon (Böde) ja sieltä lautalta yli kohti Lofotteja. Aurinko muisti herätä ja lähtöä tehdessä vaihdoin euroja kruunuiksi lauttaa varten. Muutaman tuliaisen ostin lapsukaisille, niitä pitää matkan varrelta ostella. Mutta pieniä juttuja kun ei ole mahottomasti tilaa moottoripyörssä, vaikka tuonne häviää monta kassia vaatetta ym.

Kuva:risteilyalus

Bodoon saavuimme ja satamaan ja katselimme aikatauluja siinä ihmetellessä, että 8 tuntia olis lähtöön ja neljä tuntia seilaa paatti...hetken huilasimme ja tuumailimme, että viidessä päivässä lomaa tehdessä ei kyllä mennä lautalla. Vaan kiertelemme senkin pitkin mutkateitä ja nautimme maasta ihan asvalttia pitkin. Norjassa ollaan aiemmillakin retkillä huomattu rakennustyyli on erinlainen ja ikkunat näyttää jotenkin hienommilta ja talot siroilta. Lampaita nähdessä katselin kuinka paljon onkaan valkeita ja jossain oli muutama ruskea ja musta. Eläimiä muutenkin katselin, niin en kyllä nähnyt kissoja missään tienvarsilla katselemassa, niinkuin Suomessa näkyy. Pikkuiset ruokakaupat on minun mieleen, kun saa kätevästi ostettua kaiken siitä juoksematta koko hallia läpi..pikku kauppoja oli joka pikkuisessa kylässä.Isommissa kaupungeissa tietty ihan eri tyyli.Suomessa nuo pikku kaupat on kadonneet ja harvoin kun sellaisen löytää on Wingin jarrutus jälki pihaan tullut ja käyty kahvit ja jäätelöt nauttimassa.

 

Kuva: tukijutut pyörän alle

Kuva:lautalla

Lähdimme kohti Narvikia ajelemaan...ja yöpaikkaa etsimään jostain. Aikamme ajetua tie loppui lautalle. Siinä oli kaksi vaihtoehtoa jonottaa edelleenkin Lofoteille tai heti lähtölainessa oleva lautta ja sinne kurvasimme maksettua lauttamaksun. Merellä oltiin.

Kuva:vastarannalle mennän..

Paljon oli Norjassa tietöitä ja heti lautalta päästyä huomasimme sen, että isoja siltoja oltiin rakentamassa ja uusia tunneleita. Saatto-autot ajelutti hankalimmat tunnelit läpi, sillä ei tunneleissa ollut kun vasta reikä tehty..Itsellä ne oli koetuksella kun ahtaanpaikankammoinen nieleskeli ja katseli miehen kypärän yli "vastapäistä valoa tunnelin päässä".
Etsimme telttapaikkaa ja suurinosa camping alueista on tehty matkailuautoille ja vaunuille. Ihmettelinkin sitä kulttuuria, että miksi matkailuauton kylkeen on ns mökki rakennettu..Kai se on nykyaikaa laajentaa tai jotain minulle outoa. Petyimme kun näimme camping alueen, jossa teltan kuva ja siellä ei sitten ollutkaan paikkaa, mutta ystävällisesti kun kysyi sai vastauksen että mistä löytysi. Yordissa oli sitten paikka. Lähdimme sinne ja ihmettelimme että mihin ihmeeseen olemme menossa kun pientä hiekkatietä pihapiirien lähellä ajelimme auringon laskiessa.

Kuva:leirintäalue

 

Kuva:iltapala

Kuva:kivipeikko

Iloinen pitkähiuksinen mies juoksi vastaan ja kysyimme onko mahollista telttailla ja hymy levisi hänen kasvoille "tottakai"...eikä ollut kallista kaikkinen palveluineen 20€. Siinä teltta pystyyn ja lämpimään suihkuun. Edellisessä paikassa kävin kylmässä suihkussa, kun en jaksanut hakea norjalaista kolikkoa automaattiin. Joissain paikoissa on kolikko systeemi. Mutta nauroinin miehelleni, että kävin sitten norjalaisessa vuoriputouksessa pesulla. Jännä siinä iltaruokaa tehdessä huomasimme pikku hiljaa, kun ilta alkoi hämärtyä tulla tupsahti matkailu-autoja, pikku autoja ym ja kohta olikin pieni siro leirintä alue täynnä puheen sorinaa. Erimaalaisten kieliä kuunnellessa ja ilta-auringon värjäämää kallio seinää katsellessa, soitin taas lapsille niinkuin teen reissuilla joka ilta. Hyvät yöt pitää sanoa olin sitten missäpäin tahansa maailmaa.

Olimme korkealla vuoristossa ja kylmyys alkoi hiipiä. mutta uni maistui.

Kuva:pyykkinaru

Kuva:leirintäalueen johtajan kauppakassi...

Aamulla herätessä huomasimme, että suurin osa oli jo aamun auringon sarastaessa lähtenyt jatkamaan matkaa. Aamupalaa tehdessä tulimme siihen päätökseen, että meidänkin Norjan reissu alkaa olla tässä ja lappiin lähemme mieheni kotipaikalle saunaan ja sitä rataa kohti kotia sukulaiset ensin käytävä tervehtimässä Rovaniemellä.

Kuva:simpukoita muistoksi keräilemään

Kuva:putous

Tuli niin haikea olo kahvia siemailessa siinä, että ensi kesään jää Norja taas vai tulemmeko silloin. Ja ne Lofotit jäi näkemättä kun ei aika riittänyt, mutta näin paljon muuta kaunista mitä siinä maassa on.Norjaan jäi sydämmeni oli se sitten kiveä

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa kirjoittelen motoristina omia ajatuksia reissultani ja kuinka Joutsenniemen koululla sujukaan arki, kun olen muualta tullut pieneen kyläyhteisöön. Olen Raggarimorsian blogissa vieraileva kirjoittelija eli motskarimorsian. Kuinka uusioperheen elämässä onkaan pelastetut eläimet lähellä sydäntä. Rankkaa tekstiä myös tulee kun käyn läpi oman terveyteen liittyviä murheita ja kuinka löydän voimaa moottoripyörän kyydissä nauttien.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat