Olen pahoillani, että otan tämän asian esille. Tiedän, että se on ikävää enkä saisi. On minua joku siitä kieltänytkin, etten voi ihmisille puhua tällaisesta. Eivät he ole siihen valmiita. Olisi parempi, että pidettäisiin "se" siellä kaapissa, jonne se on saatu siivottua arjestamme.

En pysty. Mun on vaan ihan pakko puhua siitä ja raottaa kaapin ovea, jos edes pieni pala kerrallaan sitä voisi ottaa esiin. Siten saisimme pelkoa ja ahdistusta asiasta paljon pienemmäksi. Se kuuluu elämään ihan kuin syntymäkin. Ei se piilottamalla poistu. Päin vastoin, rauhallisella hetkellä esiin ottamalla siihen saattaakin tulla ihan sujuva suhde.      

Me kaikki kuolemme

Olen hoitotyössä kohdannut kuolevia ja kuolleita jonkin verran. Olen ollut pitämässä kädestä kiinni ja ollut paikalla viimeisen hengenvedon hetkellä. Se oli kaunis lähtö, siitä jäi hyvä mieli ja se oli myös kiinnostava kokemus. 

Onko kuolemasta luvallista kiinnostua tai voiko siitä jäädä hyvä mieli? Onko hyväksyttävää suunnitella omia hautajaisiaan tai toivoa tuskissaan makaavan syöpäpotilaan kuolemaa? Minusta on. Kun kuolema menee läheltä ohi, muuttaa se väistämättä asennetta. Minulta ei ole kuollut ketään lähiomaista, joten siitä en tiedä mitään. Minun keveä suhtautumiseni kuolemaan johtuu ehkä siitä, että olen sen kanssa tehnyt välini selväksi. Elän kuin viimeistä päivää. Asiat ovat siinä kunnossa, että koska tahansa voin lähteä (mutta jos minulla on siihen sanomista, ei nyt ihan lähivuosikymmeninä mielellään!).

On myös kiinnostavaa seurata kuinka kuolleiden muistaminen muuttuu ja mitä tapahtuu hautausmaille kun uurnalehdot yleistyvät. Vieläkö tulevat sukupolvet käyvät laittamassa talveksi havuja hautakivien eteen ja kastelemassa kukkia kesäisin. Epäilen.

Tuttu ja turvallinen kaava: Arkku, kukkaseppele, kirkko, karjalanpaisti, musta hautakivi ja kuolinilmoitus lehteen. Ja tokihan se pappi saa kahvia juodakseen.

Entäs jos joku haluaisikin tuhkat ripoteltavaksi Keiteleeseen, uskonnottoman muistotilaisuuden mökillä tortillatarjoiluineen ja virtuaalisen muistopaikan. Tai muistomerkiksi hautakiven sijasta lasia, seppeleiden sijasta hautaan pudotettavaksi vain yksi keltainen ruusu?  Matkamies maan-virren sijasta soitettaisiinkin On aivan sama (vainajan iästä riippuen Tapio Rautavaaran tai Viikatteen esittämänä).

No varmastikin ne sopii, nehän ovat selkeitä ja hyviä toiveita. Pitää vain tehdä asia selväksi niille, kenelle hautajaisten järjestelyt aikanaan lankeavat eli omille läheisille. Näiden asioiden kertomista ei kannattane lykätä, koskaan kun ei tiedä milloin "se" sieltä kaapista tulee omalle kohdalle. 

Minulla on jo ohjeet valmiina. Ja kirjoitettuna kaikki se, mitä en ole vielä voinut sanoa pienille tytöilleni. Uskon, että aikanaan ne sanat merkitsevät heille paljon.

Tässä Henry Scott Hollandin kirjoittama runo, joka kuvastaa täysin minunkin ajatusmaailmaani 

Kuolemaa ei ole.
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä. 
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä. 
Kutsu minua tutulla nimelläni. 
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit. 
Älä käytä erilaista äänensävyä, 
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan. 
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani. 
Anna nimeni olla kotiväen puheissa, 
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää. 
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus. 
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi. 
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. 
Kaikki on hyvin.

Blogin kuvaksi sain kaverini tiistai-aamuna tallentaman auringonnousun. Minä näin kuvassa kuolemaan ja elämän päättymiseen liittyvää symboliikkaa. Näetkö sinä sen?

-Tiina

 

 

 

 

Kommentit (4)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Moni varmaan nykyisin suunnittelee ainakin jotain omiin hautajaisiinsa, kertoo jonkin musiikkitoiveen tai vastaavaa. Omaistenkin toivoisi tosiaan tekevän hautajaisista yhä rohkeammin vainajan oloisia. Joskus se varmasti tarkoittaa kyllä myös aivan perinteisiä ja kauniita juhlia.

Tiina Kuopanportti
Liittynyt16.8.2016

Kiitos Arja kommentistasi. Uskon melko monen miettineen omia hautajaisiaan, mutta melko harva kirjaa asiaa minnekään ylös. Siinä piileekin riski, että yksi läheinen on kuullut toiveen, toisella taas asiasta täysin eri käsitys...ja soppa on valmista! Suosittelen siis mustaa valkoiselle tässäkin asiassa. -Tiina

Vierailija

Äitini ja tätini kuolemien jäljiltä minullakin on olemassa hoitotahto. Siinä todetaan, että persoonaltaan epävakaata ja äärimmäisen uskonnollista isosisartani ei saa päästää valvomatta sairasvuoteeni äärelle ja häneltä tulee kieltää tilanteessa kaikenlainen uskonnollinen viestintä. Hoitotahtoni yhteyteen olen myös kirjannut hautajaistoiveet: tuhkaus, naispuolinen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja ripottelu samalle hautausmaalle, jonne äitinikin on haudattu. Eikä sisartani esiintymässä hautajaisissa yhtään missään aktiivisessa osassa, jossa hän pääsisi levittämäänb näkemyksiään. Nämä kaikki ovat valitettavasti sellaisia asioita, joita hän ei kunnioita, jos pääsee biologisen sukulaisuussuhteen nojalla päättämään. Sielujen pelastaminen on hänelle tärkeämpää kuin ihmisten oikeus omaan elämänkatsomukseensa. Uskontoa vastaan en ole, mutta muita ihmisiä sen perusteella alituisesti halveksivaa ja pakottavaa sananjulistusta vastustan viimeiseen asti. Niillä keinoilla, joita minulla toivottavasti on.

Tiina Kuopanportti
Liittynyt16.8.2016

Kiitos kommentistasi, hankala juttu tosiaan. Sen tarkemmin hoitotahtoasi tuntematta jäin miettimään, onko sinulla olemassa muita lähiomaisia, kuin sisaresi? Jos on, kannattaa keskustella hänen/heidän kanssaan toiveistasi ja ehkä tilanteessasi olisi viisasta tehdä edunvalvontavaltuutus. Näin ollen läheisesi voisi olla puolestasi päättämässä asioistasi kun itse et pysty. Hän valvoisi toiveidesi toteutumista sisaresi sijasta. -Tiina

Seuraa 

Haluan hoitaa hyvin (lasteni ja työni lisäksi) omat ikääntyvät vanhempani, jos he apua tulevat tarvitsemaan. Mihin on varauduttava ja mitä kaikkea voimme tehdä etukäteen? Tässä blogissa eletään tulevassa, eilisiä unohtamatta.