Meidän Noah 2v ja  Leon 4v ovat aloittaneet syksyn aika vauhdikkaissa merkeissä. Kuopus on kasvanut isoksi pojaksi, joka rakastaa saada veljeltä turpaansa. Tai siltä ainakin tuntuu. Kyselin jo päiväkodillakin, että nukkuvatko pojat päiväunia laisinkaan, kuulemma nukkuvat. 

Toki ne päivän paineet ja metelit purkautuu usein juuri silloin kotiin saapuessa, mutta ihan vähän vähempikin riitely voisi riittää. Siinä missä Leon ensisijaisesti hakee enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta, Noah käy ärsyttämässä, tökkimässä, läpsimässä ja hetken pääset helvetti on irti. Ja koska ensimmäinen nujakointi ei riitä, pitää sitä toistaa kerta tai pari vielä ihan varmuuden vuoksi. 

Tapella voi siis ihan tappelemisen ilosta, mutta myös jakaminen aiheuttaa tuskaa. Löysin esikoiselle talon löytöpisteestä Viikkurin. Siis sen härpäkkeen, jolla saa kätevästi viikattua vaatteensa. Pienimmät innostuivat siitä tietysti myös. Sillä seurauksella, että se oli lopulta pakko laittaa jäähylle yläkaappiin. Olen myös vakavasti harkinnut kaikkien lelujen antamista pois. Paitsi tietysti niiden, joita on kaksi identtistä kappaletta.

Sunnuntai-iltana Leon halusi hieroa mun hartioita. Muutamassa minuutissa  Noah pelmahti paikalle ja olisi halunnut myös hieroa. Otin Noahin syliin, mutta eihän se riittänyt, koska onhan se äidin selkä sentään erityislaatuinen ja sitä oli päästävä koskemaan. Siirryimme sohvalle, missä molemmat pääsivät hieromaan selkää, mutta sekään ei riittänyt. Homma äityi huudoksi ja painiksi jälleen kerran. 

Muistelin siinä sitten niitä kasvattajien hyviä vinkkejä ja päätin muiden keinojen testauksen jälkeen lähteä rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Pakko myöntää, että tappelu loppui siihen paikkaan. Pojat lyöttäytyivät samaan tiimiin ja päättivät, että nyt tuo nainen, joka ei siis saa mennä vessaan ja lukita ovea perässään, on saatava ulos makuuhuoneesta! "Ota mua mahasta kiinni Noah". Tuloksena kimpassa ovea auki riuhtovat lapset, joista Leon oli kiinni ovenkahvassa ja Noah apuna pitämällä käsiään  Leonin vyötärön ympärillä. 

Hetkellinen rauha saatiin aikaiseksi ja pääsimme ilta-askareiden pariin sopuisan veljesparin kanssa. Kiinnostaa muuten ehdottomasti kuulla teidän vinkit sisarusten nujakoinnin tai paremminkin oman itsensä rauhoittamiseen. Korvatulpat ja lasi viiniä vai jotain ihan muuta?

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Retkiä, matkatarinoita, hyvinvointia,valokuvia ja etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 10, Leon 4 ja Noah 2) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteydenotot: Katiswayblogi@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat