Lähtökohta kuukausi sitten oli, etten tiedä kuinka paljon meidän ruokakulut kuukaudessa ovat. Tiesin kokonaissummat, jotka menevät kauppoihin, joista ostamme ruokaa. Omat työruokailut tiesin tarkkaan, mutta Jukan tai Tiukun kuluja en. Tilastokeskuksen ja kuluttajatutkimuskeskuksen tilastoja keskimääräisestä kulutuksesta löytyi ja joitakin artikkeleita. Sen tiesin, että perheemme on jotakuinkin tavis ruokakustannuksiltaan. 

Sain paljon palautetta kuinka vähällä perhe voi tulla toimeen ja olen aivan varma että voikin. Mutta samalla tiedän, että pitääkseen ruuan monipuolisena ja elääkseen juuri tätä elämää, vuorotyö, lasten harrastukset, molempien pitkät työmatkat, Jukan fyysinen työ ja välttämättömyys syödä välillä lounasta muualla kuin kotona yms.  tekevät riittävää haastetta jo tähänkin summaan.  

Itselleni motivaattoriksi asetin säästötavoitteen 600€ budjettisummasta. 45€ oli suunniteltu säästö. Säästäähän voisi vetämällä vain kaikki liinat kiinni ja elämällä minimielämää ilman huvituksia, syömällä halvinta joka päivä ja kieltämällä kaikki työpaikkaruokailut.  Mitäköhän silloin oppisi? 
Olemme siis pyrkineet syömään monipuolisesti ja terveellisesti, sellaista ruokaa, jota voi kuvitella syövänsä pysyvästi. Sellaista ruokaa, jota kaikki perheenjäsenet syövät mielellään ja ylläpitämällä sopivaa käsivarastoa - kotivaraa - ruokakaapeissa. 

Kiitän perhettäni Jukkaa, Tiukua ja Utua, jotka olivat täydellä kiinnostuksella mukana. Kaikki valokuvasivat syömisensä ja pistivät muistiin kaikki napostelemisensa ja kaikki ruokaan laittamansa kulut. Tämä on ihana perhe. 

Mikä näistä viikoista oli helpoin?

Kauppakassiviikko! Kaupasta ei kulkeudu mitään suunnittelematonta kotiin. Koska ostokset tehdään varsinaisesti kotona, aikaakin säästyi.  Lihan ostaminen oli minusta vaikeaa, mutta muuten sopeutumisessa oli kyse luottamisesta kaupan henkilökunnan ammattitaitoon - ja sitähän selvästikin oli: vihannekset, hedelmät ja kasvikset olivat ensiluokkaisia. Todella tehokas perheenäiti pystyisi tekemään toistuvat peruslistat ostoksille, koska ostoslista jää ohjelman muistiin. Pitkäaikaisessa käytössä olisi helppo toteuttaa useamman viikon ruokalistajärjestelmä. Uusista tuotteista ja monista tarjouksista varmaankin jäisi paitsi.

Aivan varmasti käytän kauppakassia uudestaan, juuri ennenkuin lipsautan valituksen kiireestä. 

Mikä vaikein?

Niksiviikko. Ei niiden niksien takia, vaan siksi että itsellä oli niin keskittymistä vaativa viikko töissä ja lasten harrastusten vuoksi erilaisia kuljetus- ja aikataulujärjestelyjä oli harvinaisen paljon. Kiireen anti oli tällaisella tarkkailujaksolla siinä, että tiedostin helposti sen, minkälaisissa tilanteissa ruokahuolto ränsistyy ja kuinka syntyy hankinta lempinimeltä Heräteostos. 

Mikä opetti eniten?

Viikottainen budjetti ja erillinen ruokatili. Tulin täysin vakuuttuneeksi että kannattaa eritellä jo aluksi itselleen se summa jonka aikoo talouden hoitoon käyttää. Tietenkin kaupassakäynnin kannalta paperit, pesuaineet yms taloustarvikkeet sisältyisivät samaan tiliin. Päätin kuitenkin että tästä lähtien vaatteet, kengät ja muut tarvikkeet maksetaan erillisinä, vaikka ne kerättäisiin samaan kauppakärryyn. Ei ole ollenkaan pahitteeksi tietää miten elää. 
Koska talouden seuranta-appsit ovat varsin helppoja ja monipuolisia, sain tässä samalla selville, kuinka paljon meillä menee muihin hankintoihin samoissa kaupoissa. 

Kotimainen on kallista?

Lupasin tuossa kesken mittelön kiinnittää huomiota kotimaisuuteen. Näin elokuussa se on ollut erittäin helppoa. Naudanliha, paprika ja lohen sijaan seiti, olivat kotimaisuusvalinnoista poikkeamia. Seiti olisi voinut olla kotimaiset muikku tai silakka, mutta aikomus tehdä kalapuikkoja teki valinnasta itsestäänselvyyden. Rauli-myrsky kuitenkin poisti kalapuikot elokuun ruokalistalta. 

Lounasruokailu

Meillä on sellainen tapa, voisi sanoa ihan periaate, että päivällä pyritään syömään, mm siksi käydään töissä että saadaan hyvää ruokaa, eli työn vuoksi ei olla ensimmäisenä nipistämästä ruokailusta. Itselläni on edullinen työpaikkaruokailu, Jukalla vaihteleva, silti esim kymppi hyvästä ruuasta vaikkapa kaverin kanssa jutellen kannattaa ilman muuta maksaa, mutta ei välttämättä joka ikinen päivä. 
Tiukua kannustan myös käymään haukkaamassa jotakin, kun menee koulusta suoraan harrastukseen. 
Minusta ruuan monipuolisuuteen kuuluu myös se, että tietää kuinka monella tapaa hyvän ruokailun voi toteuttaa.  Katseen nostaminen omista jumittuneista tavoista voi viedä toimiviin ratkaisuihin.  Elämme palveluyhteiskunnassa siis käytetään niitä!

Ravintosuositukset

Merkittäviä seikkoja meidän perheen ruokahuollossa: Kaikki lähtevät aamulla eri paikkaan ja eri aikaan. Vaikka vanha hokema "aamiainen on päivän tärkein ateria" soi usein korvissani, kokemus on osoittanut että toiset eivät pysty syömään aamulla. Jukalle päivän ensimmäinen ateria on usein lounas tai evääksi tehty leipäpala työpaikan aamukahvin kera. Itse syön mielelläni aamulla rauhassa ja hyvin, samoin Tiuku, tosin teinin elämässä on tärkeämpääkin ajankulua aamuisin kuin aamiaisen laitto <3 . 

Vaikka tuoretta on saatavilla ja tietoa ravinnosta, temppu on, kuinka kaikki söisivät tuoretta oma-aloitteisesti. Kerron että puolelle perheemme jäsenistä tässä on tekemistä.  

Me naisihmiset tulisimme varmaan toimeen pelkällä kasvisruualla, mutta Jukka riutuu viikon puolessavälissä. 

Kokeilimme kiinnittää huomiota kasvisten, juuresten, marjojen ja hedelmien riittävään käyttöön. Suurimmaksi osaksi homma on hanskassa mutta vaatii ylläpitoa ja paljon omenoita. 

Tekisinkö jotain toisin?

Pitäisin hillittömän säästöviikon heti alkuun. On helpointa säästää silloin kun kaikki osat siinä ovat täydellisen vapaaehtoisia - silloin saa puhallettua hyvän kilpailuhengen hommaan ja motivaatio tukee asiaa parhaiten. Jakaisin siis budjetin vaikkapa: 80€, ja 170x3. 

Muuta en tekisi toisin mutta toisen kerran voisin joskus tehdä. Joskus ehkä suomalaisittain kalleimpaan aikaan. Sellainen budjetoimisen "härkäviikot". 

Luovuttiinko jostain?

Ei varsinaisesti. Yhtään paistia ei syöty. Paisti ei välttämättä ole äärimmäisen kallista, se syödään ohuina siivuina ja monenlaisena. Nyt vain ei sattunut sellaista vapaapäivää ja käynnissä oleva eteisremontti vaikuttaa ruuanlaittohalukkuuteen ja käytettävään aikaan. 

Mitä jäi käteen ?

Tämä oli ihan huikean valaiseva kokeilu. Kaiken sen lisäksi, mistä olen kirjoittanut, on vielä ainakin toinen mokoma ajatuksia, joita tämä kuukausi on tuonut mieleen. 
Tällaisen kokeilun opit eivät ole ikuisia, mutta niistä on varmasti hyötyä monta kuukautta eteenpäin. 

Alussa oli siis tasan 600€ josta on ostettu kaikki, kaikkien syötävät.

Loppusumma tänään - viimeisenä päivänä kaikkien ruokaostosten jälkeen oli 63,19€

Tämän jälkeen lopuksi tytöille on hommattu kahdenkympin lahjakortit ja minäkin sain sen suklaani.

Tilillä on rahaa siis 17,94€

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram