Annoskateutena tunnettu ilmiö on minusta ehdottomasti eväisiin kuuluvaa. Sen  tulisi olla molemminpuolista ja vaihtelevaa. Leuhkat eväät kuuluisi paljastua milloin kenenkin rasiasta. 

 Piknik-eväiden kohdalla nyyttärieväät ovat loistava tapa leuhkia eväillä ja leuhkiminen ilmenee positiivisena: ihailuna, maisteluna ja reseptinvaihdolla - siis sosiaalisena. 

On paikkoja, joissa omat eväät eivät ole turvassa, joku napostelee eväitäsi. Ei pysty vastustamaan kiusausta. Voisiko sosialisointia laajentaa? Voisiko työpaikalla laajentaa sosialisointia myönteiseksi? Entäs jos olisi ruokarinki jossa kukin vuorollaan tuo leuhkat eväät? Kaikille. 

Monelle ruuanlaitto on - olisi - rakas harrastus, mutta yksin asuessa kilpistyy siihen että jämäruoka siirtyy muovirasiassa viikon verran jääkaapin hyllyn puoliskolta toiselle ja lopulta epämääräisen hajuisena roskiin. Tagliatelle ai funghi porcini-vaimikäsenytoli, vaikuttaa enemmän hapansilakalta. 

Entä jos ajattelisikin kertakaikkiaan toisin? Ruokarinki ruuanlaittotaitoisia henkilöitä ei vaihtaisikaan enää reseptejä, vaan ihan ruokia? Ruokaringin osakkaat keräisivät ruokarahaa, josta kukin vuorollaan hommaisi tarpeet valmistaa joku ihana ruoka? Jokainen valmistaa toinen toistaan leuhkemmat eväät.  Jätän hautumaan. 

Minkä tahansa välttämättömyyden vihollinen tuntuu olevan arki. Se eväs on aina sitä samaa ja haarukoidaan siitä kuultavasta muovirasiasta mikrokuumennuksen jälkeen epämääräiseksi harmaaksi massaksi sekoitettuna - mättöä siis. Pelkästään elintoimintojen ylläpitämiseksi nautittua - hmm. nautittua? 

 Arjen kuuluu olla värikästä, monipuolista, räikeää, kirjavaa, yllätyksellistä, nopeaa. Arkeen kuuluu kilpailuhenkisyys. 

Leuhkuus on ulkoa määritelty "ominaisuus" Ei voi olla leuhkat eväät jos ne eivät herätä mielenkiintoa ja jonkunlaista kateutta ja sitä kautta ylpeyttä itsessä : "Mulla on tällaset" 

Leuhkat eväät! Siihen pyritään. Minusta on hienoa jos Jukka voi avata eväsrasiansa j sieltä paljastuu värikkäät, hauskat, tuoksuvat -leuhkat - eväät. Yhtä lailla toivon että sillä vastapäisellä eväänsyöjällä on ihan sama tilanne, saadaan syntymään sellainen molemminpuolinen annoskateus ja toisaalta ylpeys ja kiitollisuus omaa annosta kohtaan. 

Mutta riittää sekin niinkuin Mikko Alatalon laulussa että "Sielussa on leuhkat eväät". 

Tällä viikolla värikkäiden arkieväiden rankingin tulokseksi tuli

1. Sandwich Nerokkaasti keksitty herkullinen eväs. Kiitos John Montagu. 

2. Lihapiirakka Kätevä eväspakkaus, Pitää hyvin nälän. 

3. Täytetty sämpylä. Kätevä ja maukas joskin yllätysmomenttia saisi olla. Nopeaan lähtöön, eikä hävetä tartte tälläkään. Kuka tahansa jaksaa tehdä ja syntyy niistä aineksista joita on. 

4. Salaatti. Oikein kelpo eväs. Lounaaksi valittaessa tulee olla joku hyvin nälkää pitävä osa. Minulla tällä kertaa kananmunaa ja salaattiuustoa.  Muunneltavuudessaan mainio. Minulle pitäisi laittaa kevyen salaatin nauttimiseen lusikka, kyllästyn nimittäin poimimaan aineksia haarukalla. 

5. Vihersmoothie. Loistavasta mausta huolimatta enemmän välipala kuin lounas. Nälkä tuli pian. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram