Tapahtui kerran eräässä kesätyöpaikassa, isossa julkisessa laitoksessa. Vahtimestari sai juhannusaatonaattona toimeksiannon mennä hakemaan pääoven pieliin juhannuskoivut. Kotvan kuluttua mies palasi metsästä ja toi mukanaan harmaalepät. Loppukesän vahtimestari saikin sitten henkilökunnan kahvitauoilla kuulla lievää kuittailua juhannuslepistään.

Lapsuudenkodissani maalla juhannuskoivut laitettiin aina rapun pieliin ja tuvan ikkunoiden alle. Oli tavallaan juhannusvalmistelujen loppusilaus, kun miehet hakivat metsästä juhannuskoivut pihaan. Sitä ennen naisväki oli siivonnut ja jynssännyt kaiken sisällä talossa juhlakuntoon. Pestylle tuvanlattialle oli levitetty puhtaat vaaleat kesämatot. Leivinuuni oli lämmennyt ja lämmittänyt tuvankin, kun siinä oli leivottu rieskat, pullat, piirakat ja laatikot. Lopuksi sisälle tupaankin kannettiin nuori koivu ja saatiin hyvää koivuntuoksua. Sitten juhannus sai tulla.

Miten taajamajuhannukseen saisi samaa tunnelmaa? Pihassa ei kasva koivuja, ei ole omaa takametsää, josta kipaista hakemaan juhannuskoivut, eikä sellaisia voi ostaa toriltakaan. Enää ei taida olla mikään itsestäänselvyys, että puiden kansan juhannukseen kuuluvat koivut yhtä lailla kuin sen jouluun kuuluvat kuuset. Kiertelen pihassa ja tuumin, että voisin melkein yhtä hyvin ottaa sen juhannuslepän oven pieltä koristamaan, jos jostain saisin. Lopulta tyydyn ihailemaan kauniisti kukkivia syreeneitä ja lumipalloheisiä. 

Mainitsen juhannuskoivuikävästäni miehelle ja kysyn, mikä voisi olla juhannuskoivun korvike. Vastaus tulee saman tien. Se on lyhyesti ja ytimekkäästi: saunavasta. Niinpä tietenkin. Saunavastaan kilpistyy tämän taajama-asukkaan juhannuskoivuperinne, mutta eihän saunavasta ole huono juhannuskoivun korvike laisinkaan.

Hyvää juhannusta kaikille!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.