Poutaisen lankalauantain kävelyllä otin lenkkipolulta pienen harppauksen sivuun. Jossain pajupuskien ja sekalaisen viidan keskellä oli punaruskea pensas, joka näytti kauempaa katsottuna erikoiselta ja halusin mennä tutkimaan sitä lähemmin.

Vaikka olen usein kulkenut paikan ohi, en ole kiinnittänyt epämääräiseen alueeseen sen kummempaa huomiota. Ehkä siitä oli joskus otettu soraa, minkä jälkeen alueesta oli tullut maankaatopaikka, joka puolestaan oli jäänyt oman onnensa nojaan puskittumaan. Hylätty joutomaa näytti kuitenkin erilaiselta, kun sitä katseli alueen sisältä. Maassa oli vielä vähän lumipälviä, kulottunutta ylivuotista vaaleaa heinää, pensaissa ja puissa erilaisia beigen, ruskean ja punertavan ja sävyjä. Se kiinnostavan näköinen pensas oli joku koristepensas, todennäköisesti lintujen joutomaalle levittämä puutarhakarkulainen.

Paikka alkoi vaikuttaa kumman kiehtovalta. Huhtikuinen maisema on pelkkistetty; pääosassa ovat rungot, oksat ja pensaiden ja puiden paljaat muodot ja värit. Toukokuu ja kaiken verhoava vaalean vihreä antavat vielä odottaa itseään.

Virallisen määritelmän mukaan joutomaa on ihmisen muokkaama tai häiritsemä paikka, jota ei kuitenkaan hoideta tai käytetä mihinkään erityistarkoitukseen. Joutomaalla ei nähdä paljonkaan arvoa, koska se on maa- ja metsätalouteen ja muuhun taloudelliseen hyötykäyttöön sopimaton maa-alue. Mutta se on vain kapea talouden katsantokanta. Tällaisista monimuotoisista alueista ilahtuisivat ennen pitkää heräilevät kimalaiset ja muutoltaan palaavat pajulinnut.

Päätin että myös minä voisin löytää joutomaalta jotain arvokasta. Maassa lojuvia risuja saa kerätä jokamiehenoikeudella. Keräsin kainaloon lankalauantain risukimpun. Pääsiäislauantaihin saattaisi kuulua risuluuta, mutta tällä kertaa joutomaan risuista jalostui pääsiäismunille ja tipuille risupesä.

Hyvää pääsiäistä!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.