Syksyn tullen käynnistyvät jälleen harrastukset ja iltariennot. Perheen teiniä tanssitunnille kuskatessa teen samalla pienen katsauksen omiin kouluvuosien harrastuksiin.

Lapsuudenkodistani oli lähimpään kaupunkiin aika samanlainen, vähän yli kymmenen kilometrin matka kuin omasta kodistanikin. 1980-luvun maaseudulla harrastukset olivat kuitenkin pääasiassa kotipiirissä. Ennen ajokortti-ikää ei kotoa lähdetty erityisemmin harrastamaan, koska kaupunkiin oli matkaa, linja-autot kulkivat lähinnä kouluaikoihin, eivätkä vanhemmat ehtineet iltaisin navetta- ja muilta töiltään meitä kuskaamaan.

Kouluikäisenä kävimme erilaisissa harrastuskerhoissa, jotka kokoontuivat kotikylällä. Seurakunnan tyttökerhon ja 4H-kerhonvetäjät tulivat kylälle, eikä lapsia tarvinnut kuskata mihinkään, varsin järkevää siis. Pyhäkouluun oli kaikkein lyhyin matka, koska sitä piti äiti meillä kotona.

Musiikkiharrastukset olivat kuitenkin matkan päässä. Isosisko kävi naapuriseurakunnan kanttorin luona soittotunneilla ja harjoitteli kotona Casion sähköuruilla. Minun ja pikkusiskon varhaisteinivuosien viikonloppuohjelmaan puolestaan kuuluivat kotiseurakunnan lapsi- ja nuorisokuoron kuoroharjoitukset.

Lauantai-iltapäivisin, juuri silloin kun olisi huvittanut löysäillä kouluviikon ja viikkosiivouksen jälkeen, ja juuri silloin kun telkkarista olisi tullut Onnen päivät, läksimmekin siskon kanssa kävelemään ison tien varteen ja menimme linja-autolla kaupunkiin. Kuoroharjoitukset olivat yleensä seurakuntatalolla, mutta esiintymisten eli sunnuntaijumalanpalvelusten edellä harjoiteltiin myös kirkon urkuparvella. Muutaman vuoden kestäneeseen lapsi- ja nuorisokuorouraamme mahtui myös kotiseurakunnan kirkkokuoron 60-vuotisjuhlakonsertti.

Valokuva-albumissani on tallessa juhlapotretti. Kuvassa kirkkokuoro on ryhmittynyt arvokkaasti kirkon kuoriin. Kirkkokuorolaisilla on yhdenmukaiset mustat kaavut, joissa on valkeat kaulukset. Lapsi- ja nuorisokuoro on etualalla, mutta meillä ei ole erillisiä kuoroasuja, vaan esiinnyimme omissa normivaatteissa.

Etummaisena kuvassa istuu kanttori-urkuri -kuoronjohtaja, toisella puolellaan kirkkoherra ja toisella puolellaan kappalainen. Minä seison seuraavassa rivissä, keskellä kuvaa. Olen pukeutunut farkkuihin ja punasiniruudulliseen kantrityyliseen kauluspaitaan. Ne olivat 1980-luvun alkupuolen nuorisomuodin kuuminta hottia.

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.