Tänään on syyspäiväntasaus. Tänään päivän ja yön pituudet ovat suunnilleen samat, mutta jo huomenna aurinko luo loistettaan enemmän eteläiselle kuin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Jyväskylän korkeudella aurinko nousi tänään klo 7.01 ja laskee klo 19.16. Päivän pituus on 12 h 15 min.  Juhannuksen ja joulun puolivälissä siis ollaan päivän pituuden ja valoisuuden suhteen. Tästä päivästä talvipäivänseisaukseen asti päivän valoisa aika lyhenee vauhdilla.

Pimenevissä illoissa ja hämärissä aamuissa nukuttaa valoisaa kevättä ja kesää enemmän. Aamulla kännykkä yrittää epätoivoisesti herättää, mutta vaimennan hälytyksen kerta toisensa jälkeen. Sitten onkin jo kiireesti noustava ylös, hoidettava aamutoimet ja sännättävä liikkeelle. Mutta tämä rytmi sopii minulle, koska olen aina ollut illan virkku ja aamun torkku.

Tykkään sananlaskuihin napakasti paketoiduista kansanviisauksista, kuten tuosta virkku-torkku -sanaparista. Koko sanontahan kuluu: aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää. Maatalouskulttuurin aikaan kaltaiseni yökyöpeli olisi siis ollut aikalailla tuhon tiellä. Kun päivän valoisa aika oli hyödynnettävä tarkkaan työntekoon, oli parempi herätä aamulla varhain ja mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Nykyään ei niinkään tuijoteta nukkumaanmenoaikaa, vaan pikemminkin sitä, että nukkuu tarpeeksi monta tuntia yössä. Perheessämme on myös illan torkku-aamun virkku –tyypin jäseniä. Näin talo pysyy pystyssä ja elämä tasapainossa.

Yhtä lailla hauskaa on vertailla miten muissa kielissä ja kulttuureissa ilmaistaan tällaisia yleisinhimillisiä piirteitä. Esimerkiksi englannin kielessä an early birdin vastakohta on a night owl. Varhaisella linnulla on siis vastaparinaan yökukkuja.

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.