Kaikkien kotieni lempipaikka on ollut keittiö. Keittiö on minulle arjen keskus – tukikohta, jossa vaihdetaan kuulumiset reppu selässä ja porkkana kädessä.

 

Vaikka olen asunut omillani jo useamman vuoden, äidin vaikutus näkyy keittiössäni edelleen. Syön viisi kertaa päivässä, vertailen kilohintoja enkä suostu ostamaan kaupasta espanjalaista jäävuorisalaattia. Kun juhlat lähestyvät, kaivan kaapista äidin kakkureseptin.

Äiti oli lapsuuteni keittiöiden sydän. Hän teki huomaamatta sämpylät puuronjämästä ja kaivoi pakkasesta pullaa yllätysvieraille. Esikoisena lähdin harjoittelemaan ruoanlaitto- ja leivontataitoja ensimmäisenä. Tulokset olivat pari ensimmäistä vuotta taattua laatua: jauhelihakastikkeesta nousivat vedet silmiin ja teeleivät olivat kuivahtaneita suoraan uunista. 

 

Kun äiti oli kerran poissa kotoa, päätimme leipoa pikkusiskoni kanssa pullaa. Muistan vieläkin äidin viestin, joka puhkui ylpeyttä ja ylisanoja pikku leipureille.

En aloittaisi tätä blogia ilman sinua, äiti. Kiitos, kun annoit epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Kiitos, kun olit kotona ja näytit mallia. Kiitos, että saan edelleen soittaa ja kysyä, kuinka monta kananmunaa munamaitoon tarvitaan. 

Rakkain terveisin

Hilla

Kuvissa kuivatimme äidin kanssa persiljaa elämämme ensimmäistä kertaa. Ei palanut!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Opiskelijatyttö kokkaa, kierrättää ja kituuttaa. Parhaat säästövinkit, nopeat iltaruoat ja arjen parhaat niksit on tarkoitettu jaettaviksi.