Carl-Johan Vallgrenin Siat on niin kuin edeltäjänsäkin, armottoman koukuttava. Halusin aina lukea vielä seuraavankin sivun, jotta saisin selville, mihin tarina seuraavaksi kulkee. Vallgren osaa siis ammattinsa (tai ainakin yhden niistä - hän kun on myös muusikko ja kuvataiteilija).

Siat jatkaa Daniel Katzin tarinaa. Katz on entinen heroiiniaddikti, entinen sotilas ja tiedustelupalvelun työntekijä ja nykyinen yksityisetsivä. Hän on huippuälykäs ja traumatisoitunut, tietysti. Ns. ehjillä ihmisillä ei trillereissä ole paljon tekemistä.

Varjopoika vei Katzin pedofiilien ja kybervakoilijoiden ja voodoon maailmaan, Siat taas ihmiskaupan ja pornoteollisuuden sekaan. Tietysti mukana ovat myös huumeet: ilmeisesti Katz ei pääse niistä koskaan eroon.

Ynnäilin muuten Katzin ikää enkä millään voi uskoa olevani oikeassa. Kirjassa sanotaan, että Katzin isä syntyi 1922 ja tuli Ruotsiin 1938 ja sai "1940-luvun lopulla pojan, Katzin". Jos Katz olisi syntynyt 1949, hän olisi kirjan tapahtuma-aikana 2013 melkein eläkeiässä, 64-vuotias. Olin ajatellut, että Katz on noin 50-vuotias, ja tämä laskutoimitus teki hänestä silmissäni epäuskottavan.  Silloin Katz olisi elänyt nuoruutensa 1970-luvulla eikä 1980-luvulla, kuten muistan viime kirjasta päätelleeni.

No, pääsin tästä kyllä yli ja pystyin keskittymään juoneen.

Vallgrenin maailmankuva on niin karmaiseva, että kirjaa lukiessa alkaa nähdä petoja kaikkialla. Suosittelen jälkihoidoksi esimerkiksi tämän jutun lukemista. Tarvitset nimittäin jotain, joka palauttaa uskosi ihmisiin.

Siat on yksi niistä kirjoista, joista on oikeastaan turha puhua. Se on hyvin tehtyä kertakäyttöviihdettä. Ei se ole huono meriitti sekään.

Bonuksen kirja saa siitä, että sen suomalaishahmo Jorma Hedlund on harvinaisen sympaattinen. Varsinkin rikolliseksi.

Suositus: Hänelle, joka tykkää kurkistella pimeään.

Alku:

Hän istui penkillä Midsommarparkenissa valppaana huomatakseen pienimmäkin liikkeen. Ei mitään epäilyttävää sen jälkeen, kun hän varttia aikaisemmin lähti asunnoltaan. Leikkipuistossa mekasti joukko päiväkotilapsia keltaisissa heijastinliiveissä. Hän siirtyi hiukan, että pääsi puun varjoon. Hankasi tahraa housuissaan. Hän ei voinut käsittää, mistä se oli peräisin. Lounaasta, kun hän oli paistanut kananmunaa öljyssä?

Svandammsvägenin kulmalla oli kapakka, jossa hänellä oli tapana käydä. Kolme Kaverusta. Tuolit oli nostettu pöydille. Baari aukeaisi vasta illalla, sitten hän voisi mennä sinne ja käydä välittäjän antamat tiedot mielessään läpi. Hän piti paikasta. Kävi siellä toisinaan juomassa lasillisen Murphy's Irish Stoutia, mutta epäsäännöllisin väliajoin ja korkeintaan kerran kuukaudessa. Hän ei halunnut, että ihmiset oppisivat tunnistamaan hänet.

Carl-Johan Vallgren: Siat. Otava 2016. Ruotsinkielinen alkuteos Svinen. Suomentanut Maija Kauhanen. 347 sivua.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014