Nautin kauhuni mieluiten elokuvana enkä oikein nauti siitä silloinkaan. Halusin kuitenkin tsekata Marko Hautalan uuden romaanin.

Kuiskaavan tytön aihe on nimittäin äänien kuuleminen, joka kiinnostaa minua, varsinkin kun Hautala sanoo työskennelleensä ääniharhoja kuulevien ihmisten kanssa. Tutkimusten mukaan jopa 15 prosenttia ihmisistä kuulee elämänsä aikana ääniä, joilla ei ole lähdettä ulkomaailmassa (luin tämän ennakkokappaleen sisäkansitekstistä).

No, Hautala kuljettaa tarinan aika ripeästi kummitustarinoiden luokkaan. Kirjan ääniharha, nuoren naisen kuiskaus, nimittäin tarttuu.

Tarina on tämä: Työkaveri kuolee ja jättää terapeuttina työskentelevälle Antonille punaisen kansion. Siinä on Antonin tyttären Iidan potilaskertomus. Anton ei ole nähnyt tytärtään vuosiin, ja nyt hänen on pakko etsiä tyttö käsiinsä. Seuraa maanalaisia käytäviä, katoavia ihmisiä, harhoja ja väkivaltaa.

Kuiskaava tyttö ei pelottanut minua eikä saanut minua muutenkaan kiihdyksiin. Se on sanottava, että Hautala kirjoittaa napakasti ja jämäkästi. Kiitos siitä!

Suositus: Hänelle, joka tykkää Stephen Kingistä.

Alku: Kuulen tytön nytkin. Se puhuu ja puhuu ja puhuu eikä lopeta. Siitä on tullut elämäni olennaisin asia. Jostakin syystä juuri minulle piti nyt käydä näin.

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö. Tammi 2016. 255 sivua. Ilmestyy 17 elokuuta. Kustantajan sivuilta voi lukea näytteen kirjasta.

 

Kommentit (2)

Vierailija

Uskomaton kirjablogi tämä. Kirjasyksy täydessä vauhdissa ja täällä viimeisin päivitys heinäkuulta... Taitaa olla ihan museokamaa tämä blogi. Ei pahalla, olen tykännyt tästä syystä, että täällä on ollut hienoja ja älykkäitä kirja arvosteluja. Mutta päivitetäänkö tätä enää ollenkaan?

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014