Otan paperipussista vielä paistamisen jäljiltä olevan lämpöisen ruisleivän. Tuoksu on tuttu ja sen seurauksena sylkirauhaset herahtavat käyntiin. Leipä oli tullut kauppaan heti aamusta.

Nostan leivän pystyasentoon. Vasemman käden peukalo tukee pohjapuolta ja muut sormet vatsapuolelta leipää. Ote leipään on napakka.

Halkaisen hitaasti ja keskittyneesti rapeakuorisen leivän puoliksi terävällä leikkuuveitsellä. Kuuluu ihana "krahina" ja ympärille lentelee iloisesti erikokoisia kuoren palasia. Tuoksu voimistuu.

Otan toisen puolen leivästä ja viipaloin sen. Leikkaaminen vaatii huolellista keskittymistä, koska rapea kuori saattaa ohjata veitsen terän toisaalle kuin pitää. Sormet ovat vaarassa.

Aika pysähtyy ja olen täysin läsnä hetkessä. Leikkaussessio vie oman aikansa. Havaitsen, että leivän leikkaaminen on arkiaskareen meditaatiota.

Minusta paras ruisleipä on valmistettu juureen ja siihen on lisätty vain vettä, ruisjauhoja ja suolaa. Kainuulainen rapeakuorinen hyvin paistunut ruisleipä on ihan parasta ja siitä kantapala voin kanssa erityisesti. Onneksi olen päässyt sitä pitkästä aikaa syömään.

Ruisleipä ei suotta saanut kansallisruoan arvoa. Onhan se aina kuulunut peruselintarvikkeena meidän ruokapöytiimme. Onneksi olkoon ruisleipä!

Lapsuudesta muistan, kuinka ukki otti kokonaisen ruisleivän käteen, laittoi päälle paksun kerroksen keltaista voita ja leikkasi puukolla tuhdin palasen koko pituudeltaan leivästä. Lapsen silmiin se oli hauskan ja vähän jännittävän näköistä puuhaa.

Millaisesta leivästä sinä pidät?

Kommentit (0)

Seuraa 

Marjan Hetkiä on blogi itsensä etsimisestä, löytämisestä ja kehittämisestä suhteessa itseen ja ympärillä olevaan elämään. Taustalla on valtavasti elämänmakuisia kokemuksia ja kova sisäinen innostus edelleen löytää hyvän elämän siemeniä.

Olen Marja, työelämästä valmistunut ja rakkaan pienokaisen mummu. Elän nyt elämäni parasta aikaa: voin rauhassa pysähtyä hetkeen ja nauttia kaikesta elämän tarjoamasta läsnäolevasta upeasta.

Blogin kirjoittamisen olen aloittanut vuoden 2015 alussa pitkän harkinnan jälkeen. Minulla oli voimakas sisäinen halu jakaa kanssakulkijoille omia ajatuksia, oivalluksia, kokemuksia ja tunnelmakuvia valokuvien kera. Kirjoittaminen on minulle mieluinen tapa jäsentää asioita.

Kun minä kirjoitan vain itsestäni, niin olisi ihana kuulla, mitä sinä ajattelet kirjoittamistani asioista. Kommentin voit jättää alla olevaan kommenttiboxiin. Jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, niin sähköpostiosoitteeni on: 

marjanhetkia@gmail.com

http://www.facebook.com/marjanhetki

 

Aikaisemmat blogikirjoitukset löydät täältä:

http://www.aamunkajo1.blogspot.fi

 

Teemat

Blogiarkisto

2016