Kirjoitukset avainsanalla Kirppislöytöjä

Kun huutokaupoille antaa pikkusormen, se näköjään vie koko käden. Ensimmäinen huutokauppakokemukseni oli Urjalassa, vanhan koulun tyhjennys sekin, ja seuraava Vesilahden Krääkkiössä. Siskoni ja minä jaamme yhteisen kiinnostuksen wanhaan tavaraan, joten seuraa kirppiksille ja huutokaupoille on aina tarjolla. Viime viikolla ajelimme Vesilahden Krääkkiöön kyläkoulun tyhjennyshuutokauppaan, huudattajana toimi oman kylän Piijuska.

Päivä oli helteinen ja aurinkoinen, joten huutokauppa järjestettiin ulkona. Autosta noustessa kimppuun hyökkäsi massiivinen paarmalauma, niin että tuli jo mietittyä mahtaako jäädä kohdallani lyhyeksi tämä huutokauppa :D mutta onneksi ne surisevat p*rkeleet jättivät ihmiset rauhaan heti parkkipaikan jälkeen. Melkoinen vastaanottokomitea silti, huh!

Myytävänä oli paljon erilaista v. 1900 rakennetun kyläkoulun irtaimistoa, koulutauluja ja kiehtovia talonpoikaistavaroita. Itse olin tietysti koulutaulujen perässä, joskin ihan yhtä paljon itse kokemuksen. En tiedä miksi nuo huutokauppatapahtumat ovat niin kiehtovia, mutta joku juttu niissä on. Siskoni sanoin: tuntuu kuin valmistautuisi urheilusuoritukseen, kun kiinnostavan kohteen myynti alkaa, pulssi nousee ja sydän hakkaa!

Paikalla oli tälläkin kertaa muonitusta jos jonkinlaista, päivän aikana pääsi nauttimaan niin muurinpohjalettuja, muikkuja kuin nokipannukahvia. Joten mikäs siellä kesäpäivää viettäessä. 

Näytön aikana tuli tehtyä päätökset niistä tauluista mitä käy huutamaan, ja ihan ilmeisten Ebba Masalinien lisäksi merkkasin ylös muutaman muunkin vaihtoehdon, yhden ihan erityisesti. Olin jo henkisesti varustautunut siihen, että Masalinien hinnat nousevat pilviin, kuten aina. 

Kokonaisuudessaan vietettiin paikalla nelisen tuntia, josta yli puolet istuttiin varjossa odottelemassa taulujen huutokaupan alkamista. Fiksu olisi ottanut hellehatun päähän, mutta onneksi minulla oli edes kevyt vaaleanpunainen loipaketakki, joka suojasi kalkkilaivan kapteenia palamiselta. 

Siskon kanssa tuli myös pientä keskustelua yhteisistä mielenkiinnonkohteista, että kumpi niitä saa huutaa ettei päädytä kilpailemaan keskenämme :D Vaikka pääasiassa meillä on ihan eri intressit, jotain yhteistäkin aina väkisin löytyy. Mietimme jo yhden taulun kohdalla yhteisomistajuuttakin. 

Piijuskan väki vetää huutokauppaa mukavalla temmolla, eikä viivyttele turhia. Siitä pisteet, sillä nämä tilaisuudet ovat pitkiä muutenkin. Masalinien hinnat nousivat keskimäärin satasen tienoille, joten annoin niiden mennä. Terottelin kynsiäni erästä ihan tiettyä taulua kohtaan, joka oli kiinnittänyt huomioni ihan ensimmäisenä. Uskon aina ns. perstuntumaan ja ensifiiliksiin näissä asioissa. Se on osoittautunut kaikkein parhaimmaksi taktiikaksi. Ostan tavaroita vain käyttöön, en jälleenmyyntiin, joten siksi sydän on mukana kaupoilla. 

Taulu jolle menetin sydämeni, oli kuva Venetsiasta 1900-luvun alusta. En tiedä mikä tässä taulussa oli, mutta se nousi satojen taulujen joukosta esiin kuin aurinko. Tuijottelin kuvaa näytössä silmät pyöreinä ihastuksesta ja lukitsin sen itselleni. Kun taulu lopulta tuli myyntiin, sen kanssa niputettiin taulu Alankomaista. Yleensä nippukauppaan päätyy "vähänpätöisempiä" tauluja, joille meklari ei ajattele olevan kovin paljon kysyntää. Se lupasi hyvää minulle. Pari ihmistä lähti huutamaan tauluparia, mutta olin päättänyt että minulle se tulee, oli tilanne mikä tahansa. Ja tulikin! Kauppahinta: 25€.

Koulutaululle on paikka valmiina yläkerran eteisessä, mintunvihreässä huoneessa. Se sopii sinne kuin nenä päähän rikkomaan perinteistä suomalaista rintamamiestalomiljöötä. Vanha ja hieman käpristynyt pahvitaulu sopii kuitenkin tyyliltään taloon, vaikka aihe onkin hieman eksoottisempi. 

Siskoni lähti kisaamaan ihmisen anatomia-aiheisista tauluista ja nappasi kaksi todella upeaa. Taitaa olla sairaanhoitajan ammattitauti hankkia seinälleen vähän sisuskaluja :D

Paluumatkalla Vesilahden vertaansa vailla olevissa maalaismaisemissa osui vielä kohdalle kirkkaankeltaisena hohtava rypsipelto, jossa seisoi suloinen pieni peura. Tuli vain yksi ajatus mieleen, Disneyn Bambihan se siinä. 

Kommentit (6)

Vierailija

Hieno taulusaalis! Ja sitten asiasta kukkaruukkuun (tää ei liity mitenkään merkinnän aiheeseen, sorry :) ). Jos meet/te Porin suuntaan, niin ehdottomasti kannattaa käydä syömässä Blind Burger -nimisessä paikassa http://blindburger.fi/ Olipa todella namit hampparit!

Mea^^

Noi Piijuskan huutokaupat on ihan parhaita, muutaman muun huudoissa kans käyny mut tuo vie kirkkaasti voiton! Olin ite kans tuol Krääkkiössä ja olin aluksi iskeny silmät horsma-tauluun, mut sen hinta läks heti nousemaan ni jättäydyin heti kilvasta :)

Vierailija

Näistä on vähän epämiellyttävä fiilis, ovatko homekouluja kaikki... Kyllä silti itsekin uskaltaisin koulutaulun ostaa tuolta, tuskin sitä hometta niin merkittävästi on.

MariaO

Voi että kun harmittaa! Ikaalisissa oli kesän alussa "huutokauppa" puretun sisäilmaongelmaisen koulun irtaimistosta. Tyyliin varmasti ei jää ostaminen hinnasta kiinni. Tavan koulutauluista minä maksoin 2€/kpl (kaksiosainen luurankotaulu ja taulu Hämeenlinnasta kummeilleni tuliaisiksi, kun sattuvat siellä asumaan), mutta Masalinin koulutauluihin oli taidettu pistää hinnaksi jopa huikeat 30€/kpl. Harmittaa siksi, kun en tajunnut vinkata asiaa sinulle vaikka tiesin, että noita mustapohjaisia metsästät. Täytyy selvittää, että menivätkö myymättä jääneet Masalinitkin roskalavalle vai vieläkö ne jostain löytyisi..

Elina j.

Olen lukenut blogiasi jokusen vuoden ja ihan mahtavaa, että ostit koulutaulun tuolta Krääkkiöstä. Olen siellä aikanaan käynyt koulua. Harmi ettei "törmätty" tuolla huutokaupassa, olisin kiittänyt mielenkiintoisista jutuistasi :)

Onsku

Ah, ihania tauluja! Vähän ärsyttää vaan ettet laittanut kuvia saaliistasi, oisko sellainen sisustuspostaus mitään missä esittelisit kaikki huutokauppataulusi? :)

Yleensä olen ostanut itselleni synttärilahjaksi jotkut hieman liian kalliit kengät, joita en millään muulla tekosyyllä ole raaskinut ostaa. Synttäripäivä on joka vuosi tarpeeksi hyvä syy tehdä jokin hemmotteluhankinta. Harkitsin tänä vuonna meneväni kylpylään tai kasvohoitoon, mutta sitten eteeni osui naapurikylän kirppiksellä seuraava asia. 

Pieni ja sievä keinutuoli! Olen halunnut ikuisuuden keinutuolia, mutta kaikki wanhat kiikut ovat olleet joko järkyttävän kalliita tai liian suuria. Tämä pieni pinnatuoli ei vie juuri enempää tilaa kuin tavallinen tuoli, sillä sen jalakset ovat kapeat ja lyhyet.

Vanha kiikku on hieman kolhuinen ja valkoisen maalin alta näkyy entisiä maalikerroksia, mutta ei haittaa yhtään. Se on vikoineen päivineen entistä hurmaavampi. Mutta enpä ole itsekään enää nuori siloposki, joten me sovitaan hyvin yhteen :D 

Keinutuolin hinta: 65 €

Kommentit (7)

~Marion~

Ihana kiikku! 

Olen alkanut lukemaan blogeja muistaakseni vuonna 2007, ja sinun blogisi on noilta ajoilta ainoa joka on jäänyt matkaan mukaan. :) Kiitos kivasta blogista, tykkään tosi paljon inspiroivista kuvistasi, tyylistäsi kirjoittaa ja tavastasi tarkastella asioita! ... Ja tästä syystä minulla olisikin aihe toivepostaukseen. :)
 

Täytin itse nyt kesällä 36, ja yllätyksekseni olen alkanut potemaan jonkinlaista ikäkriisiä. Olen aina ajatellut, että ikä on vain numero, mutta kummasti hyvistä elämäntavoista huolimatta tulleet erilaiset krempat, kuivan ihon rypistyminen ja ajan vauhdikas kuluminen on alkanut vetää mieltä matalaksi, eikä peilikuvakaan aina niin innosta... Toivepostauksena toivoisinkin, voisitko kirjoitella oman näkökulmasi ikääntymiseen (kääk, mikä sana! :D ) ja siihen liittyviin asioihin, jotka koet itsellesi jollakin tapaa haasteellisiksi tai tärkeiksi? Tämän ei tarvitse liittyä ulkonäköön tai fyysiseen kuntoon kuten oma kriiseilyni, vaan ihan mihin tahansa asioihin joihin huomaa suhtautuvansa eri tavalla. Jotenkin ajattelisin, että loistava huumorintajusi ja tänne ruudun toiselle puolelle välittyvä elämänasenteesi voisi tuoda itselleni ja kenties jollekin toiselle pähkäilijälle uusia ajatuksia. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Apua miten pitkään olet tullut blogin mukana, huippua! Sitä aina olettaa että kaikki lukijat ovat vaihtuneet moneen kertaan vuosien varrella :)

Me juuri siskon kanssa puhuttiin että minulla ei ole ollut ikäkriisejä sitten 2002, kun täytin 22 :D silloin olin sitä mieltä että traagista kun en ole enää vuosiltani onnenlukuni 21! Että sikäli oikein hyvä juttutoive, menee toteutukseen!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ninde

Mieletön löytö! Kyllä tuo aina kengät ja hemmottelut voittaa, varsinkin kun se on vielä näppärän kokoinen! Kelpaisi minullekin! :) Paljon onnea näin jälkikäteen!

 Vintagekenkiä ei ole helppo löytää koossa 39-40, vaikka nykyään se on ihan peruskoko. Vielä muutamia vuosikymmeniä takaperin naiset olivat keskimäärin paljon pienempiä ja tästä syystä vintagekenkätarjontakin on enimmäkseen 36-38 välillä. Onneksi poikkeuksiakin on, ja olen tehnyt vuosien varrella ilahduttavia löytöjä kenkärintamalla. Tässä niistä top 5. 

Juhani Palmrothin luonnonvalkoiset sandaalit istuvat täydellisesti kapeaan jalkaani, kerrankin jalka ei pyri luiskahtamaan läpi avokärkisestä mallista. Näillä kengillä olen tanssinut 10 vuotta sitten täydellisen lämpimän kesäyön aina aamun pikkutunneille asti mieheni ja ystävieni kanssa. On oikeastaan aika kutkuttavaa ajatella, että millaisissa seikkailuissa kauniit sandaalit ovat olleet ennen minua. Minulla ainakin on ollut huippuhauskaa näiden kenkien kannattelemana. 

Mitä hauskempi ja suurempi rusetti, sen todennäköisemmin kiinnitän kenkiin huomioni. Nämä tummansiniset silkkipäällysteiset kengät ovat vieneet minut arkisempiin seikkailuihin kuin edelliset sandaalit, mutta ruseteilla arkikin muuttuu juhlaksi.

Näitä mustia, myös Juhani Palmrothin kenkiä, vaalin ihan erityisellä huolella. Jos ihan totta puhutaan, en uskalla juurikaan käyttää niitä. Ne ovat niin herkät ja kauniit, että toivon niiden kestävän ikuisesti. Näissäkin on kapea lesti, joka varmistaa sen että kenkä pysyy jalassani. Nilkkaremmilliset mokkakorkkarit edustavat äärimmäistä siroutta.

Neljäntenä sellaiset vintagekengät, että nämä nähtyäni sukat pyörivät jaloissa pari ylimääräistä kierrosta. Punaista kiiltonahkaa ja mokkarusetit, ai että! Täydellistä. Nämä ovat Pertti Palmrothin aikaisempaa tuotantoa. Helga-Neidin myyjä kertoi, että tällöin Palmrotheissa kiiltonahka oli oikeaa nahkaa, kun taas nykyään käytetään "jokasään" materiaalia, joka on synteettistä.  

Listani viidennet tamperelaiset vintagekaunokaiseni ovat parhaillaan suutarin hellässä huomassa, mutta niistä löytyy kuvat täältä. Korkolappujen vaihdon ja yleispätevän huollon jälkeen saan ne vihdoin käyttöön. Akaan suutari on taitava vintagekenkieni luottohuoltaja, pisteet kotikylälle. 

Parantumattomana kenkäfriikkinä minulla riittää rakkautta myös nykykengille, mutta jos pitäisi valita, niin kallistun vahvasti klassisten vintagemallien puolelle. Ennen tehtiin lestejä joissa jalka viihtyi väsymättä vaikka korkoa olisi enemmänkin. Materiaalit olivat laadukkaita ja kengät kestivät sekä käyttöä että aikaa. Myös ammattilaisten käsityötaidot tulevat hienosti esiin kauneimmissa vahnoissa malleissa. 

Kommentit (2)

Vierailija

Voi paholainen. Voisin nyysiä noista kengistä kaikki, ovat minun kokoani. En ole koskaan törmännyt omaa kokoani oleviin varteenotettaviin vintage-kenkiin. 

Sateisen ja kylmän kesäkuisen päivän paras vaate on pitkä mekko, joka lämmittää jalkoja. Maximekkojen suurena ystävänä tämä Marimekon erikoisen muotoinen mekko on yksi tämän vuoden parhaita kirppislöytöjä! Helma on leveä vain toiselta sivulta, toisen ollessa täysin suora. Helman leikkaus tekee mekkoon hauskasti laskeutuvan helman. 

Myös mokkarotsi on kirppislöytö, joka jaksaa ilahduttaa. Sen voi pukea melkein minkä tahansa mekon pariksi, se sopii kaikkeen. Lempivaatteiden pitäisi oikeastaan olla juuri tällaisia, käyvät yhteen koko vaatekaapin sisällön kanssa. 

Tuona sateisena päivänä meidän puutarhamme omenapuut olivat kauneimmassa kukassa. Se on todellinen harmi että valkoinen kukkameri kestää vain reilun viikon, voisin ihastella sitä koko kesän!

Kommentit (0)