Kirjoitukset avainsanalla Reseptit

Suomalaiseen juhannukseen kuuluu stereotypian mukaan jallu, kossu ja kalja, Petri Nygårdia siteeratakseni, mutta vaihtoehtojakin on. Mocktail on ihanakamala sana, jolla tarkoitetaan tietysti alkoholittomia cocktaileja eli drinksuja. Firman kesäjuhlilla pari viikkoa sitten juhlin vesilinjalla, sillä päätin ajella ihan itse kotiin yöllä bussipysäkiltä ABC:ltä, enkä jäädä taxin armoille, jonka saamisesta ei ole takeita täällä landella. 

Samaisilla kesäjuhlilla pääsin näin ollen tutustumaan Alkon omiin täysin alkoholittomiin mocktaileihin. Ne olivat ihastusta ensi hörpyllä! Ilmeisesti valmiit mocktailit ovat uutuuksia, tai ainakaan en ole ennen moisiin törmännyt. Oli juhlien jälkeen pakko käydä ratsaamassa paikallinen Alko, josta löytyi kolme erilaista Mocktailia. Makutestin nimissä ostin toki ne kaikki. 

Makuvaihtoehtoja on siispä kolme, joista vihreä on lempparini. Se on kurkulla ja basilikalla (Cucumber basil) maustettu raikas sihijuoma eli hiilihapollinen raikas drinkki. Mustikkajuomassa (Organic blueberry lime) ei ole hiilihappoja ja kapeasta lasipullosta taas löytyy ihana kirpeä karpalojuoma (Cranberry sour), sekin hiilihapoilla.  Olen vahva hiilihappojen kannattaja, sillä ainoa joka ei minuun uponnut oli tuo hiilihapoton mustikka. Se oli ihan ok, mutta juomassa täytyy olla silmiä kirvelevän paljon kuplia. 

Näissä juomissa onnistunutta oli erityisesti se, että mikään niistä ei maistu perus limpparille. Limua ja kraanavettähän toki voi siemailla alkoholittomissa kemuissa kuten lystää, mutta itse erotan ihan mielelläni arkilimut juhlajuomista. Juhlan tuntuun vaikuttaa viimeistely ja mocktailit ovat todella hyvä keino siihen. 

Ps. Meillä oli viime uutena vuotena lapsiystävälliset päiväjuhlat, joihin valmistin herkullisia mocktaileja aikuisille. Tsekkaa helppo alkoholittoman mansikkamargaritan resepti!

Kommentit (2)

Maria Ihanaista

Ihanaa, että markkinoille on tullut kaikkia tällaisia ns. juhlavampia alkoholittomia juomia! Itsellä on se "ongelma", että alkoholi maistuu aika harvakseltaan ja usein tosiaan vieläpä mieluummin valitsee pääsyn helposti autolla kotiin kuin pari juomaa illanistujaisissakaan. Kiva kuitenkin juoda jotain muuta kuin niitä iänikuisia limppareita :D

Halina

Kiitos vinkistä! Itse olen yrittänyt viimeaikoina etsiä kivoja alkoholittomia juomia ja tähän asti olen tykännyt Alkon lehtikuohusta ja Kanesin (cittari yms.) Soodajuomista, mutta jälkimmäiset menee ehkä enemmän limppariosastolle. Itsellä sama tunne, että limppari ja vesi ei kuulu juhlajuomiin :D eikä kumpaakaan jaksa koko iltaa hörppiä. Täytyykin testata nämä juhannuksena! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen istuttanut pihaamme nokkosta, niin että se versoo nyt ihan oma-aloitteisesti eikä ole tähän mennessä vaatinut mitään muuta huolenpitoa kuin leikkauksen silloin tällöin. Tein niin, että nostin täysikasvuisen luonnossa kasvavan nokkosen juurakon ylös maasta ja tökkäsin sen pihaan sopivaan puolivarjoiseen paikkaan. Siitä se sitten on versonnut jo kahtena vuonna niin että pöhinä vaan käy. 

Nokkonen tuottaa satoa niin paljon kuin sitä vaan jaksaa niittää, ja versoo aina alasleikkauksen myötä uudelleen. Varsin helppo villiyrtti myös vasta-alkaneelle hortoilijalle. 

Kerääminen:

Nokkosta kannattaa kerätä silloin kun varret eivät ole vielä täysimittaisia, itse hyökkään kimppuun siinä vaiheessa kun se on noin 15 cm korkea. Tässä vaiheessa voi poimia varsineen kaikkineen, eikä niitä tarvitse erotella lehdistä. Nuori varsi on vielä pehmeä ja murskautuu helposti mukaan smoothieihin. 

Jos nokkonen on kasvanut pituutta kunnolla, varsi voi olla aika puumainen ja tässä vaiheessa alan jo irrotella lehtiä varresta. ja pysyä ylimmissä lehdissä. Meillä nokkonen kasvaa aika vauhdilla yli puoli metriseksi, joten niittovälineet saavat olla koko ajan asemissa. En anna nokkosen kukkia.

Paras hetki nokkosten keräämiseen on kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin se on ehtinyt kuluttaa nitraattivarastonsa. Aurinkoinen keli ei tosin ole ihan välttämätöntä, kunhan katsoo ettei kerää nokkosta navetan takaa, tunkiolta tai muusta liian rehevästä paikasta, sillä nämä nokkoset sisältävät extramäärän nitraatteja. Yleensä ko. paikoilla kasvaa rehevimmät kasvustot, mutta siitä huolimatta ne kannattaa jättää väliin.

Ryöppääminen: 

Jos nokkonen on ehtinyt venähtää pituutta, se vaatii ryöppäämisen että polte ottaa jalat alleen. Nokkonen ryöpätään kastamalla nippu suoraan kiehuvaan veteen hetkeksi aikaa. Alle minuutti riittää. Sen jälkeen sen voi silputa ja laittaa esimerkiksi lettutaikinaan.

Käyttö: 

Lempismoothieni pitää sisällään pari kourallista ryöppäämätöntä nuorta nokkosta ja tuoretta ananasta. Näistä kahdesta syntyy oikeastaan ennemmin tuoremehu kuin smoothie. Aivan todella hyvää. En tiedä tuleeko juomaan pientä potkua ryöppäämättömyydestä vai tuhoutuvatko polttiaiskarvat tehosekoittimella täysin, mutta minusta tässä juomassa on ytyä. 

Nokkonen on herkullista myös omenan parina. Oikeastaan sillä on helppo korvata mikä tahansa smoothien vihreä ainesosa kuten esimerkiksi pinaatti. Kaikki kerralla blenderiin ja surr-rurr. Olen käyttänyt myös luonnonjogurtin ja mustikan kanssa.

Nokkosletut ovat todellista herkkua! Ihan tavalliseen lettutaikinaan voi silputa mukaan ryöpättyä nokkosta ja maku on ihan vastaava kuin pinaattiletuissa.  Lettujen ja voissa paistamisen myötä nokkosen terveellisyys saa vähän osumaa, mutta herkuttelullekin pitää olla tilaa :)

Nokkosta voi kuivata ja käyttää läpi vuoden viherjauheen tapaan. Ystäväni vinkkasi minulle myös nokkossipsien reseptin. En ole ehtinyt vielä kokeilla, mutta se toimii ihan samalla tavalla kuin lehtikaalisipsit: nypi nokkosesta lehdet (hanskat käteen), pese ja kuivaa jos tarpeen ja asettele sen jälkeen lehdet leivinpaperille. Sudi päälle oliiviöljyä pullasudilla ja ripottele päälle hieman suolaa, jos haluat. Uuni n. 175 astetta ja paistoaika n. 5 - 7 minuuttia tai kunnes ovat rapsakoita. 

Lapsena jatkuvista nokkospalovammoista kärsineenä olin sitä mieltä, että kyseinen kasvi voisi muuttaa puolestani hornantuuttiin, mutta nyt aikuisena siirrän sitä hyötypuutarhaani vapaaehtoisesti. Näin se maailma muuttuu :D

Kommentit (3)

paulii

Nokkoskeitto on myös ihanaa. Kun olin lapsi, äiti laittoi aina vähän kuivattua nokkosta lettutaikinaan, ei siis niin paljoa että olisivat muistuttaneet pinaattilettuja, joten sopivat herkutteluun yhtä hyvin kuin tavallisetkin letut.

Laureliini

Nokkoskeitto on ihanaa - äitin tekemänä lapsuuteni lempiruoka! Näin viime yönä unta, että join tuota sun smoothieta! :D

Vierailija

Nokkosesta voi kerätä myös siemeniä loppukesästä. Niitä on helppo ripotella talvenmittaan vaikkapa jogurtin sekaan. Käytän myös lämpimissä ruuissa, vaikka kuumennus vähän tuhoaakin vitamiineja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt kun raparperipiirakkaa on jo leivottu useamman kerran, alkaa olla aika keksiä raparperille muita käyttötarkoituksia. Hillojen tekeminen on paitsi helppoa, myös erittäin palkitsevaa. Mikään kaupan hillo ei yllä lähellekään sitä makuelämystä, joka tulee lautaselle kun tekee hillon itse.

Kirpeä raparperihillo valmistuu nopeasti (kuten mikä tahansa hillo). Tämän tein edellisenä iltana, että se olisi valmiina heti aamulla pannukakkuja varten. 

Tee näin: pilko raparperit lohkoiksi kattilaan, niitä tarvitaan 2 litraa. Laita sekaan 2rkl vettä, ettei keitos kiehu niin helposti pohjaan. Sekoita raparpereja hellalla niin kauan, että ne alkavat pehmentyä ja päästää nestettä. Kun raparperit ovat kunnolla pehmenneet, kaada sekaan sokerit ja ripaus kanelia. Anna keitoksen kiehua noin 15 minuuttia ja sekoittele välillä. Kuori lopuksi mahdollinen vaahto pinnalta ja jätä keitos jäähtymään noin puoleksi tunniksi ennen purkitusta.

Puhdista lasipurkit huolella (itse kiehautan ne) ettei niihin jää epäpuhtauksia, jotka vaikuttavat säilyvyyteen. Martoilla on todella hyvä opas säilöntäpurkkien käsittelyyn

Tästä määrästä tulee 2 isohkoa purkkia melko kirpeää hilloa. Se on aivan ihana pari pannukakuille/letuille ja makealle vaniljavaahdolle. Se on myös kiva mökkituliainen kera lettutaikinan. 

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos ohjeesta. Jos haluaa tehdä vähän makeampaa hilloa, kannattaa raparperin joukkoon soseuttaa banaania. Ohjeita löytyy googlettamalla raparperi-banaanihillo ;)

Vierailija

Kannattaa kokeilla raastaa raparperihillon joukkoon kunnolla inkivääriä, se nostaa hillon ihan eri tasolle

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toimitus suosittelee
KK:n toimitus ihailee! Herkullisen kuuloinen resepti.

Nyt kun maasta puskee raparperia oikein urakalla, on taas aika herkutella kevään ensimmäisellä raparperipiirakalla. Tämä herkkuresepti on koko pellilliseen, sillä ensimmäinen piirakka hupenee yleensä pikavauhtia. Piirakan voi valmistaa myös ilman kaurasokerikuorrutusta, mutta suosittelen sitä lämmöllä, sillä se on syntisen hyvää.

Pohja:

4 kananmunaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja 

150 g sulaa voita

2 dl maitoa

3 tl leivinjauhetta

Päälle:

100 g sulaa voita

3 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria

vaniljasokeria

+ n. 4 raparperinvartta pilkottuna

Vaahdota sokeri ja kananmunat. Lisää taikinaan sula voi, maito ja jauhot, sekoittele tasaiseksi ja levitä tasaisesti pellille leivinpaperin päälle. Asettele raparperipalat piirakan päälle. Sekoita kaikki piirakan päälle tulevan kauramurun aineet yhteen ja ripottele piirakan päälle. Paista uunissa 200 asteessa, n. 20-25 min. Jos pinta alkaa tummua liikaa loppuajasta, laita kesken paiston piirakan päälle leivinpaperi. 

Tarjoile vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kanssa (esim. Flora). 

Kommentit (3)

Tepa52

Ai kauheeta kun herahti vesi kielelle - tätä on pakko tehdä viikonloppuna 😋. Vaihdan vaan vehnäjauhot gluteenittomiin (testattu monissa muissakin leivonnaisissa ja toimii).

Hejdi

Oi, ihana Nelliina! Just tänään mietin, että pitäis pyytää sulta raparperipiirakan resepti tälle kesälle. Luit mun ajatukset!

Krins

Siis kiitos! Oon ettiny iäisyyden hyvää ja varmaa reseptiä ja tästä tuli kerrasta hekullista, vaikka käytössä oli vaan viime vuoden raparperiä pakkasesta! Ihanaa kesää Niina!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.