Minulla on uskomattoman elävä mielikuvitus. Pystyn säikyttelemään itseni (ja muutkin, jos sille päälle satun muahah) hengiltä, jos päästän mielikuvitukseni valloilleen. Lapsuuden mökkireissut eivät aina olleet kovin leppoisia, kun puin sanoiksi pahimmat hiipparipelkoni. En juuri keksi pelottavampaa hetkeä, kuin joutua lähtemään vessareissulle usvaiseen hämärään loppukesän yöhön mökin turvallisesta lämmöstä. Ja tätä on tietysti edeltänyt kaikenlainen kummitusjutustelu ja psykopaattipohdinta takkatulen loimussa.

Olen nyt muutaman päivän lukenut silmät soikeina Charlaine Harrisin Grave -sarjaa, josta sain neljä ensimmäistä osaa joululahjaksi. Harris on ottanut astetta pelottavamman aiheen vampyyritarinoidensa rinnalle (Sookie Stackhouse Novels aka True Blood) ja samalla huijannut minut lukemaan liian hyytävää kauhua. Liian hyytävää minulle. En suostu nykyään katsomaan edes kauhuleffoja, koska näen viikon verran unia kaikenmaailman naukuvista lapsista (h*lvetin Kauna, että pitikin katsoa se). Ja leffat eivät ole mitään, eivät yhtään mitään, verrattuna omaan mielikuvitukseeni. Näin ollen kirjat ovat pahempia.

Olen edellisen kerran lukenut kauhukirjallisuutta Stephen Kingin muodossa. Ja niiden verenhimoinen koira -unien jälkeen totesin, että saa muuten jäädä hyllyyn liian jännittävät kirjat omalta osaltani. Ja jäikin. Kunnes nyt. Argh. Mutta en voi lopettaakaan, kun kerran aloitin :D

i1
i1
i2
i2

Sukelsin tänäänkin heti kotiin päästyäni vällyjen väliin lukemaan viime yönä pahasti kesken jäänyttä kolmatta kirjaa, an Ice Cold Gravea. Onneksi Nöpö toi osaltaan pientä helpotusta niskavilloilleni, puskemalla ja hyrisemällä vieressä.

Mutta näin ei ollut viime yönä. Yksi minulle tyypillinen lukutapa on, että jännittävää kohtaa ei voi jättää kesken. Ei ainakaan ennen nukkumaan menoa. Minun oli tarkoitus lukea vain hieman kolmannen kirjan alkua eilen illalla, ihan vain että tiedän mistä tarina jatkuu. No eipä mennyt kuin muutama sivu ja hyytävät tapahtumat alkoivat vyöryä oikein huolella, enkä uskaltanut lopettaa kesken. Kirjaa ei voi ikinä jättää jännittävään kohtaan, tai muuten kohtaan kaikenlaiset sekopäät unissani. Älkää naurako, tämä on totista totta :D liian vilkas mielikuvitus on välillä varsinainen riesa!

Luin pakonomaisesti kirjaa eteenpäin etsien väljiä vesiä, eli jotain suhteellisen neutraalia kohtaa johon voisin lopettaa. Mutta ehei, ei toivoakaan. Jouduin lopulta luovuttamaan kello yhden jälkeen ja sammuttamaan valot sydän pamppaillen. Ei ole väljiä vesiä tarinassa, jossa amerikkalaisessa pikkukaupungissa on vapaalla harvinaisen sadistinen sarjamurhaaja.

i3
i3

Grave-kirjat ovat vain pahentuneet yksi toisensa jälkeen! Ja ei siinä, koukuttavaa, jännittävää ja mahtavaa luettavaa nuo ovat. Ikävää vaan, että tämä lukija tempautuu vähän turhan tehokkaasti mukaan ja viettää kirjojen vuoksi unettomia öitä.

Sanokaa, että joku muukin aikuinen syö kynsiään kauhutarinoiden parissa? Eläytyy liikaa ja pelkää pienintäkin rasahdusta nurkista...

Pahimmat painajaiset top 5:

1. The Ring (tyhjässä leffateatterissa oli vähän turhan jännää...)

2. The Blair Witch Project (liian todellinen)

3. Se (pellepelkoni lähti tästä, en näe mitään hauskaa pelleissä!)

4. Uinu uinu lemmikkini (ei ollut hyvä idea 9-vuotiaana)

5. Kauna (lapset ovat kaikista pahimpia)

Kommentit (100)

Alex

huh, nytpähän tiedän etten oo ainoa!! Mul on ihan sama 'vaiva', pienenä mulle sanottiin että normaalia toi on tossa iässä, mutta nyt viisitoista vuotta myöhemmin sama jatkuu! Onneksi se ei paljoa haittaa ;)

Mua ei leffat koskaan hetkauta, mutta pienenä luin aina salaa kellarissa "Uskomatonta, mutta totta"-nimistä kirjaa. :D Kannattaa lainata! Näin 10 vuoden jälkeenkin välillä menee yöunet kun muistelee. Hyrr..

Jepa

Kaverit jaksaa edelleen nauraa sitä että varhaisteininä mä en edes kyennyt Addams Familya katsomaan ilman, että olisi vkon yöunet menneet.. :D

Nykyään kyllä pystyn katsomaan kauhuleffoja, mutta edelleen se nukkuminen ei onnistu. Heti kun laittaa silmät kiinni alkaa kaikki kauhukuvat pyöriä päässä ja olen varma että jos avaan silmät, joku kuollut lapsi seisoo edessä.. hyi helv.!

Enää ei edes auta se että jätän kauhuleffat katsomatta, kun nyt olen välillä alkanut nähdä niin todenperäisiä unia, että alan jo epäillä kummitusten olevan oikeasti totta.. :D

Maija

Itse olen lukenut nuo samat kirjat ja voin kyllä todeta että Ice cold grave oli minulle kaikista pelottavin ja ahdistavin. Hyi :D sadistinen todellakin. Mutta silti se oli pakko lukea koska se oli hyvä!! Muut tämän sarjan kirjat eivät olleet mielestäni edes kovin pelottavia, mutta tämä sitten.... :D Olen lukenut miltei kaiken mitä Charlaine Harris on kirjoittanut ja tykkään kovasti hänen tyylistään :)

Kauhuelokuvia en sitten uskalla edes katsoa. Luen mielummin kauhut kirjoista :D

Elisa

Heiii, itsekin olen katsonut tuon uinu uinu lemmikkini (molemmat osat) joskus ihan pienenä ja jäänyt siitä ihan hirveät traumat :D en ole pystynyt katsomaan leffoja sen jälkeen vaikka ehkä pitäisi...

Waterlily

Täällä yksi aikuinen, joka ei voi katsoa kauhuleffoja lainkaan. Jännäreitä tulee jonkin verran luettua, ja sitten pelätäänkin jokaista rasahdusta eikä pystytä nukkumaan :)

Luin tuon ekan osan Grave-sarjasta Sookie Stackhousien innoittamana, mutta minuun se ei jostain syystä kolahtanut. Pitäisi vissiin antaa jatko-osille vielä uusi mahdollisuus?!

Kauna on maaaaailman kauhein leffa! Mulla on siitä vieläkin traumat! :D Aina kuvittelen sen kauna-tytön joka paikassa!

Missu

Sama täällä, joskus pelkään jotain mikä vaan naurattaa päivänvalossa mutta jos on hämärää niin olen aivan kauhuissani. :( mm. viimeisimmän Harry Potterin Bathilda Bagshot on vienyt yöunia :(

Karoliina

Täällä kanssa yksi pimeää pelkäävä neiti. Kauna, the ring ja paranormal activity, kaikki vei yöunet ja aina kun sulki silmät, tuntui että joku seisoo sängyn vieressä :O onneks oli mies vieressä, muuten olisin varmaan ollu psykoosissa aamulla.

kahden lapsen äiti

The Ring, kaikkien tuntemieni ihmisten mielestä kamalin kauhuleffa. Kyllä on niin nerokkaasti toteutettu ku kaikkia se niin ahdistaa. Aikusia ihmisiä.

Ja joo, SE, apua.. pellejä! *karkuun*

Kaikki leffat piti lapsena nähdä, ei ollut hyvä idea ei.

Mikä siinäkin on, että jos on muksuja leffassa niin se on aivan hirveistä hirvein! Just puhuttiin tästä kaverin kanssa. On ne lapset pelottavia. Kertakaikkiaan!

emmi

Voi ei mulla on ihan sama juttu, lähti myös klovnipelko Se-leffasta. Ihan kamala !

Ja oma mielikuvitus tosiaan on se pahin, en usko että edes Stephen King kuvitteli erään kirjoittamansa olennon niin hirveäksi kun minä sen kuvittelin...

Mun top-lista näyttää aika samalta. Kauna oli ihan kauheeta katottavaa jopa mun miehen mielestä. Ja tuosta uinu uinu lemmikistä meillä taiskin olla puhetta siellä reissussa. Se akillesjänne kohtaus... yääh!!

Tutulta kuulostaa... :)

Mä oon just se urpo sieltä leffateatterista, joka tarraa jännässä kohdassa VIERAAN vierustoverinsa hihaan kiinni turvaa hakeakseen... Hippasen noloa. Että jotain höttöstä hömppää vaan mulle julkisilla paikoilla... ;)

Sini

Oli hieman ikävää, että henk koht pidin kolmesta ensimmäisestä kirjasta, mutta en siitä viimeisestä.

tyttö

Sama juttu:minullakin on aivan liian vauhdikas mielikuvitus, en uskalla katsoa kauhuleffoja ollenkaan, vaikka niitä katselisi päivän valossa niin heti illalla rupee mielikuvitus laukkaamaan...kamalaa:O

Olen pakosti jonkin sortin masokisti, sillä vaikka tiedän varsin hyvin säikkyväni ja pelkääväni juurikin omaa mielikuvitustani pimeän laskeuduttua ja yksin ollessani, minun on pakko katsoa kaikkia kauhuleffoja ja jännittäviä tv-sarjoja. Tämä postauksesi sai nyt myös kiinnostukseni noita kirjoja kohtaan herämään, o-ou! :D

Kati

Minä. En uskalla katsoa kauhua yksin tai seurassa. Pelkoni lähti 7-veenä katsotusta Dracula-leffasta. yök :)

-emma-

Itelläni on se vika, että mitä enemmän katon kamalia leffoja, sitä enemmän niitä pelkään. Luulis että kaikkeen turtus mut ei... Saatan pelätä joitakin elokuvia niin paljon, että alan nyyhkyttää hysteerisesti, hyvänä esimerkkinä Orpokoti. Kuolleita lapsia: ei,ei ja ei!

Se on kyllä tosi omituista, että kauhukirjat ja zombileffat ei aiheuta mitään reaktiota, yleensä jopa tykkään niistä. :D

Mulla on ihan sama homma, ja Ring ehdottomasti ykkösenä minunkin listallani! Hyi hitto, en katso sitä enää ikinä. Inhoan pelottavia lapsia!

Ja kyllä, Se, aiheutti pellepelon myös täällä...

Hihii! Niin palaa omat teiniaikaiset King-kokemukset mieleen: säikyin yhden talven autojen etuvaloja luettuani Christine tappaja-auton.

Eihän tyhjässä leffateatterissa mitään pahaa ole, mutta minäpä olenkin kiljaissut täydessä niin, että sali raikaa. :) Leffa oli The Others.

Ja sulla on sentään samassa sängyssä mies, jonka kylkeen voit nukahtaa turvallisesti valot sammutettuasi. Kelaa, kuinka kamalaa sinkuilla on lukea / katsoa kauhua. :)

Uinu uinu lemmikkini on ihan järkyttävä!

Katsoin sen myös pikkutyttönä ja voi luoja miten peloissani olin. Suurimpana syynä lähinnä se, että vanhempieni luona kun on autotallin taakse metsikköön haudattu kaikki perheessämme kuolleet lemmikit :D

Jännästi en ole tuon jälkeen oikein osannut järkyttyä mistään nykyisistä kauhuleffoista, tosin Descent oli aika ahdistava.

Milka

Ihanaa, että löytyy muitakin Blair witch project pelkääjiä, josta saan usein lievää palautetta kun se on kuulemma niin nössö ja ilmiselvä. Mun mielestä hirveimpiä elokuvia mitä oon nähnyt :( Samoin kuin monen dissaama Paranormal activity oli aivan kamala ja en voinut katsoa sitä äänillä ja en vielä silloinkaan ilman, että kurkin sormien välistä :D

Pitsu

Jep, täällä myös yksi joka ei voi katsoa saati lukea yhtään mitään kauheaa. :SS

Vilkas mielikuvitus on oikeasti hirveä riesa, se kun tuppaa maalaamaan mörköjä joka nurkkaan..

Täälläkin ilmoittautuu yksi pelkuri!

Kingin Langolieerit-leffa on yksi pahimpia. Sen katsottuani pelkäsin viikkotolkulla - jopa saunassa kuvittelin langolieerien lymyilevän lauteiden alla.

The Blair Witch Project oli myös varsinainen kauhukokemus: en nukkunut muutamaan yöhön sen leffan jälkeen.

Mutta naurettavinta on se, että joskus jopa CSI-sarjan katsominen saa niskavillani siinä määrin pystyyn, että pelottaa siirtyä telkkarin luota sänkyyn.

Hui!

Nyt osu ja uppos! :D Mie rakastan kauhuleffoja ja -kirjoja ihan hulluna, mutta oon sitten pahimpien leffojen jälkeen säikkynä :D Vilkas mielikuvitus täälläkin...

Miun pahimmat painajaiset:

- Manaaja: Pahin (ja paras) kauhuleffa ikinä, mutta silti pelkään aina vanhempieni luona mennä pimeällä portaat ylös yläkertaan huoneeseeni, koska mielessä kummittelee se Regan-tyttelin "porraskävely" :S

- Uinu uinu lemmikkini, varsinkin se kohta missä se eukko istuu siinä kiikkutuolissa vintillä, mutta sillä on oman pään tilalla sen valkoisen koiran pää. Hyi stna!!

Anniina

Ei ole Ring:n katsominen enää yhtä hauskaa kun ei voi kavereita pelotella soittamalla kännykällä puhelimeen :D

Sanni

Siis kyllä on ihan normaalia, että kaiken maailman kauhujutut pelottaa, vaikka oisit kuinka vanha! Jokaikisen kauhuleffan jälkeen päätän, että enää ei näitä katota, mutta sit sitä taas jossain vaiheessa huomaa istuvansa kauhusta jäykkänä sohvalla, vaikka uskaltaakin katsoa vain ihan pieniä kurkistuksia leffoista. Ja pahinta on leffojen jälkeiset tunnelmat, kun avomies lähtee hiippailemaan pimeässä kämpässä johonkin ja joudun odottamaan, että koska se tulee ja pelästyttää. Ja sitten alankin yleensä itkemään :D go me!

Linnut oli yks järkyttävimmistä leffakokemuksista ikinä!

Emilia

Hyi, inhoan kauhuleffoja enkä ole suostunut katsomaan niitä sen jälkeen kun katsoin joskus 15-vuotiaana Session 8 -nimisen leffan ja vietin kolme seuraavaa yötä kauhuissani valvoen. :D Liian pelottava kirjatkin jätän suosiolla väliin.

Anniina

Mä en ole lukenut koskaan mitään kauhunovelleja, mutta kauhuelokuvia toki katsonut paljonkin, kaikkia en tosin vapaaehtoisesti. Musta kauheimmat kauhuelokuvat on ne missä liftataan, se ei koskaan pääty hyvin. Kerran myös katsoin leffan joka perustui tositapahtumiin ja tapahtui Australiassa, sen jälkeen meni kyllä kaikki halut koskaan matkustaa Australiaan. Oon myös yksin katsonut jotain kauhuhiippailuleffoja ja sen jälkeen ei oo hauska mennä nukkumaan, varsinkin kun asuu paikassa, joissa kuuluu putkista ja pattereista koko ajan ääntä ja sitä sitten säikähtää..

Sonja

The Ring, The Blair Witch Project ja Kauna löytyvät omiltakin listoilta. Ja Paranormal Activity oli myös aika kauhea. Kun jo ihan miettiikin, että heräisi siihen, että vieressänukkuja on seissyt pari tuntia sängyn vieressä töllöttämässä...kylmät väreet!

kiitos vinkistä tuon harrisin kirjasarjan suhteen. oon jo pitkään miettinyt, mitä kirjaa voisin lukea englanniksi. kun ei saa olla mitään liian hyvää, ettei mene parhaat jutut ohi, kun englanti ei kuitenkaan ole mikään toinen äidinkieli. Ja liian hömppää ei saa olla, koska en jaksa lukea sellaista. Eli Harrsin kimppuun sitten vaan!

mä näin japanilaiset ringit yläasteella ja pelkäsin monta vuotta :D en voinu esim suihkussa sulkea silmiä ku sekunniks kerrallaan ja nukkuminen oli kans aika hankalaa. sen jälkeen se on ollu bye bye kauhu mun osalta. it's not worth it!

omppu

Sama vika täälläkin, nykyään olenkin lähes kokonaan lopettanut kaikkien kauhuelokuvien katsomisen oman mielenterveyteni takia. Ja olen siis jo reilusti yli kolmenkymmenen. :) Tosin sorruin hiljattain miehen painostuksesta katsomaan Paranormal Activityn, ei hyvä idea. :( Nuorempana kun katsoin enemmänkin kauhuelokuvia, heräilin usein keskellä yötä ja hikosin sitten paniikissa peiton alla sydän pamppaillen varmana siitä, että nyt "se" tulee, kun en uskaltanut edes nousta laittamaan valoja päälle. Näin päivänvalossahan tämä kuulostaa kyllä tietysti täysin järjettömältä. Mutta onneksi nykyään ei tarvitse enää nukkuä yksin. :)

omppu

Ja se unohtui vielä äsken sanoa, että minunkin mielestäni The Ring on ollut kaikista kauhein elokuva ikinä! Se kaivotyttö oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää, vieläkin nousee karvat pystyyn, kun ajattelee.

Emppu

Huh mulla on ihan sama homma! Luen vielä yleensä iltaisin ja pakko päästä turvallisille vesille ennenkuin voi yrittää nukkua. :D viimeisin potter tuotti leffassa ajoittaisia kauhutilanteita ja pelkäsin leffan jälkeen painajaisia :D taidan kans olla yliherkkä näille kauhujutuille..

haahuilija

Se!!! Aivan liian paha katsottavaksi, vaikka olen sen tenavana viimeks nähnyt. Silti en pysty ottamaan selvää oliko se niin kamala kuin muistan. Muutenkin sun top vitonen on täysin sama kuin mulla, Hyh ja huh, miksi noita aina pitää katsoa kun tietää omat reaktionsa kuitenkin.

Pikkuneiti

Allekirjoitan täysin kaikki muut paitsi "uinu, uinu, lemmikkini".. En ole nimittäin nähny sitä vielä :)

Mun top-listalla on edellämainittujen lisäksi ensimmäinen Halloween-leffa, siis se, missä on Jamie Lee Curtis ja kumppanit... katoin sen yksin pienenä.. vähän liian pelottava oli ainakin sillon..

Ansku

Jeps, tiedän tunteen... Näin painajaisia jopa Harry Potter elokuvasta enkä uskalla katsoa niitä enää iltaisin. Lukio aikoina poikakaverini sanoi pimeänä syysiltana pyöräillessämme, että ethän voi tietää istuuko tarakallasi joku... Arvatkaa vaan, hiipikö kauhu edelleen iltaisin pyöräillessä?? Samoihin aikoihin tuli TV:stä X-files, joka oli pakko aina katsoa. Iltarutiinini tuolloin oli (asuin yksin), että ohjelman päätyttyä suljin telkkarin ja juoksin täysillä sänkyyn. Peitto vedettiin naaman päälle ja huolehdittiin, että varpaat oli myös peitettyinä ja peiton reunat mielellään kantapäiden alle ja pään alle varmistettuina. Makuuhuoneeseen olin etukäteen sytyttänyt yölampun, joka jäi palamaan. Sitten nukahdin rillit päässä (mulla on uskomattoman hyvät unenlahjat). Noin kahden aikaan heräsin vähän rauhoittuneena, otin rillit päästä ja sammutin yölampun. Olohuoneen valot sai palaa aamuun saakka. Viime aikoina ei paljon kauhua oo tullu sitten "nautittuakaan" paitsi turvallisesti miesystävän kainalosta (jonka suurnta hupia on säikytellä mua kriittisillä hetkillä).

mmmmims

No tuota.. Allekirjoittanut pisti joskus kauhukirjoja kahden neutraalin kirjan väliin, siihen vielä mikrokupu päälle ja ja.. Ettei möröt karkaa..

Hyrrr Se-leffan Pennywise klovni on kyllä ehdottomasti kauhein _ikinä_. Jo valmiiksi pellejä&pukeutuneita ihmisiä kammoavana henkilönä oli todellakin virhe tikki katsella kyseinen leffa. En käsitä miksi tuollaisia leffoja on edes laillista tehdä!!

Essu

Todellakin on muitakin vellihousuja aikuisissa. Minä 32v. en pysty katsomaan/lukemaan mitään kauhua. Twin Peaks oli pakko katsoa ja sen jälkeen näin peilissä vilauksen jostain hahmosta ja yöllä en uskaltanut mennä vessaan. Joten no thanks kauhu, romanttinen hömppä yes please. :)

Tetasha

Täällä yks nykyinen nössö-aikuinen, entinen ahmin-kauhuelokuvia-nuori :D

Mun mielikuvitus on kans jotain niin älytöntä, että joku vois kuullessaan epäillä mun aikuisuutta :D Kyllä, 26v. ja kyllä, pelkään IHAN TÖRKEÄN PALJON mm.pimeää, oi kamala!!

Laura

Hyi, inhoan kaikkia kauhujuttuja! Tuun niin vainoharhaiseksi kun oon yksin kotona. Pahin virhe oli katsoa The Human Centipede-traileri, jota kaveritkin kauhisteli. Yyyh.

vampiric

Kaunasta olen itsekin saanut kamalat traumat :D Varsinkin kakkososan katsominen myöskin lähes tyhjässä leffateatterissa oli kamalaa..

Olen kyllä monilta kavereilta saanut kuulla tästä, sillä yleensä kauhuleffat uppoaa ihan hyvin, mutta Kauna on jotain niin kamalaa :D

Siiri

Mun mielestä ehdottomasti pelottavinta leffoissa on ollut aina ns. neljännen seinän rikkominen eli esim. Ringissä se, kun Samara tulee tv:n "läpi". Toinen ehkä vielä kauheempi leffa on "Funny Games" ja nimenomaan se alkuperäinen versio, hyi hemmetti! Siinä lopussa rikotaan siis myös tämä katsojan ja elokuvan välinen "seinä" karmeella, mutta myös hienovaraisella tavalla: katsokaa, jos uskallatte! Mä en enää uskalla...

tannttu

Pitääpä lukea noita, jos jostain löydän. Kirjat ei mulla iske niin pahasti kun leffat. Siis Ring on jotain ihan hirveetä, katottiin se joskus yöllä kaverilla ja en todellakaan ole katsomassa uudestaan. Samara on hirveä ja kuvittelin sen kaikkialle aina sen jälkeen. Ja nyt tuli ahdistava olo kun kirjoitin siitä :DD

Se Ex-Miehelleen Keikistellyt

Kyllä! Allekirjoitan! Eron jälkeen en oo tohtinu kauhuleffoja kahtoa, koska en yksinkertaisesti uskalla nukahtaa sen jälkeen. Jos ylipäätään uskallan sammuttaa valot. Ja kirjat tietysti on vielä pahempia! Ei voi jättää siihen kohtaan, missä sydän pamppailee eniten. Täytyy löytää se rauhallisempi kohta. Jos sitä ei tuu, niin sitte luetaan koko hemmetin kirja loppuun ja herätään aamulla silmät ristissä töihin. Ja ex-mies vieläpä myönsi olevansa kateellinen tästä mun mielikuvituksesta ja leffoihin/kirjoihin eläytymisestä.

jurps

itsehän en voi lukea edes harry potteria ennen nukkumaan menoa koska pelottaa (varsinkin kakkoskirja... hyi hämähäkit ja seinien läpi kuuluvat äänet). tuntuu säälittävältä olla tällainen pelkuri : D

Nieva

Oijoi, nyt täytyy kyllä varmaan tutustua noihin Grave-kirjoihin : D Itse olen kyllä varmaan pahimmat pelkoni saanut Twin Peaksista, pelottava hippi vaanii aina kirjoituspöydän alla, peilit liian myöhään illalla saa sydämen väpättämään ja ehkä kummallisinta kaikessa; pelkään kuollakseni kattotuulettimia :D

Kävin keskiviikkona katsomassa Julian silmät nimisen elokuvan, joka on Orpokodin ohjaajalta. Ehkä pelottavinta mitä olen moneen vuoteen nähnyt :S mutta suosittelen ehdottomasti kaikille :)

Juu, ei todellakaan tänne kiitos kauhua kirjoissa tai leffoissa. Ja samaten kirjat ovat ne pahempi juttu, siinä kun voi käyttää omaa (ylivilkasta) mielikuvitustaan ja vielä parisen viikkoa jälkeenpäin yksin kotona tai ulkona ollessa kuvitella kaikkea ei-niin-mukavaa ja ei-niin-mukavia-ihmisiä hiippailemaan perään veitsi kädessä viuhuen...

Ite oon kattonu osan Kaunasta, senkin ison pehmonallen kainalosta ja silti pelotti :D Ja paikalla siis useita muitakin ihmisiä, mä olin ainoo joka vinku pelosta ja kieltäyty kattomasta... Ikävä kyllä tuo leffa ei ole ainoa kauhugenrestä, minkä oon kattonu :( Ei ollu kovin hyvä idea kattoa yläasteikäsenä Freddy Kruegeria (Painajainen Elm Streetillä), kun piti aamusin polkea suht pimeää hiekkatietä osittain keskellä mettää veljen kanssa. Onneks oli kuitenkin veli mukana! Mutta ei, ei ollenkaan hyvä idea... Mua pelotti joskus jopa Ally McBealin Dancing baby! :D

Ex vielä "pakotti" mut kattomaan kauhua kanssaan, onneks nykyinen avokki ei tahdo sitä kattoa, joten pysytään näissä toiminta-, komedia- ja romanttisissa leffoissa :) Vaikkakin myös toiminta on välillä liian jännää mulle :D

Mutta pointtina: ei, et ole yksin :)

Haha, mulla on niin sama juttu ton "kirjaa ei voi pistää paussille kesken jännittävän kohdan" -härdellin kanssa! Joskus onki sit pitäny valvoa ihan pikkutunneille asti ja lukea kirja yhdeltä istumalta... :D

Rosa

Hei mulla on aivan kammottava pellepelko (ja oikeestaan mikä tahansa naamiaisukko saa sen aikaan), ja en oo edes ikinä nähnyt tota Se-leffaa! Pitääkin pysyä kaukana siitä. Ja noista Grave-kirjoista, ruokkis mun mielikuvitusta vaan turhaan.. :DD

Anni

Oon aivan samanlainen. Katsottiin melkein kaks vuotta sitten sellainen leffa kuin Marttyyrit, meni vuosi että pystyin sulkemaan silmät suihkussa ja vieläkään en pysty nukkumaan muuten kuin valot & musiikki päällä jos poikis ei ole kotona! Ihan säälittävää ja naurettavaa, mutta totta.

Minde

Kyllä: The Ring on TODELLAKIN siellä kärkipäässä! Itsehän olin jo melkein tosissani ko leffan nähtyäni imuroimassa netistä piraattikopiota, jotta voin tallentaa sen videokasetille... Varmuuden vuoksi...

Nimim. "Tarpeen vaatiessa pureskelen kyllä kaverinkin kynnet!"

Rhodanthe

Harris on kyllä aivan loistava kirjoittaja. Itse olen täysin hurahtanut hänen tuotantoonsa ja haalin kaikki mahdolliset teokset itselleni.

Suosittelen lukemaan myös Harrisin Aurora Teagarden -sarjaa. Todella koukuttavia tarinoita nekin. :)

Arja

Inhosin (pelkäsin) vuosikausia mäkkärin pellemainoksia luettuani Kingin Se. Kirjaa ei tosiaakaan voi lopettaa pelottavaan kohtaan, pakko on aina etsiä suvantovaihe, jos sitä edes tulee.

Tuike

jooh, ei tule mitään mistään kauhu jutuista. Eikä tarvitse olla niin kauhuakaan, liian valtava mielikuvitus ja liian pienenä nähdyt Hopeanuolet on kyllä jättänyt ikuiset traumat. Meillä on ulkohuussi, eikä sisävessaa ollenkaan, joten jos on vähänkään pelottavampaa settiä ollut tiedossa, niin vessareissut on kyllä supernopeita :D

Itsekin tunnustaudun pelkuriksi (pimeäpelko + se turhan vilkas mielikuvitus = mua ei sais kyllä maksamallakaan lähtemään mökillä yöllä huussiin, mieluummin pidätän aamuun asti.. xD) ja kurkin leffojen jännittäviä kohtia jostain tyynyn takaa tai sormien välistä, mutta jostain kumman syystä ne kauhujutut EI IKINÄ tule mun uniin jälkeenpäin. Joskus nuorena (yksin nukkuessa) on joutunut menemään sänkyyn sydän pamppaillen ja hiki ahdistuksesta virraten, mut sillonkin oon nukkunut ihan hyvin kunhan oon uneen päässyt. Merkillistä. x)

En näe muutenkaan juuri mitään "mörköunia". Oikeestaan ainoa asia mistä näen säännöllisesti "painajaisia" on hämähäkit/ötökät, koska olen sairaalloisen ötökkäkammoinen. Ja juu, pystyn silti kattomaan Araknofobiaa, sehän oli penskana ihan yks suosikeista.. xD

Uinu, uinu lemmikkini myös mulla yks niitä lapsuusajan ensimmäisiä kauhuleffoja, ja kirjakin hyllystä löytyy. :-) lapsuusajoista muistuttaa myös iki-ihanat Alien-leffat..! xD

Mä katson kyllä ihan mielelläni kauhua(kin) edelleen(kin). Mutta seurassa, kiitos, ei yksin! xD olen miettinyt että pitäis kattoa The Ring taas joskus uusiks kun se on oikeestaan aika hyvä leffa! :-D Kauna oli kyllä kieltämättä aika karmiva... ;-) Mulla suurinta ällötystä aiheuttaa kuitenkin kaikki zombi-aiheinen! x)

Mun kauhuahdistus-top-2:

1) I am Legend (siis täs oli vaan.. jotain.. se autio kaupunki ja se mies yksin siellä.. hyih xD)

2) X-filesin SE ERÄS jakso josta on joskus aikaisemminkin ollut puhetta... ;-)

Mutta yleensä nää "ahdistukset" kyllä helpottaa sillä ku kattoo kyseisen pätkän uudelleen.. I am Legend:kin on siksi katselulistalla.. xD

Elisa

Joo kaikelle kauhulle ei kiitos! Osa dekkareistakin jää väliin, kun en saa mitään nautintoa siitä, kun kuvaillaan jonkun ihmisen viimeisiä hetkiä sadistisen hullun käsissä. Mutta ajattelen kyllä niin, että minä olen normaali, kun en sellaisesta nauti, ja ne, jotka tykkäävät kauhusta ja väkivallasta, ovat niitä outoja!

Alva

Gnh, The Ring ja Kauna on jääneet mullakin mieleen niin pahasti, etten suostu enää katsomaan kumpaakaan! Olisin ehkä halunnut katsoa ne japanilaiset alkuperäisversiot, mutta taidan olla ihan liian nössö siihen...

Mutta nuo kirjat pitää lukea, mietinkin Sookie-kirjoja lukiessani olisko noista mihinkään. Mitä ilmeisimmin on :)

Kauna elokuvateatterikokemuksena oli kaamea! The Ring ja The Blair Witch Project kivoina kakkosina. Lisäisin omaan listaani vielä Paranormal acticity. Hengelliset kauhuleffat ovat joskus suorastaan oksettavan pelottavia...

Meeri

Minä en oo suostunu teini-iän jälkeen kattomaan yhtään edes vähän kauhuun viittaavaa leffaa, saati sit lukemaan kirjoja :S pahimmat painajaiset oon saanu joskus pienenä Tanssii Susien Kanssa-leffasta, näin monta viikkoo painajaisia siitä vaikka en edes kattonu koko leffaa kokonaan, ja sit joskus teininä kaverit pakotti kattomaan The Villagen ja sen jälkeen en uskaltanu mennä metsään pitkään aikaan (kiva kun asuin sillon maalla metsän keskellä..). Ja noista kumpikaan ei ees oo mitään kauhua :D ja kirjojen lukemista en vois ees kuvitella, jotkut perus dekkaritkin tuntuu vähän turhan pelottaville...

Heidi

Muistan kanssa kun näin Blair Witch projectin ekan kerran 17-vuotiaana.. Katsominen lopetettiin yöllä kolmen aikaan ja en leffan jälkeen uskaltanut mennä edes pissalle yksin :) Ja yhden kauhuleffan aikana olen jopa säikähtänyt niin kovin, että kiljaisin ääneen..

Hobbiti

Multa kesti todella pitkään ennen kuin uskalsin olla hetkeäkään yksin, kun kaverini selosti mulle Kaunan juonen. En uskaltanut mennä yöllä vessaankaan, vaan ystävän piti tulla siihen oven ulkopuolelle juttelemaan mukavia, etten saisi jotain kohtausta. :----D Nyt pari vuotta sen jälkeen olen jo toipunut. Melkein.

Pulla

Minun psykeeni ei kestä mitään liian jännittävää. :D Saan heti painajaisia ja olen viikkokausia hermoraunio. Vielä surullisempaa tästä tekee sen, että poikaystäväni rakastaa kauhuelokuvia, kauhukirjoja ja kauhupelejä. Onneksi ei ole pakko katsoa. :D

tangomango

Mulla on niin sama homma! Lopetin kauhukirjojen lukemisen 12-vuotiaana

Kingin Cujoon ja sen jälkeen Neiti Etsivänkin lällyt salapoliisiseikkailut olivat hetken aikaa liian jännittäviä. Pahimmat mielikuvitusmöröt lähtivät liikkeelle the Village -leffasta (mikä on varmaan monen mielestä erit-täin nössö). Asuin silloin vielä porukoillani ja iltaisin, kun kävin ruokkimassa kolme koiraamme pihatarhoihin, oli lähimetsä aivan uskomattoman pelottava ja viimeiseltä tarhalta oli otettava juoksut sisään :D Nykyään kauhu on kokonaan poissuljettu valinta leffa- ja etenkin kirjavalinnoissa! Mutta kaveriporukan mökkireissulla se olen minä, joka pelottelen muita ja naureskelen toisten tarvetta yhteisille huussireissuille...

heidua

Jep, tiedän tosiaankin tunteen a.siitä ettei kirjaa voi jättää hyvästä kohtaa kesken, vaikka kuinka olisi yö ja pelottaa ja b.siitä, että kauhuelokuvat ovat pahinta mitä tiedän. Ja mä oon niinko niin arkajalka, että näin joskus pari vuotta sitten (15v) Scoopy doo zombien saarella PIIRRETTYNÄ, enkä saanut sen jälkeen kahteen yöhön unta, kun pelotti niin paljon. :DD Et tsemppiä vaan noihin kirjoihin, mä en koskisi niihin pitkillä tikuillakaan. :D

pinsku

Välillä mulle tulee sellanen "kattoisko kauhuleffan? No mikäs siinä" Ei. Usko jo. Älä katso niitä. Aina aattelen, et no ei se kirja/leffa nyt nii pelottava ole, ja sitte säpsähtelen seuraavan viikon joka asiasta :D Vihaan sellasia, missä joku tuijottaa ikkunasta sisään. Iha hirveetä. Ku aattelee, et aika pimeessä talossa illalla vaikka harjailee hampaita, ja vilkasee ohimennen ikkunasta, ja sieltä tuijottaa joku kauna. Hrrr. Syy, miks en uskalla kattoa ikkunasta ulos iltasin... :D

Ja muutenkin on huono yhdistelmä, kun tykkää kauhuleffoista/-kirjoista, mutta ei pysty kattomaan/lukemaan niitä ilman traumoja :D Tai hyijyi, jos sängyn alla olis joku hullu ja näkisit peilistä kun se ryömii sieltä pois. APUA. Onneks mun sängyn alle ei pääse :D

Ja mun pitää aina tarkistaa mun vaatekaappi ennenku meen nukkumaan, iiihan vaan ettei siellä väijy kukaan :D Että näin.

Meitsi näki kans kaunasta ja ringistä painajaisia ja välillä hirvittää vielkin yksin kotona suihkussa jos jostain kuuluu jotain ääniä ! :<

Nanne

Hahah, itsekin katoin tuon Uinu uinu lemmikkini -leffan vähän liian nuorena ja siitä on edelleen pienet traumat. :D

Ursa

Tuo Blair Witch Project oli totaalisen kammottava aikanaan. En meinannut uskaltaa kävellä vanhoilla kotikonnuilla lainkaan pimeällä (eli töistä tullessa) sen jälkeen moneen viikkoon. Vähän on liian vilkas mielikuvitus mullakin. Lisäksi Candyman elokuvan ajatus, että nimeä ei saa lausua kolmasti on pitänyt. En koskaan lausu sitä nimeä kolmasti, edes hupimielessä. Eihän sitä tiedä, että jos se vaikka onkin joku tosi kertomus ;)

En nykyään katso kauhuelokuvia lainkaan, koska kärsin myös siitä, että ne tulevat uniin ja olen siis öisinkin kuin elokuvissa. Näen muutenkin harvinaisen psykedelisiä unia, ja siihen liitettynä kauhu, olisi hiukan liian paljon kestettävää :)

Taitaa olla tismalleen sama top 5 mulla!

Hiukan eri järjestyksessä vaan. Tuo Se menee kyllä kärkeen, hyi helevetti. :'D

Täytyy siis seuraavaksi tutustua Grave-sarjaa, oon sen verran masokisti!

Ai niin, katoppa semmoinen leffa kuin Emily Rosen riivaaja (The Exorcism of Emily Rose). Sitä pelkäsin ekalla kattomiskerralla ihan hirveesti, mutta silti se on pakko kattoa aina välillä uudestaan! :D

Voi miten ihanan lohdullisia kommentteja täällä. :D Mullekin esim. trilleritkin on usein liian jänniä. Nimim. saatiin joululahjaksi Linnut enkä taida uskaltaa kattoa sitä

Raxa

Ihan sama juttu, ei voi jättää kirjaa liian jännään kohtaan. Joskus kun olen yksin ja oikein pelottaa, en uskalla tulla pois peiton alta, vaikka hiki valuu... Pelkään, että joku tarraa jalkaan kiinni. :P Onneksi nukahdan melko nopeasti.

Minusta taas SE ei ole kovinkaan pelottava, ehkä koska klovnia esittää ihana Tim Curry <3 Sen sijaan Pelle Hermanni on kauhean ahdistava! :D

Näin joskus nuorempana painajaista, jossa heräsin sängystä ja sängyn vieressä seisoi ihmishahmo tuijottaen minuun alaspain. Sitten heräsin oikeasti. Se oli karmeaa. Joskus olen myös nähnyt unia, joissa joku rupeaa yhtäkkiä kirkumaan vääristynein kasvoin... BRR, paras lopettaa tähän. :D

wiid

Oivoi, minä katsoin Se-leffan todella nuorena, ja olen saanut siitä ikuiset traumat. :D Aloin kerran 15-vuotiaana itkemään kun pelle käveli kauppakeskuksessa vastaan. Ja vieläkin kyllä karmii nähdä esim. Ronald McDonald -pelle mäkkäreissä. Hyi. :D

Nesku

Kärsin vieläkin Ringin ja kaikkien muidenkin nähtyjen kauhuleffojen takia.Siispä en katso ainuttakaan,en missään seurassa.Jännittävät kirjatkin on pannassa kun liian tarkasti kuvailtu rikosromaani sai yökkimään.Tätä ominaisuuttani on pilkattu kyllä.Hyvä tietää etten ole ihan friikki.

Nesku

Hah mainittakoon vielä että Se on jäänyt katsomatta ihan just hyvästä syystä koska pelkään sitä näkemättäkin.

Tallis

Siis tämähän oli suorastaan niin terapeuttista luettavaa, että on ihan pakko eka kertaa kommentoida. Ikää on siis jo kolmekymmentä, mutta mielikuvitus tekee todellakin tepposet aika ajoin. The Ring on edelleen ykkönen pelotusten listalla ja Se ynnä Kauna on jääneet katsomatta, koska tiedän jo etukäteen, että en nuku niiden jälkeen moneen yöhön. Viimeisen "valot ja radio päällä nukkumaan" -episodin aiheutti Mulholland Drive. Ja Patricia Cornwellin Pedon Leima -kirja aiheutti aikoinaan sellaisen eksistentiaalisen kammotilan, että piti lähteä yöllä kolmelta kaupungille poikaystävän kanssa, että rauhoitun, kun näin, että maailma on ihan normaali. Nyt en saa luultavasti nukuttua, kun näitä kommentteja lukiessa tuli taas mieleen kaikki kamalat leffat...

Samma här. Kauhuelokuvia en ole katsonut sen jälkeen, kun täytin 18v ja tuli sen verran järkeä päähän, että tajusin lopettaa. Stephen Kingin kirjojen ahmimisen taisin lopetella jo hieman aiemmin... mutta oli ne silti niiiiin hyviä! Hiljattain olen kirjojen saralla uskaltanut palailla kauhun pariin ja lukenut muutaman tämän genren kirjan. Pieninä annoksina sen kestää, ihan liian vilkkaan mielikuvituksen aiheuttaman pelon keskellä yötä.

Näin 11-vuotiaana jonkin näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin tökerösti tehdyn kauhuleffan, jossa apinan ja alienin risteytyselukka terrorisoi jotain (pikku?)kaupungin asukkaita. Sain siitä hirveät traumat, ja en vielä tänäkään päivänä pysty katsomaan peiliin ja ajattelemaan mörköjä samaan aikaan, koska alan hirveästi pelkäämään, että kohta mun selän takaa nousee just se apinan ja alienin risteytys. Hyi. :[

Mä olen kyllä nyt parin viime vuoden aikana katsonut pari kauhuleffaa (sitä Kaunaakin puolella silmällä), plus sitä ihan sadistista tv-sarjaa Harper's Islandia, sitä missä yksi toisensa jälkeen ne hahmot kuolla kupsahti traagisesti. Eikä ne mua siinä tv:n edessä niin pelota, mutta heti kun pääsen omaan sänkyyn ja on pimeää ja jättimäinen Potter-julisteeni tuijottaa nurkasta... :D Liikaa mielikuvitusta täälläkin.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! Tosin en lue kauhukirjoja, joten en osaa sanoa pelkäisinkö lukiessa yhtä paljon kuin leffaa katsellessa.

Tyhjin silmin tuijottavat hiljaiset lapset ovat todella pelottavia, kuten muutkin luonnottomuudet, esim.Manaajassa portaita vinksin vonksin väärinpäin vilistävä tyttö.

Eräs ystäväni pelkää kauhuleffoissa niin, että kirkuu ja välillä peittää silmänsä, mutta silti hänen on pakko saada katsoa niitä. Kai sekin on masokismia?

...pakko mainita vielä pelottavien elokuvien listaan pari. Itsekin olen Ringin nähnyt ja se oli mielestäni yksi pelottavimpia ikinä (alkuperäistä japanilaista versiota en edes kyennyt katsomaan), mutta katsokaapa Orpokoti ken uskaltaa. Tai REC.

Luoja että meinasin kuolla kauhusta noita katsoessani.

jatta

Itselläni sama ongelma sen kanssa että jännään kohtaan ei voi lopettaa. viime viikolla luin kirjaa puoli viiteen asti aamulla sillä oli liian jännitävää keskeyttää. ja hyh, kauhukirjat ovat kaikkein pahimpia. minua elokuvat ei paljoa hetkauta mutta kirjat on kokonaan toinen juttu...

iinuska

Pelkuri ilmoittautuu täälläkin, tosin olen aina ollut kaukaa viisas enkä ole pahemmin edes katsellut kauhuelokuvia. Tuo Kauna tosin tuli katsottua joskus, mielestäni se oli lähinnä tylsä ja rasittava - tosin katsoinkin sen kiukkuisena. :D Yksi hirveimmistä leffakokemuksista oli espanjalainen kauhuleffa Orpokoti, jonka menin katsomaan luullen sitä draamaksi! Järkytys oli melkoinen kun oikea laita tuli ilmi... Mutta suosittelen sitä kyllä, kyseessä on todella laadukas elokuva.

Girl-

Siis The Ring on aiheuttanut mulle elinikäiset traumat. Katseltiin se joskus kavereiden kans aivan liian nuorina. Sittemmin oon nähnyt leffan useita kertoja sekä illalla että päivänvalossa ja se on itseasiassa aika huono (siis se jenkkiversio, herranen aika pissaan alleni jo pelkän alkuperäisen ajattelemisesta), mutta siltikin herään välillä öisin peittämään televisioni ettei sieltä tule ketään :D Sen jälkeen tämä tyttö ei ole kauhuleffoja katsellut.

Sinä Nelliina sait minut kiinnostumaan TrueBloodeista, ja oonki miettinyt mihin sitten tartun kun saan Sookie-boksin (jonka iiiiihana joulupukki toi <3) valmiiksi, mutta ilmeisesti Harrisin Grave-sarja ei ole minua varten :D Pitää siis etsiä muita ko kirjailijan tuotoksia!

Niin, ja kiitoksena kaikille tämän postauksen kommenteille taidan nukkua ensi yön valo päällä :D

Heidi

Ihanaa, olen löytänyt kaltaiseni! Samanlainen pelkuri täällä... Ja tuo Ring on ihan järkyttävän pelottava! Pahin kohta on se, kun tyttö tulee telkkarista, hui! Ja itse vielä pahensin asiaa katsomalla alkuperäisen japanilaisen version... Nykyajan telkkareissahan ei enää lumisadetta näy, mutta vanhassa kuvautkessamme kyllä ja aina välillä, jos sammuttaa digiboksin ensin, on suljettava silmät siksi aikaa, kun sammuttaa telkkarin ettei näe lumisadetta - hullua, kyllä!

Nemina

Aarg! En ole vieläkään toipunut Ringin näkemisestä, ja on sentään kulunut lähemmäs kymmenen vuotta siitä, kun kaverin kanssa vuokrattiin se. Huono, huono idea! Kävelin Tampereen halki, koska en uskaltanut mennä bussilla siksi, että olisin kotona liian pian ajattelemassa sitä kauheaa tyttöä, joka kömpi televisiosta. Hyyyyi!

Kiira

Ootsä nähnyt The Strangersia tai Orpokotia? Noi molemmat, varsinki the Strangers, vie multa ainaki kuukauden yöunet, HYI!

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012