Jokunen teistä saattaa vielä muistaa, että pelasin muutama vuosi sitten aktiivisesti roller derbyä, tuota lajeista parhainta. Polvileikkausten myötä sain heittää pysyvät hyvästit pelaajauralleni, sillä särky rustottomissa polvissa on ihan infernaalista polven vääntelyn jälkeen. Piti käydä se toki toteamassa muutamissakin pidemmissä treeneissä, että ei vaan pysty. Itse luistelu sellaisenaan taas on melkein parasta liikuntaa mitä voin kuvitella, sekä polville että selälle. Ilman kiertoliikettä ja siitä syntyvää kitkaa luistelussa ei ole mitään tuskaa tuottavaa. Puhdasta iloa kahdeksalla rullalla!

Tähän asti derbyseurojen rajallisten resurssien ja salivuorojen puutteen vuoksi harrastelijaluistelu (eli rusettiluistelu) on ollut käytännössä mahdotonta. Kaikki vuorot on tarvittu pelaajatreeneihin, tietenkin. Nyt kuitenkin vanha kotiseurani Tampere roller derby on aloittanut kerran kuussa avoimen rusettiluisteluvuoron, ja minä, vanha mummoluistelija, olen onneni huipulla. Ihan aidosti, ei tuuramaiseen tapaan :D

Viime lauantaina olin ensimmäistä kertaa rullilla pitkään aikaan ja hymyilin idioottina loppupäivän. Edes Hervanta ja pääsiäislauantain lumisade ei saanut hymyä hyytymään. 

Myös Saku oli rullaamassa, meillä on perheharrastus. 

 Aion hyödyntää näitä höntsävuoroja niin paljon kuin ikinä mahdollista, yksinkertaisesti rakastan luistelua. Se on niin yksinkertaista. Vuorolla oli myös kymmenkunta uutta ja vanhaa tuttua, joten mukavaa myös nähdä derbyhahmoja silloin tällöin vaikka oma aktiiviura on ohi. 

Tästä taas kerran heräsi se ajatus, että ihmisellä pitää olla jokin säännöllinen liikuntaharrastus, että kroppa on onnellinen. Minä tarvitsen sellaisen nyt heti. Kahden duunin, perheen ja ison puutarhan kanssa aikaa ei ole liikaa, mutta jotain on nyt keksittävä ja mielellään kodin läheltä. Mummoluistelu kerran kuussa on liian harvoin, mutta kai sitä muutakin kivaa on olemassa. Vai onko :D

Ps. TRD:n Höntsävuorot ovat avoimia kaikille (5€/kerta), joten tämä vinkiksi jos sattuu omistamaan yllä näkyvän quad-paketin tai saa sellaisen lainaan kaverilta. Lue lisää TRD:n sivulta

Kommentit (2)

katika

Säännöllinen harrastus olisi kyllä kiva. Itse ainakin tykkään viikkorutiineista ja säännölliseen harrastukseen lähteminen on jotenkin helpompaa kuin itsekseen liikkuminen. Ensin vaan kun rajaa lääkärin kieltämät lajit pois, sitten työajan rajoittamat ja lopuksi vielä kohtalaisen sijainnin, niin minulle jäljelle jää... senioreiden vesijumppa? :D Tsemppiä siis sopivan ja mukavan liikuntaharrastuksen löytämiseen!

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Oi, nuo klassikkoluistimet näyttävät niin hauskoilta, mutta minulle on arvoitus, miten ne saa liikkumaan. Inline-luistimilla vedän kilometrien lenkkejä ongelmitta, mutta klassiset jalassani seison asfaltilla enkä pääse metriäkään eteenpäin millään tekniikalla. "Äiti nää sukset ei hiihdä!" Parasta olisi varmaan päästä kokeilemaan jonkun hallin tasaisella lattialla. Todistettavasti klassisillahan voi periaatteessa tehdä ihan mitä lystää, silloin kun sen osaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram