Me vietettiin sen verran paljon aikaa Oulussa, että sieltä riittäisi juttua ties miten paljon. Eräälle päivälle osui kunnon helle, joten silloin otettiin suunta kohti Nallikaria. Olin kyllä kuullut että Oulun biitsi on tosijees, mutta en ollut ihan odottanut sen veroista Las Palmasia. Terve vaan mikä rantsu! Vähän kalpenee nämä meidän sisämaan asukkien järvet ja mökkirannat tämän rinnalla. Makuasia toki, mutta minua puhuttelee rantamielessä meri paljon enemmän. Johtuen ehkä siitä että kammoan sysimustia järviä yli kaiken :D




Ihan vähän fiilistä pilasi Nallikari Summerpartyjen aitaukset ja lavat, mutta eipä liikoja kuitenkaan. Pitäähän ysärijysärien päästä festaroimaan.

Kun nälkä iski, ajeltiin lähellä sijaitsevaan Pikisaareen ja käytiin testaamassa Sokeri-Jussin kievari. Kievari on perustettu vanhaan makasiiniin, joka toimi entisessä elämässään laivaveistämön konepajana. Makasiini on tietysti kunnostettu, mutta lattian öljyläikät ovat ihan ehtaa tavaraa, peräisin konepajan ajoilta.



Koska oli aivan upea päivä, syötiin tietysti ulkona. Jos listalla on muikkuja, ei voi koskaan mennä pieleen minun kohdallani, mutta tämä annos ylitti kaikki odotukset. Oli niin hyvää että en sanotuksi saa, jos sallitte kliseisen sanonnan tähän väliin. Kenties paras muikkuannos mitä olen ikinä syönyt. Kun kuolaa postausta kirjoittaessakin vielä, on takuulla ollut hyvät sapuskat.





Ainoa pieni miinus kievarille siitä että leipäkorissa oli valmissämpylöitä, eikä esimerkiksi talon omaa leipää. Ravintola ei ole ihan halvimmasta päästä, joten siksi olisin odottanut kunnon leipää.

Pikisaareen pääsee autolla, mutta myös kävelysiltaa pitkin Oulun Kauppatorin kupeesta. Pitkältä Pikisaarensillalta aukeaa kauniit järvimaisemat, joten kannattaa suosia sitä jos mahdollista.



Kävelylenkkiä kannattaa jatkaa Pikisaaressa peremmällekin, joko merenrantaa pitkin ympäri saaren (2km pitkä kävelytie) tai suunnistaa keskelle saarta ihastelemaan kauniita vanhoja puutaloja. Pieni saari tunnetaan nykyään taiteilijoiden ja käsityöläisten kaupunginosana, mutta näkyvillä ovat myös teollisuuden jäänteet.





Saareen pääsee myös kaupunkijuna Potnapekan kyydissä. Siinä muuten hyvä tapa nähdä kaupunkia muutenkin, jos jostain syystä ei voi/huvita kävellä. Juna kulkee kierroksen Nallikarille asti.


Pikisaaressa on kauniiden ulkoilureittien lisäksi Merimiehenkotimuseo, jota moni teistäkin suositteli ja myös Sakun sisko kehui. Museorakennus on 1700-luvun alkupuolelta ja se Oulun vanhin säilynyt puutalo. Itse näyttely kertoo 1800-luvulla eläneen oululaisen merimiehen tarinaa sisustuksineen ja matkamuistoineen. Pettymys olikin aika suuri kun ovelle oli lätkäisty lappu jossa kerrottiin museon olevan rempassa kesän 2015. No, jää jotain seuraavallekin kerralle.

Kommentit (10)

emmien

Pikisaaren perällä sijaitsee myös Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikön oma myymälä, nimeltään Tuuma Ja Tikki. Myös siellä kannattaa ehdottomasti poiketa, jos on käymässä Oulussa, koska sieltä voi tehdä ihan mielettömiä löytöjä! Myymälä sijaitsee vanhassa kunnostetussa puutalossa ja siellä on myynnissä opiskelijoiden tekemiä tuotteita (tekstiiliä, koruja yms.) ja pieni näyttelytila sekä kutomo.

Näin oululaisena täytyy valitettavasti olla ihan samaa mieltä tuosta SokeriJussista. Esipaistettuja sämpylöitä - ihan järkyttävää! Varsinkin tuossa hintaluokassa ja muun ruuan tasoon suhteutettuna jotenkin masentavaa. Siksi olen toistaiseksi kantanut ropina ja ruokahaluni toisaalle. Harmillista, koska heillä on kesäkaupungin paras miljöö.

Tiina

"Kävelylenkkiä kannattaa jatkaa Pikisaaressa peremmällekin, joko järvenrantaa pitkin ympäri saaren"

Oiskohan kyseessä kuitenkin se sama meri kuin siellä Nallikarissakin? :)

Miisu

Hauskaa nähdä omaa kotikaupunkia turistin silmin! Ja hieno juttu, että sää suosi teitä. Sen verran on pakko hioa välimerkkiä, että Pikisaaren ja keskustan kohdalla ei ole järveä, vaan jokisuisto :)

Nanna

Aiemmassa postauksessa hehkutit Kokkolan juorupeilejä. Niitä saa ihan entisaikojen malliin käsityönä tehtynä jos kaduille kurkkiminen kutkuttaa ;) Ainakin Jokirannan Takomo tekee.

Oululainen

Ei Sokeri-Jussin surkeus niihin valmissämpylöihin jää. Aromisuolaa käytetään suunnilleen ainoana mausteena, muusi on pakastettua valmistavaraa ja leivitysjauhoista suattaapi löytyä mätä silakka. Nami nami.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu