Tänä kesänä laitoin ensimmäistä kertaa istutuslaatikot puutarhaan. Isäni tekemät laatikot ovat tuottaneet satoa ihan järjettömän määrän koko kesän! Joka kolme kaupan yrttiruukkua, jotka istutin reunaan kokeeksi, ottivat tuulta alleen ja puskivat satoa koko kesän. Hyötypuutarha on kerrassaan ihana asia. 

Varsin onnistunut kokeilu siispä. Istutuslaatikot ovat tulleet jäädäkseen, ne ovat niin näppäriä ja pysyvät siisteinä pienellä vaivalla. Luulen, että ensi kesänä laitan näitä vielä pari lisää ja kokeilen perusjuttujen lisäksi jotain hieman eksoottisempia lajeja. Terkut isän pajalle :D

Nyt elokuun lopulla, kun hallayöt saattavt kohta puraista, on syytä kerätä talteen loputkin maut. Sipulini eivät ole vielä tuulentuneet sateisen kesän vuoksi, mutta yrttejä olen alkanut nyt kuivata. 

Rakastan yli kaiken persiljaa, mikä on ihan hyvä asia tällaisena kroonisena aneemikkona. En tiedä johtuuko persiljan himoni juuri siitä, että minulla on jatkuva raudanpuute, mutta voisin syödä sitä ihan rajattomasti. Persilja on myös todella helppo kuivattava, se kuivuu käytännössä itsekseen ilman kuivuria, jos sen ripustaa nippuihin hyvin tuulettuvaan paikkaan. Olen hoitanut kuivausta sekä nipuissa, että kiertoilmauunissa hommaa vauhdittaen. 

Uunia varten persilja pitää silputa pienempiin paloihin ja asetella väljästi leivinpaperille, ritilöitä voi laittaa uuniin useaan kerrokseen kiertoilman vuoksi. Laitan uunin n. 50 asteeseen ja puukauhan uunin luukun väliin, että kosteus pääsee haihtumaan. Kun persiljat ovat niin rapsakoita että murenevat käsiin, pussitan ne maustehyllyyn. Nahkeutta ei saa jäädä yhtään, ettei yrtit homehdu. 

Toinen syksyn merkki meillä on kultapallojen kukinta. Kultapallo kestää maljakossa hyvänä pidempään kuin mikään muu pihamme kukista! Ja keltainen väri tuo iloa joka päivä. Keltainen on yksi voimaväreistäni, jos sellaiseen sattuuu uskomaan. 

Ja yrttien lisäksi on toki tämä meidän joka päiväinen syysherkkumme, karviainen. Vihaan poimia karviaisia niiden julmetun pitkien piikkien vuoksi, mutta ne ovat siitä huolimatta pistelyn arvoisia. Haluaisin kovasti kokeilla joitain karviaisreseptejä hilloista leipomuksiin, mutta totuus on, että nämä katoavat parempiin suihin ennen kuin ehdin jauhopurkille. 

Paras aika vuodesta on just nyt!

Kommentit (3)

strilla

Me on pakastettu persiljaa (ja muitakin yrttejä). Silputaan pienimpiin minigrippeihin, niin saa yhteen aina annoksen. Helppo hujauttaa "tuoretta" persiljaa, mihin vaan (meillä yleensä soppaan). Samalla tavalla voi pelastaa kaupan yrttejä, jotka uhkaavat mennä pilalle ennen kuin ehtii käyttää.

Ite oon laittanu pussit pystyssä johonkin laatikkoon, niin eivät pyöri pitkin poikin. Vielä järjestelmällisempi raapustaisi laatikon kylkeen nimen, niin ei tarttis arpoa sitäkään vähää.

paulii

Minä myös pakastan persiljat yms keittoja varten pikkuisiin minigrippeihin. Niin kätevää ja nopeaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat