Raflaavan otsikon myötä sukelletaan minulle ihan uuteen paikkaan Lontoossa. Tämän kohteen bongasin reilu vuosi sitten vahingossa, kun näin ihan sattumalta valokuvan Highgate Cemeterysta (hautausmaalta). Otin asiasta selvää ja ilo oli suuri kun tajusin, että paikka on ihan oikeasti olemassa ja sinne pääsee myös vierailulle. Valokuva oli kuin suoraan jonkin vanhan fantasiaelokuvan lavasteista, se ei näyttänyt kuuluvan nykyaikaan lainkaan. Siksi aluksi epäilin, että valokuvan maisema ei ole todellinen.



Lontoon ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevalle 1839 avatulle Highgaten hautausmaalle ei ole haudattu kovin montaa suurta nimeä, mutta löytyy sieltä kuitenkin esimerkiksi Karl Marx. Syy miksi itse kierrän vanhoja hautausmaita aina kun mahdollista, ei ole julkkisten haudat vaan ikivanha arkkitehtuuri. Yleensä hautausmaihin liittyy myös paljon kansantarinoita ja legendaarisia kummitusjuttuja. Uskoi niihin tai ei, tarinoissa vilisee yleensä paljon paikallista historiaa.

Tämän kauniin mutta villiintyneen viktoriaanisen ajan haustausmaan puitteet ovat sellaiset, että ymmärrän hyvin miksi tarinoita on syntynyt. Kun seisoimme korkeiden puiden alla haustausmaan vanhimman haudan edessä myrskytuulen ravistellessa puita holtittomasti ja varisten kraakkuessa muuten hiljaisella hautausmaalla, niskavillani jäivät pysyvästi koholle.



Highgaten kuuluisin tarina kertoo vampyyrista. Highgaten vampyyri alkoi ilmestyä ihmisten puheisiin 60-luvulla, kun muutama silminnäkijä oli kohdannut hautausmaan poikki oikaistessaan pitkän mustiin pukeutuneen miehen hahmon, jolla oli musta hattu ja punaiset hohtavat silmät. Tarinoiden mukaan hahmo tuntui leijuvan maanpinnasta irti ja ilma kylmeni aina kun sen kanssa osui samalle polulle. Mies nimeltä David Farrant on yksi kuuluisimmista Highgaten vampyyrin metsästäjistä. Aiheesta kirjankin kirjoittanut mies oli sitä mieltä, että vampyyrin arkku on ehdottomasti löydettävä, että pahasta päästään eroon. Luonnollisesti iskemällä seiväs rintaan. Hautausmaatalla on vampyyrien lisäksi nähty myös mystisesti kuolleita kettuja ja harmaahiuksisen naisen aave. Klassikkokamaa siispä.



Highgaten hautausmaa on jaettu kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen puoleen. Karl Marxin hauta löytyy itäiseltä puolelta ja sinne sisäänpääsy on 4 puntaa. Kannattaa tutkia ennen visiittiä aukioloajat tarkkaan, ettei käy niin että jää portin ulkopuolelle. Itäisellä puolella saa liikkua sisäänpääsymaksun jälkeen vapaasti, ilman opasta. Läntiselle puolelle taas ei pääse ilman 12 punnan lippua opastetulle kierrokselle, joka kestää noin tunnin. Tällä lipulla pääsee myös itäiselle puolelle. Arkisin kierros alkaa n. 13:45 iltapäivällä ja liput on varattava etukäteen, kun taas viikonloppuisin ennakkovarauksia ei voi tehdä vaan kierrokset starttaavat noin puolen tunnin välein klo 11-15 välillä. Arkipäivien liput tulevat myyntiin noin kuukautta etukäteen.

Suosittelen todella tuota maksettua kierrosta, sillä läntinen puoli on se osa hautausmaata joka kannattaa nähdä. Läntisellä puolella sijaitsevat katakombit, 1839 vuonna rakennettu kappeli ja esimerkiksi Egyptian Avenue.





Meidän oppaan nimi oli David. David oli hurmaavalla brittiaksentilla varustettu harmaahapsinen mies, joka tunsi historiallisen paikan tarinat kuin omat taskunsa. Hän kertoi, että melko villiintyneessä tilassa oleva hautausmaa oli ollut ennen 1960-lukua puuton, ja sieltä oli upeat näkymät yli Lontoon. Highgate sijaitsee nimensä mukaan erittäin korkealla, sinne oli melkoinen nousu kun kävelimme perille metroasemalta. Puut ja köynnökset pääsivät valtaan muutama vuosikymmen takaperin, kun hautausmaan ylläpito lopetettiin useaksi vuodeksi. Luonto otti ylivallan ja kietoi juurensa hautojen yli ja lävitse. Läntisellä puolella on nykyään niin paljon puunjuurien rikkomia hautoja, että siellä ei saa poiketa polulta ettei käy köpelösti. Syviin juurten paljastamiin hautakuoppiin ei varmasti kukaan halua pudota.






Pääsimme oppaan kanssa myös katakombeihin. Se oli jokseenkin erikoinen kokemus. Se on selvää, että puoliksi lahonneiden arkkujen läsnäolo oli kunnioitusta herättävää, puhumattakaan itse ympäristöstä. Luola oli säkkipimeä ja kosteus oli käsinkosketeltavaa. Pienistä kattoikkunoista siivilöityi vain aavistus valoa keskikäytävälle, jolloin ikivanhojen arkkujen ääriviivat erottuivat ympärillä. Paikassa ei saanut valokuvata, kunnioituksesta vainajia kohtaan.



1800-luvun nyrkkeilijälegenda Thomas Sayersin haudalle tehty koirapatsas kuvaa miehen omaa koiraa. David kertoi, että koira nimeltä Lion oli mukana miehen surusaattueessakin, se istui omassa kärryssään heti arkusta seuraavana.


Kirjailija Beryl Bainbridgen haudalla seisova pienen tytön patsas on tuotu hänen omasta puutarhastaan, se ei ole osa oikeaa hautakiveä.


Haustausmaalle on haudattu myös Charles Dickensin vaimo ja tytär, mutta ei itse kirjailijaa. Mies olisi halunnut tulla haudatuksi perheensä kanssa samaan paikkaan, mutta itse kuningatar määräsi hautapaikaksi Westminster Abbeyn.



Highgaten hautausmaa on yksi vaikuttavin kohde missä olen koskaan käynyt. Lähes luonnontilassa olevalla hautausmaalla lepää yli 170 000 vainajaa ja lisää tulee koko ajan. Iso osa haudoista on hukkunut köynnösten alle polveileviin rinteisiin, mutta nykyään tätä historiallista kohdetta kuitenkin ylläpidetään. Oppaina toimii ryhmä vapaaehtoisia, heille paikan säilyttäminen jälkipolville on sydämen asia.

Highgate Cemetery
Swain's Lane
N6 6PJ London

Lähin metropysäkki: Archway (Northern line --> Highgate Hill exit ja n. 20 minuutin kävely hautausmaalle mäkeä ylös).

 

Kommentit (17)

minora

Ihania kuvia! Näistä tulee mieleen Salainen puutarha - niin kirjan kuvitus kuin ihana elokuvakin. Mieli lentää synkästä toimistosta rauhalliseen maisemaan.

Nuppu

Upeita kuvia! Mun mummolla on puutarhassaan muuten täysin samanlainen patsas kuin tuossa Beryl Bainbridgen haudalla :D jännä juttu

lusene

Kiitos tästä! Todella mielenkiintoista. Olen halunnut käydä Lontoossa jo pitkään ja saattaa olla, että Korkeaportti päätyy vierailulistalle.

Joa

Mikä läntinen puoli!? Olen käynyt tuolla vuonna 2012 ja nyt kyllä harmittaa, että kävimme vain 4 punnan puolella. Mutta sekin tosin vaikuttava ja kierreltävää riitti. Oman tunnelmansa tuo toki viereinen sairaala (olisiko jopa ollut mielisairaala?), josta joku huusi aavemaisesti "heeelp, heeelp". :D

Emery

Highgate on upea! Jos haluaa jatkaa tunnelmointia kirjan parissa, kannattaa lukea Audrey Niffeneggerin Her Fearful Symmetry (suomeksi käännettynä taitaa olla Hänen varjonsa tarina.) Ei oo kylläkään mikään kauhujuttu, mutta Highgate antaa ihmissuhdekiemuroillekin varsin kutkuttavat puitteet.

tiina

On kyllä tosi hyvä kirja! Kauhusta olen kyllä eri mieltä, sillä mun mielestä se oli ihan todella karmaiseva opus. Fantasiahyllyssä tosin taitaa olla kirjastossa.

Anna

Onpa mahtavan näköinen! Täytyy pistää muistiin seuravavaa Lontoon reissua varten. Ootko käynyt Pariisissa Pere Lachaisen hautausmaalla? Aivan mieletön sekin, ei luonnontilassa tai mitään mutta ne valtavat sukuhaudat ja muistokivet... Vau. Kannattaa, jos tykkää hautausmaista.

Katih

Kiitos tästä postauksesta, näyttää ja kuulostaa mahtavalta. Olen ollut Lontoossa viimeksi vuonna 1994, joten nyt voisi jo olla aika mennä uudestaan. :D

Mimi de Paris

Olen sanaton ja täysin mykistynyt... Uskomattoman kaunis paikka. Suuri kiitos, että jaoit kanssamme tämän upean kohteen. Upeista kuvistasi välittyi juuri oikeanlainen tunntelma....

Kukka

Hyikauhee. En menis tonne vaikka saisin siitä hyvästä ilmaisen reissun Lontooseen. :D nimim. ehkä vähän hermoheikko

Anne

Kiitos ihanista kuvista! Paikka on oma must kohde Lontoon reissulla. Hautausmaalta pääsee siirtymään tunnelmalliseen Hampsteadiin nummien halki kävellen, tajusin tämän oikoreitin vasta viime reissulla. Suosittelen myös Kensal Green Cemeteryä (Notting Hillistä ylöspäin).

Vierailija

Kiitos vinkistä! Kävin täällä eilen, oli upea (itäpuolella asustelee mustavalkoinen kissa ☺)

Seuraa