Olen aikaisemmin maininnut että suomalaisittain klassikoksi luettava Lundia on kirjahyllyjen ja kirjoituspöytien osalta minulle aivan totaalinen no-no sisustuksessa. Kulutin omaa männystä tehtyä Lundian kirjoituspöytäkokonaisuutta aina ekaluokakkalaisesta yli parikymppiseksi asti. Sanotaanko vaikka niin, että tuli aikamoinen yliannostus kyseistä kalustetta kohtaan. Luojan kiitos se ei mahtunut enää pikkuruiseen opiskelijayksiööni, joten siinä vaiheessa hankkiuduin hökötyksestä eroon kun muutin kimppakämpästä omilleni. Kestävä kaluste se kyllä oli, ei käy kieltäminen. Vajaa 20 vuotta päivittäisessä käytössä ja hyllykkö oli edelleen iskussa. Omassa Lundiassani oli kirjoituspöytä, laatikosto, kirjahylly ja pari suurta kaappia. Se oli niin suuri, että vei puolet koko huoneeni seinätilasta. Lundiasyndrooma on vähän sama, kuin söisi perunamuusia 20 vuotta joka päivä. Aluksi se on lempiruokaa ja pari vuotta menee kuin siivillä, mutta 15 vuoden jälkeen alkaa tehdä mieli riisiä.

Muistoja tuohon hyllykköön liittyy aika tavalla. Esimerkiksi se kun sain ensimmäiset stereot. Niille piti välittömästi raivata tilaa paraatipaikalta avohyllyltä. Muille avohyllyille keräsin pieniä koriste-esineitä (posliinikissan omistaneet, käsi ylös) ja bestiksieni koulukuvia pikkuruisissa kehyksissä. Terveiset vaan Suville, Terhille ja Anulle jos ikinä satutte yksiin tämän tekstin kanssa, oli meillä komiat permanentit!

Pöydällä oli kirjoitusalusta jossa oli maailman kartta. Matikanläksyjen laskemisen sijaan tuijottelin karttaa ja mietin mihin vielä joskus matkustaisin, haaveilin kaikkein eniten Amerikasta ja olin täysin vakuuttunut että joskus vielä ajan mantereen halki moottoripyörällä. Sitten olisin villi ja vapaa, eikä tarvitsisi koskaan huolehtia enää tylsääkin tylsemmistä yhtälölaskuista. Kirjoituspöytäni oli ikkunan edessä, siitä näki suoraan kotikadulle koska kukakin kaveri oli tulossa eli koska piti kipaista ulos.

Liimasin Lundian kaappien ovet täyteen julisteita, äitini kauhuksi niissä poseerasi useimmiten Madonna läpinäkyvissä pitsipaidoissaan. Rakastin silloin ja rakastan edelleen 80-luvun Madonnaa, sekä musiikkia että hahmoa. Who's that girl -elokuvan stailaus oli mielestäni hienointa ikinä. Uskoisin, että se on osittain Madonna-fanivaiheeni syytä, että punainen huulipuna tuli olennaiseksi osaksi tyyliäni. Julisteet kaappien ovissa piti kuitenkin vaihtaa mahdollisimman usein, tulihan Suosikin välissä joka kuukausi ties mitä uutuuksia. Puhumattakaan divarista löydettyjen Reginoiden mustavalkoisista Fabio-julisteista, sixpack moottoripyörän selässä oli takuuvarma klassikko siinä missä Lundiakin. Tuolloin huoneen sisustus hoidettiin oikeastaan ainoastaan julisteilla, oli ihan turha mankua äidiltä uusia verhoja koska vanhat ovat ihan hyvät. Ripustin lopulta ikkunaan torilta ostamani jenkkilipun. Jokaisella teinillä piti tuohon aikaan olla jonkun maan lippu seinällä ja LA Kingsien, Sharksien tai Mighty Ducksien lippis, lippa käärittynä töttörölle tottakai.

Kun etsin tätä postausta varten todistevalokuvaa, tämä oli ainoa mikä ei ollut jokin kyseenalainen opiskeluajan etkot -kuva. Tässä olen tyylikäs 8-luokkalainen ja kah, siellähän se Kingsien lippiskin roikkuu. Tuossa paidan etumuksessa lukee muistaakseni You can look but you can`t touch, mikä on todennäköisesti kaikkein kyseenalaisin muotivillitys teinien keskuudessa, ikinä. Mutta siellä se Lundia pilkottaa, vapun kunniaksi olen siivonnut julisteetkin pois.


Puhun lundiasyndroomasta kaikella rakkaudella, ja aivan varmasti myös hyllyvanhus kyllästyi katselemaan minun naamaani. Olin aikeissa kirjoittaa 80-luvun lapsen avautumisen mäntykalusteista, mutta päädyin nauramaan vedet silmissä vanhoille valokuville ja aloin tuntemaan jo sympatiaa paljon parjattua hyllykköäni kohtaan.

Tätä tekstiä raapustaessa googlasin samalla linkkiä Lundialle ja oli tietenkin pakko tarkistaa millaisia kalusteita valikoimiin nykyään kuuluu. Myönnettäköön että pitkälle ollaan tultu niistä 80-luvun kellastuneista mäntyhyllyistä. Skandinaavinen linjakkuus on kuitenkin säilynyt ja puu on edelleen materiaali numero yksi, mutta ohhoh mitä herkkuvärejä!

v9lundia-classic_pinkit-ovet_vari-Barbie

v10Lundia_07-11-2011_0149

v7lundia-classic_turkoosit-ovet_Tiffany

Ei voi olla ihan turha huonekalu, jos sen avulla pystyy palauttamaan kymmeniä ja taas kymmeniä muistoja lapsuudesta, teini-iästä ja hulvattomista opiskeluvuosista. Ehkä seuraavaksi käsittelyyn palapeili, tuo toinen huikea 80-luvun sisustuselementti.

Kommentit (20)

Salla

Jaha, vilkuilinpa minäkin muistilokeroita.

Lundia, check (ikävästi jossain vaiheessa se hävisi ja tilalle tuotiin koivupuinen lasivitriini)
Maailmankartta, check
Tekstipaita (90% angel), check
Lätkälippis, check

Palapeili, check.....

Suvi

Permis polkkatukassa, voi apua...oli aika hmmm. veistoksellinen tyyli. Kiitos kunniamaininnasta blogissa, tuli juu mieleen aika iso nippu muistoja sieltä yläasteiältä....oon jälkeenpäin miettinyt että jo silloin oli kyllä ilmassa viitteitä siitä että susta tulee muotibloggari ja musta se jakkupukutyyppi 😉.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Hmm joo, mä olin se taivaanrannanmaalari silloin ja sä sulla taas selkeät tavoitteet :D + ai että miten ihanaa oli stailata teitä silloin, kuolen joka kerta nauruun kun saan käsiini ne vanhat "mallikuvat" haahahhah :D ne oli niin symppiksiä!

Maija

Lundia-sisko täällä! Kyllä; koulupöytä, kellastunut mänty, stereot hyllyssä, tuttua on :) Lundiahan ei mene rikki suunnilleen ikinä, joten siitä ei pääse eroon mitenkään luontevasti, omani jätin jossain vaiheessa vanhempien huusholliin, äidin suosikki se on edelleen :)

Janika

Voi jee, mulla tais olla tuollanen samanlainen paita, mutta siinä luki" Dont even think about it". Seppälästä, eiks je?

Kati

Lundian kellastuneita mäntyhyllyjä taitaa olla melko moni katsellut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ensimmäisessä omassa asunnossa ne olivat vielä esillä, kun mitään muutakaan ei ollut, ja jotain oli kirjoille pakko keksiä. Olin sitten ikionnelllinen yli 20 vuoden jälkeen, kun sain valkoisen kirjahyllyn! Tosin kyseinen Lundian hylly, joka kökötti jo pinnasänkyni vieressä, löytyy minulta edelleen.. mutta hyvin piilotettuna varastosta. Varastohyllynä se on erinomainen ja syö tavaraa vaikka kuinka paljon. Varastohyllyiksi niitä kai alunperin ajateltiinkin?

tuumummi

Minä maalautin omani kalusteliikkeessä valkeiksi. Minulla on kaksi kolmelaatikkoista lipastoa sekä lasiovelliset kirjahyllyt. Niistä tuli aivan uuden näköiset eikä kukaan tunnistanut niitä enää Lundia-kalusteiksi ammattitaitoisen maalauksen jälkeen.

Smiley

Määkin olin tulossa kommentoimaan, että jäi Lundiat borderin varjoon; kuka hän on?!

Perliitti

Oma Lundia-historia alkaa ollessani 3-vuotias (täytän 31 tänä vuonna). Äiti osti minulle Lundiahyllyn, jossa yksi hyllylevy on muita syvempi ei työtaso. Palvelee minua kirjahyllynä kunnen ollessani 11-v muutamme toiseen asuntoon ja Lundia siirtyy hyllyttömään vaatehuoneeseen. Parissa seuraavassa asunnossa se on keittiössä. Kun muutan kotoa pois, otan Lundian mukaan tietokonetta varten, koska työtaso. Opiskelujen jälkeen Lundia tulee omaan taloon mukaan, ensin tietokoneelle ja sitten myöhemmin siirtyy varastooon. Viimeisin liike on että Lundia on siirtynyt kausihyllyksi ulos, talveksi korjaan sen pois. Kun se on ulkona palvellut ja kaikkensa antanut niin seuraava osoite on saunan kiuakaan tulipesä, pakko ottaa kaikki hyöty irti :D En ole siihen mitenkään kiintynyt ollut missään vaiheessa, mutta en sitä ole inhonnutkaan, yliannostusta en ole yhdestä Lundia-hyllystä onneksi saanut.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Tämä juuri kertoo siitä miten järjettömän kestävä kaluste on kyseessä, joskus vielä kalusteet tehtiin kestämään eikä niitä ollut tyylinkään takia tarvetta uusia joka vuosi vaan vanhaa käytettiin kunnes se ihan oikeasti kävi käyttökelvottomaksi. Minua harmittaa nyt että en tajunnut sitä omaani säästää varastohyllyiksi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram