Spoiler alert! Aion kirjoittaa tässä postauksessa Jurassic World -elokuvasta, jos et ole nähnyt pätkää etkä halua juonipaljastuksia, lopeta lukeminen nyt!


Meillä on täällä kotikylillä jotain melko ainutlaatuista. Itsenäinen leffateatteri Toijalan Kino, joka on ollut toiminnassa 1930-luvulta asti. Spesiaalin tästä pienestä vanhasta kinosta tekee ikänsä lisäksi se, että siellä voi nauttia elokuvansa megamuhkeassa löhönojatuolissa mistä saa vielä jalatkin ylös. Sanoisin että aika huikea kokemus, etenkin tällaiselle polvivaivaiselle joka ei pysty istumaan jalat koukussa kovin kauaa kerrallaan. Leffassa oleminen tuntuu siltä kuin olisi mukavuuden puolesta kotisohvalla, mutta pienen telkkarin sijaan eteen levittäytyy jättimäinen valkokangas ja äänentoisto jylisee selkärangassa asti. Tämä ei ollut maksettu mainos :D




Valittiin treffi-illan elokuvaksi Jurassic World, sillä enimmäinen Jurassic Park kuuluu sekä minun että mieheni huikeimmat leffakokemukset top-listalle. Kun Jurassic Park rymisteli valkokankaalle 90-luvulla, mitään sen vertaista en ollut koskaan nähnyt. Raptorit aukovat ovia painajaisissani vielä edelleen, vaikka tuosta on aikaa jo aika monta vuotta. Jurassic Parkin kakkososasta en pysty edes puhumaan ilman että savu nousee korvista ja kolmonenkin oli siinä ja siinä.

Em. jatko-osista johtuen en laittanut tälle neloselle kovinkaan suuria odotuksia ja hyvä niin, sillä olin saada halvauksen kun rakkaimmat kauhudinoni eli raptorit oli kesytetty koiramaisen leppoisiksi. Vesikauhuisen koiramaisiksi, mutta siltikin. Ei näin. Toisaalta, pääsinpähän eroon painajaisista.

Pelkästään jo se, että luin etukäteen elokuvan perustuvan hybridisinosaurukseen, oli pilata tunnelman. Eikö vanha kunnon T-rex ja kaverit muka riitä? Siinä vaiheessa kun teemapuistossa vierailevat lapsukaiset ratsastivat pikkudinoilla leikkikehässä, aloin voida pahoin. Saku huomautti että elokuvan ideana olikin aiheuttaa juuri tämä reaktio, että eikö mikään enää riitä (ja huonosti käy kun mikään ei riitä). Mutta silti, raptorit on pilattu. Ikuisesti. Tseh tseh.

Tiivistetysti elokuva on dinosaurusten rymistelyä, kliseinen rakkaustarina, kiintiölapset, hybrididinosaurus on verenhimoinen ja karkaa, ihmiset vaarassa, sankaripari pelastaa maailman. Paitsi että portti jätetään auki jatko-osille, tietenkin.

Leffan hienohelma sankaritar vetää luonnollisesti koko pätkän piikkikorot jalassa, siis juoksee T-rex kannoillaan, juoksee lentoliskoja karkuun metsässä ja kiipeilee ryteiköissä. Ihan perus meille korkkarimuijille :D

No. Olihan se visuaalisesti ihan vakuuttava ja sarjassaan ihan viihdyttävä sinänsä. Toivoisin silti että edes joskus tämän genren leffoissa jätettäisiin se erikoistehostetykitys minimiin ja keskityttäisiin piinaavaan juonenkehittelyyn ja tunnelmaan, vaikuttavaan kuvaukseen ja jännitykseen. Tuntuu aina vähän siltä kuin kerta kerralta tehosteleffoihin yritettäisiin ympätä vielä vähän enemmän tehosteita.

Heräsikö ajatuksia? Rymistely jees/nou/maybe?

Kommentit (8)

Näin tarhaeläinhoitajan näkökulmasta leffa facepalmatti todella pahasti, kaikki oli tehty niin väärin kuin mahdollista. :D Mahtavaa, että käytätte naksutinkoulutusta, mutta käyttäkää sitä ees sitten oikein!

Itsekään en pitänyt överirymistelystä. Aiempi Jurassic Park -asenne "katsokaa meidän cooleja dinoja" oli vaihtunut "katsokaa meidän cooleja taistelukohtauksia, joissa tällä kertaa sattuu olemaan dinoja" -meininkiin. Ja toki monta muutakin asiaa mätti, mutta niistä jo mainitsitkin.

Mutta kyllähän noita dinoja silti ilokseen katselee, kun saa hetkeksi uskotella itselleen, että niitä olisi vielä olemassa. <3 Leffan katsoi kerran ihan mielellään, mutta kyllä vastaisuudessa tulee tartuttua vanhempiin versioihin dinoikävän yllättäessä.

amalia

Minusta tämä nimenomaan paransi elokuvaraptorit.
Raptorithan ovat eläimiä, mikä tahansa eläin olisi samanlainen kun se on pienenä käsinruokittu jne, kuten tälle nelikolle oli tehty testimielessä. Niinhän nykyään on kaikenmaailman ystävällisiä tiikereitä jne, kun ne on vain kasvatettu pienestä asti lähellä ihmistä. Tämä nelikko oli siis juuri sellainen poikkeus saaren muista dinoista. Edelleen hyvin villejä, mutta koulutettuja, ja "äitiinsä" (=kouluttajaan) kiintyneitä. Jatkuvasti päälle yrittävä eläin on epäuskottava ja juuri se oli ongelma ensimmäisessä elokuvassa, joka nostaa omat hiuskarvani pystyyn, ei kauhusta vaan ärsytyksestä.

Elokuvahan oli kokonaisuudessaan jälleen aika kirkasta kritiikkiä eläinviihteelle, siitä nuo ratsastettavat dinot yms.

"Eikö vanha kunnon T-rex ja kaverit muka riitä?"
Siis..... Tämähän oli juuri koko elokuvan pointti ja sanoma.... :'D Siinähän kritisoitiin juuri kun ihmisille ei mikään riitä, ja se päättyy lopulta huonosti, kun aina täytyy saada isompaa ja mahtavampaa.

Anteeksi että "kritisoin kritiikkiäsi" :D Kliseinen rakkaustarina on omasta mielestä elokuvan huonointa antia, se oli niin turha juttu :D

Minna

Odotukset oli suuret, enkä oikeastaan pettynytkään, mutta tosi on, että liika on liikaa. Ärsyttävin kohta leffassa oli lopun lausahdus "pysymme yhdessä, selviytyäksemme" jotenkin se vaan särähti korvaan. Jatko-osasuunnitelmat ei tosin taida kannattaa. Paitsi jos siihen saadaan Jeff Goldblum :-D

anniina

Siis musta ne raptorit oli ihan jees! Trailerissa ku näky se kohta ku ne juoksee sen jätkän kanssa niin aattelin että ei jessus sentään. Ootin että leffassa ne on vähintäänki siellä koiran tasolla about nukkuu sen kaa samassa sängyssä ja syö kupista ja kulkee sen vierellä vapaana siellä puistossa ja teki ihan pahaa ajatellakkin, mut eihän ne mitään erityisen kesyjä edes olleet??

Moni on kans sanonu että dinot oli epäaidon näkösiä ja CGI yhyyhyy mut nää ei oo sit vissiin kattonu Hobittia. Se jos mikä saa voimaan pahoin kun KAIKKI nurmikkoa, hevosia ja ihmisten naamoja myöten on tehty tietokoneella ja sit kuorrutettu semmosella ihme blurrilla ettei se erottuis niin paljon. Sen jälkeen mikään mikä on vähänki vähemmän ku se, ei oo liikaa.

MariaK

Kävin katsomassa leffan just eilen, ja olen siitä ihan innoissani! Vaikka action ei yleensä kolisekaan, mutta jos rymyäjinä ovat dinosaurukset, niin lisää kiitos. Olihan se kliseinen monella tavalla, mutta se oli välillä niin överiä, että oletin sen olevan tarkoituksellista. Jurassic Parkille hieno pari, niistä aiemmista jatko-osista ei todellakaan kannata puhua.

Ei mikään tietysti Jurassic Parkia päihitä.

Joonas

Parasta olikin vissiin vaan puitteet ja leffaseura :D Kiitos, mutta ei kiitos tälle elokuvalle tän jälkeen!

Riikka

**SPOILER ALERT!!**

Olin tosi yllättynyt ja pettynyt siitä, miten seksistinen koko elokuva oli. :/ Kaikki mieshahmot arvosteli sitä pääosanaista ihan koko ajan siitä, että se ei ollut sellanen perinteinen lempeä ja äidillinen nainen, ja hyväksyntää se sai vasta sitten, kun siitä tuli sellanen. + sillä ei ollut oikein mitään auktoriteettia sillä naisella, vaikka se oli koko paikan pomo. Pelastihan se sen miehen pari kertaa joo, mutta nekin tuntu enemmän sellasilta "annetaan nyt niille feministeille jotain" -momenteilta :D Ja sit tosiaan se, että se juoksi koko ajan pakoon korkkareissa. Hei c'moon!

Sori tästä avautumisesta, olin vaan tosi yllättynyt, miten vanhanaikainen asetelma siinä oli. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010