Voi luoja, kävin läpi vanhoja kuvia ja tässä on todellakin ihan legendaarinen otos. Minä ja hevonen. Jouduin vanhan työpaikan piristyspäivässä (siis mitä piristävää on hevoskauhuiselle ratsastuksessa häh) hevosen selkään. Uljas ratsuni oli nukahtaa pystyyn ja suostui äärimmäisellä houkuttelulla ottamaan kierroksen tärisevä blondi selässään. En ole varmaan ikinä pelännyt niin paljon.

Näytän oudokseltaan hieman omituiselta blondina, kuva on siis viiden (?) vuoden takaa.

heppajaniina
heppajaniina

Minusta tuntuu siltä, että tämä kuva jää ainutkertaiseksi koska pelkään hevosia ihan hirveästi. Se on tavallaan ikävää, koska ajatus ratsastuksesta miellyttää, olisi ihana uskaltaa ratsastaa! Ja hevoset on kauniita, en siis mitenkään vihaa niitä, ainoastaan pelkään. Lapsena menin kavereiden mukaan tallille, mutta rapsuttelin paikan koiria ja kilipukkeja sillä välin kun muut hoitivat heppoja, minä en mennyt lähellekään. En oikeastaan osaa sanoa edes mistä tämä kauhu johtuu. Tein parhaani että olisin uskaltanut antaa uljaalle ratsulleni sokeripalan kädestä, mutta en pystynyt. Ärsyttävää. Ehkä pitäisi yrittää tehdä asialle jotain, mutta jo tätä kirjoittaessa alkaa hermostuneisuus kiertää mahassa eikä hevosia ole lähimaillakaan :D

Eli omalla pelkolistallani on perhosten lisäksi hepat. Hmm. Sarjassamme turhia tietoja minusta :D

Kommentit (51)

mactiq

Jep! Mulla aivan sama juttu, mutta ei hajuakaan mistä pelko johtuu! ihana olisi hoitaa hevosia mutta ei ole kiva jos samalla pelkää henkensä puolesta ja vapisee niin että hevonenkin kattoo ymmällään! :D
Ja vielä, toi blondi...se on MAHTAVA! :)

Maira

Ei hätää honey, et ole friikki. Itsehän pelkään lehmiä vaikka olen hevosystävä. Luulisihan tuota, ettei ne lehmät siitä paljon pahempia ole, isoja ja karvaisia. Mutta hui!

Maira

Hui jumankeuta, just kamalinta olis toi että joutuisi sinne lehmihakaan ja ne lehmät tulee kohti ihmettelemään! varmana pökkivät sarvella ja juoksevat yli! Onkohan mulla jotain lapsuuden traumoja mummolan lehmistä...

Lisempää heppakuvia Nelliina! :D Eli voisit alottaa hevosharrastuksen ;) ..kuten minäkin tein jotain 10 vuojen tauon jälkeen tänä vuonna.

En osaa pelätä hevosia enkä tiiä osasinko lapsenakaan, kun sillon ratsastin, mutta todella harmi jos pelko estää harrastamasta tuommosta kivaa heppailua! Eikö pelot oo tehty voitettaviks? Tai jotain :)

Mää ainakin haluaisin kannustaa sua yrittämään! Varmaan aika useilla talleilla on semmosia aikusten alkeiskursseja enkä usko, että missään tallilla jätetään yksin.. Sinne sekaan vaan! :)

Houkuttele joku kaveri sun kans lähtemään tallille?

Oi mä rakastan hevosia, ja onneksi en oo ikinä pelännyt, joten pienestä asti on talleilla tullut pyörittyä. Nyt on tosin parin vuoden tauko. :(

Tulin vain ehdottamaan, että aloita heppa-tutustuminen Islanninhevosista. Pieniä, maailman ystävällisimpiä pörröisiä otuksia. Vein toissajouluna työporukat pikkujouluratsastukselle issikoilla, ja hevoskammoisetkin kehuivat kokemusta ja pörröläisiä kovasti. Myös äitini pelkää hevosia mutta tykkää issikoista! Ei muuta kun issikkatallille kertomaan että pelottaa.

hemuli

Hevoset on ihan älyttömän upeita ja ihania eläimiä ja tahtoisin iteki ratsastaa. Oon iteasias joskus vähän aikaa sitä harrastanuki, mut lopetin koska tuntuu ettei se oo mun juttu :D Ymmärrän enemmän koirien päälle.

Mutta pelkos päälle ymmärrän, mä pelkään ite ihan hysteerisenä kaikkia ötököitä! Joku pieni kirppuki ku kävelee jossain seinällä menen ihan hysteeriseksi ja alan hyperventiloida ja itkeä. Tää on hirveä tää pelko, mut emmä toisaalta halu tästä edes eroon. En taho tehä tuttavuutta mihinkään ötököihin IKINÄ :D

Roosa

Voi että, iteki kävin just eilen tallilla 5 vuoden tauon jälkeen! Ja sitte sulta tulee heppapostaus, hassua. Vielä hassumpaa että toi hevonen on justiinsa saman näkönen ku se, mitä kävin eilen kattomassa. :D Mutta siis rohkeasti vaan tallille, jos edes hieman kiinnostaa. Kun oppii tuntemaan hevosia paremmin, luottamus niihin löytyy varmasti :) Pelon takia voi jäädä niiin paljosta paitsi!

Tiina

Jos etsisit jostain sellaisen pikkutallin (tai jos jollain tutulla olisi hepo?), jossa omistajalle voi kertoa peloistaan ihan rauhassa, ja aloitat vaikka vaan heppojen katselusta tai jotain? Sitten vähitellen harjaamaan ja taputtelemaan ja sitten jooooskus kun siltä tuntuu, selkään? Ettei millekään "heti tunnille ja selkään"-tyyppiseen isoon tuntitehtaaseen. Jos siis oikeasti tykkäisit ratsastaa. Ja edellä ehdotetut issikat voisivat kyllä myös olla hyvä idea, ne on niin pieniäkin ja älyttömän rauhallisia (ainakin minun tapaamani).

Pakko kannustaa kokeilemaan, kun itse aloitin heppailun vasta ihan aikuisena pari vuotta sitten (olen ymmärtääkseni pari vuotta sinua vanhempi), ja olen ihan koukussa, voisin ratsastaa vaikka joka päivä. Hepot on ihania ja se yhteys, mikä heppaan syntyy (hyvänä päivänä) ratsastaessa on jotain mahtavaa. <3

Mä ihan luulin että säkin ratsastit lapsena! Luulo ei ole tiedon väärti.
Mä olen löytänyt hepat vasta aikuisiällä ja vain siinä mielessä, että hevoset on varsin kauniita katsoa. Läheltä ne tuntuvat pelottavilta, kun ovat niin isoja. Hui :)

Kaisa

Se pelko lähtee ihan varmasti, jos vaan pikkuhiljaa totuttautuu hevosiin! Siitä on ihan tieteellistä näyttöäkin.;) Pitää vaan aloittaa pienestä, turvallisessa tilanteessa jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Ja kiltin hevosen... Ja tehdä sitä tarpeeksi pitkään ja usein. Pitää olla siinä tilanteessa hevosen kanssa niin kauan, että lakkaa pelottamasta tai pelottaa edes vähemmän.

Itse pelkään ratsastamista ihan vähän, mutta lähinnä sen takia, että ne ihmiset siellä tallilla ovat aina olleet ilkeitä.

Rebel

Vähä hassua!! Toi hevonen on Hovilta joka on ihan meijän lähellä :D ompas hassu lukee tollasta kun ite on käyny tuolla monen monituista kertaa 8) p.s oot maailman paras! ::) <3

Täällä toinen heppoja pelkäävä! Poikaystävän äidillä on yksi VALTAVA hevonen ja yksi pieni ja hemmetin äreä poni. Oli kamalaa, kun nuorempana piti kävellä aitauksen ohi päästäkseen itse taloon sisälle.. Onneksi nykyään kun sielä vierailee, niin voi ajaa lujaa autolla ohi :-D

Heli L.

Hahaa! Mä muistan ton. Eihän se vaatinu ku jonkun puolen tunnin-tunnin kannustuspuheen ja vissiin pari sidukkaa että sut saatiin hepan selkään. Ja sitte heti perään päästiin kokeilemaan sitä rodeokonetta... Ja tuosta taitaa olla vaan joku reipas kolme vuotta aikaa. :D Mut oot kyllä oudon näköinen blondina ku nyt on jo niin tottunu tummempaan sävyyn.

Kia

Voihan höh. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuohon pelkoon jonkinmoista heppavierailua, vaikka kuinka kamalalta tuntuisikin. Mutta se kyllä varmaan helpottaisi itseäsikin. :-) Minä en osaa kuvitella elämääni ilman hevosia, kun olen koko ikäni pyörinyt niiden seurassa ja 1-vuotiaasta omistanut ensimmäisen.

Erityisen tärkeää on, että tutustuu mahdollisimman mukavaan ja tyyneen hummaan, jonka kanssa lähteä luottamusta rakentamaan. :-) Voisihan se olla joku vähän pienempi ponikin, monet kun karttavat heppoja jo pelkän koon takia.

Tsemiä!

T. Hevos(t)enomistaja

Heidi

Voi, sut pitäisi tutustuttaa johonkin kilttiin pikku shettikseen, siitä se vois lähteä :) En ratsasta enää mutta hevoset on aivan ihania, melkein tulee tippa silmään tätäkin kirjoittaessa :D

tannnttu

Rakastan hevosia, pienenä olin oikeen heppatyttö ja ratsastusta harrastinkin. Viime kerrasta on kyllä aivan liian pitkä aika :(
Ehkä sit taas joskus :)
Olis ihanaa jos joskus olis oma hevonen :))

karkkinen

Moi,
Olen seurannut blogiasi pitkään ja nyt ajattelin antaa sinulle vinkin! Marimekon ystävämyynti on taas ensi viikolla 14.10 alkaen Marimekon tehdasmyymälöissä Helsingin Herttoniemessä ja Hakaniemen kauppahallissa, Humppilassa, Kiteellä, Kyyjärvellä, Napapiirillä, Sulkavalla ja Virroilla.

Jos et siis ollut vielä asiasta tietoinen! Minulla ei tosin ole mitään käsitystä, onko yksikään näistä paikoista lähelläkään tamperetta, mutta kuitenkin..

junja

Mä oon tässä jonkun aikaa kaverin opastuksella opetellut ratsastamaaan. En kyllä koskaan oo varsinaisesti pelännyt hevosia, mutta tietty vähän kun ne on niin isoja ja mitä jos se pillastuu ja noin. Mutta aika hyvin mäkin jo luotan niihin heppoihin vaikka ratsastuskertoja on takana joku 5. Onhan mulla tietty vähän arat otteet siinä, jos vertaa kaveriin joka on koko ikänsä niiden kanssa ollut, mutta ei kyllä enää yhtään pelota olla siinä vieressä. Ja on se jotenkin ihan mieletön fiilis olla siinä selässä ja kun koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, et sen homman jopa hallitsee jotenkin.
Toivottavasti löydät jonkun kaverin, jonka kanssa pääset kokeilemaan; jäät nimittäin aika paljosta paitsi (:

2000yearsontheplanet

eläin kyllä aistii jos sitä pelkää. :) ..tuo hymiö ei oikein käy tuohon mutta vaikuttaisi muuten aika tylyltä :-D
ite haluisin ehkä kokeilla ratsastaa joskus mutta en tykkää siitä, että ne rupeaa hirnumaan ja heiluttamaan päätä lähestyttäessä. :D Täysin valkosen hevoset on kyllä tosi kauniita.

Hopihopi, hevosen luokse vaan! Ei hevosta tarvitse lähelle mennä, mikäli tuntuu ikävältä, mutta hevosia ja niiden käyttätymistä kannattaa seurailla kauempaankin avoimin mielin - ne opettavat ihmiselle paljon, mikäli olet halukas heiltä jotain oppimaan.
Toisaalta, siihenkin tarvitaan intohimo - ilman sitä mikäänhän ei tunnu miltään.:) Ja kyllä, jos hevosen seurassa pelkää, niin se muuttaa myös hevosen epävarmaksi ja tätä kautta vaaralliseksikin. Ongelmaa ei ole, jos seurassa on ihminen - auktoriteetti - jonka seurassa se tuntee olonsa turvalliseksi. Tästä syystä on olemassa alan ammatti-ihmiset, jotka auttavat alkuun.
Tsemppiä, mikäli innostut maailman hienoimmasta (eläin)lajista! ;)
t.heppatyttö
http://sininenonmuotia.fi

Ymmärrän kyllä, että jos pelkää jotain, niin sitten ei tosiaankaan oo halua edes ruveta siedättään itseensä sille kun se prosessi on niin kamala.. Mutta jos sulla halua on, niin musta tuntuu, että ehkä semmosiin ison koiran kokosiin pikkuponeihin olis ensin helpompi tutustua ja sitten vasta isompiin... Koska ratsastus on oikeesti vallan mainio harrastus eikä hevoset niin kauheita oo, ainakaan lopun viimeks. Tosin tiiän, että mitä pelkää, on tosi vaikee ymmärtää kuinka se voi olla kivaa tai muuta

Sunny

Heppapelko on siis aika yleistä, tai sitten vaan kaikki hevospelkääjät kommailee tänne :D Ja siis itse pelkään niitä kuoliakseen, ja useimpia muita eläimiä myös.

Btw, mistä lähtien olet ollut kasvissyöjä? Vai syötkö kalaa?

Mun mielestä sun ei tarvitsekaan voittaa pelkoasi, tulet varmasti pärjäämään ihan hyvin ilman heppojakin nykyään. Eihän tässä missään villissä lännessä enää eletä, hih. ;-) Turhaa mennä kiduttamaan itseään talleille, en minäkään menisi johonkin koppakuoriasfarmeille huvikseni (kammoan koppiksia).

mäkin pelkään hevosia ! mulla on niistä tosi vähän henk koht kokemuksia ja sun tavoin haluisin uskaltaa kanssa ratsastaa..

Mä rakastan hevosia ja oon ratsastanutkin 8 vuotta. ♥ En ees tajua miks tulin ilmoittamaan tämän, varmaan lohduttaa tosi paljon. :D Oli vaan pakko hehkuttaa, varsinkin kun just tänään olin ratsastamassa.

Sonja

En olis susta uskonut, että oot hevosen selässä käynyt! :) Itse aloitin tänään ratsastustunnit kunnolla, olen käynyt silloin tällöin ratsastamassa tässä seitsemän vuoden ajan, mutta nyt päätin aloitaa kunnolla, kun löytyi kiva opettaja. :)

aimee

Tolta kyseiseltä hepalta löytyy se menevämpikin puoli, mutta ehkä ihan hyvä ettei näyttänyt sitä.. :))

ujos

Tämä on pakko jakaa, vaikka postaus on jo vanhempi.

Oon ratsastanut kohta 20 vuotta ja mulla on oma hevonenkin. Ja silti usein - viimeksi toissapäivänä - olen aivan kauhusta vetelänä kiivetessäni satulaan.

Pelko on vaan a) itsesuojeluvaistoa ;D ja b) toisaalta työstettävissä oleva tunnetila.

T. En enää ikinä kiipeä Edinburghin upealle Arthur's Seatille, mutta satulaan uudestaan taas huomenna :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu