Olen istuttanut pihaamme nokkosta, niin että se versoo nyt ihan oma-aloitteisesti eikä ole tähän mennessä vaatinut mitään muuta huolenpitoa kuin leikkauksen silloin tällöin. Tein niin, että nostin täysikasvuisen luonnossa kasvavan nokkosen juurakon ylös maasta ja tökkäsin sen pihaan sopivaan puolivarjoiseen paikkaan. Siitä se sitten on versonnut jo kahtena vuonna niin että pöhinä vaan käy. 

Nokkonen tuottaa satoa niin paljon kuin sitä vaan jaksaa niittää, ja versoo aina alasleikkauksen myötä uudelleen. Varsin helppo villiyrtti myös vasta-alkaneelle hortoilijalle. 

Kerääminen:

Nokkosta kannattaa kerätä silloin kun varret eivät ole vielä täysimittaisia, itse hyökkään kimppuun siinä vaiheessa kun se on noin 15 cm korkea. Tässä vaiheessa voi poimia varsineen kaikkineen, eikä niitä tarvitse erotella lehdistä. Nuori varsi on vielä pehmeä ja murskautuu helposti mukaan smoothieihin. 

Jos nokkonen on kasvanut pituutta kunnolla, varsi voi olla aika puumainen ja tässä vaiheessa alan jo irrotella lehtiä varresta. ja pysyä ylimmissä lehdissä. Meillä nokkonen kasvaa aika vauhdilla yli puoli metriseksi, joten niittovälineet saavat olla koko ajan asemissa. En anna nokkosen kukkia.

Paras hetki nokkosten keräämiseen on kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin se on ehtinyt kuluttaa nitraattivarastonsa. Aurinkoinen keli ei tosin ole ihan välttämätöntä, kunhan katsoo ettei kerää nokkosta navetan takaa, tunkiolta tai muusta liian rehevästä paikasta, sillä nämä nokkoset sisältävät extramäärän nitraatteja. Yleensä ko. paikoilla kasvaa rehevimmät kasvustot, mutta siitä huolimatta ne kannattaa jättää väliin.

Ryöppääminen: 

Jos nokkonen on ehtinyt venähtää pituutta, se vaatii ryöppäämisen että polte ottaa jalat alleen. Nokkonen ryöpätään kastamalla nippu suoraan kiehuvaan veteen hetkeksi aikaa. Alle minuutti riittää. Sen jälkeen sen voi silputa ja laittaa esimerkiksi lettutaikinaan.

Käyttö: 

Lempismoothieni pitää sisällään pari kourallista ryöppäämätöntä nuorta nokkosta ja tuoretta ananasta. Näistä kahdesta syntyy oikeastaan ennemmin tuoremehu kuin smoothie. Aivan todella hyvää. En tiedä tuleeko juomaan pientä potkua ryöppäämättömyydestä vai tuhoutuvatko polttiaiskarvat tehosekoittimella täysin, mutta minusta tässä juomassa on ytyä. 

Nokkonen on herkullista myös omenan parina. Oikeastaan sillä on helppo korvata mikä tahansa smoothien vihreä ainesosa kuten esimerkiksi pinaatti. Kaikki kerralla blenderiin ja surr-rurr. Olen käyttänyt myös luonnonjogurtin ja mustikan kanssa.

Nokkosletut ovat todellista herkkua! Ihan tavalliseen lettutaikinaan voi silputa mukaan ryöpättyä nokkosta ja maku on ihan vastaava kuin pinaattiletuissa.  Lettujen ja voissa paistamisen myötä nokkosen terveellisyys saa vähän osumaa, mutta herkuttelullekin pitää olla tilaa :)

Nokkosta voi kuivata ja käyttää läpi vuoden viherjauheen tapaan. Ystäväni vinkkasi minulle myös nokkossipsien reseptin. En ole ehtinyt vielä kokeilla, mutta se toimii ihan samalla tavalla kuin lehtikaalisipsit: nypi nokkosesta lehdet (hanskat käteen), pese ja kuivaa jos tarpeen ja asettele sen jälkeen lehdet leivinpaperille. Sudi päälle oliiviöljyä pullasudilla ja ripottele päälle hieman suolaa, jos haluat. Uuni n. 175 astetta ja paistoaika n. 5 - 7 minuuttia tai kunnes ovat rapsakoita. 

Lapsena jatkuvista nokkospalovammoista kärsineenä olin sitä mieltä, että kyseinen kasvi voisi muuttaa puolestani hornantuuttiin, mutta nyt aikuisena siirrän sitä hyötypuutarhaani vapaaehtoisesti. Näin se maailma muuttuu :D

Kommentit (3)

paulii

Nokkoskeitto on myös ihanaa. Kun olin lapsi, äiti laittoi aina vähän kuivattua nokkosta lettutaikinaan, ei siis niin paljoa että olisivat muistuttaneet pinaattilettuja, joten sopivat herkutteluun yhtä hyvin kuin tavallisetkin letut.

Laureliini

Nokkoskeitto on ihanaa - äitin tekemänä lapsuuteni lempiruoka! Näin viime yönä unta, että join tuota sun smoothieta! :D

Vierailija

Nokkosesta voi kerätä myös siemeniä loppukesästä. Niitä on helppo ripotella talvenmittaan vaikkapa jogurtin sekaan. Käytän myös lämpimissä ruuissa, vaikka kuumennus vähän tuhoaakin vitamiineja.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram