Kun pelastin espanjalaisen María Dueñasin Ommelten välinen aika -kirjan Olivian toimituksen kirjahyllystä, en tiennyt opuksesta mitään. Tartuin siihen koska se oli luokkaa tiiliskivi (varsin mieluinen ominaisuus kirjassa, ei lopu heti kesken) ja koska espanjalainen kirjallisuus on minulle täysin tuntematonta. Vaikka olenkin aika kaavoihini kangistunut lukemisen suhteen, joskus iskee seikkailufiilis päälle. Historiaa (faktaa) ja fiktiota sotkevat kirjat ovat yleensä varsin mielenkiintoisia, ja tässä tapauksessa etenkin oli mahtavaa saada paljon lisää tietoa Francon ajan Espanjasta. Olen keskittynyt historiallisissa romaaneissa enimmäkseen kylmän sodan, natsi-Saksan ja brittien koko historian eri vaiheisiin, ja siksikin Ommelten välinen aika oli kiinnostavaa luettavaa, sillä en ole aikaisemmin lukenut yleisisivistäviä historiankirjoja syvällisemmin natsien toimista Espanjassa. Vähän eri näkökulma taasen.


Tarinan ydin on sinällään kepeähkö; rakkaus, roistot ja omillaan selviytyminen, mutta ympäristö ja tapahtuma-aika luo ihan omanlaisensa tunnelman. On täysin eri asia selviytyä omillaan nykyaikana, kuin paeta sisällissotaa Marokkoon. Etenkin jos on nuori ja varsin sinisilmäinen nainen.

Kirjan päähenkilö Sira oli minulle melkein puoleen kirjaan asti varsin kaukainen hahmo. Johtuen ehkä siitä, että pidin nuorta naista (anteeksi vain) aika pölvästinä. En pysty samaistumaan niihin naisiin, joilta puuttuu kaikki maalaisjärki omassa toiminnassaan, mutta toisaalta eipä minun tarvitsekaan. On ihan raikasta lukea myös sellaista kirjaa, missä päähenkilö tekee täysin eri valinnat kuin mitä itse luontaisesti tekisi.

Sira on henkilönä varsin perinteinen (kliseinen) lukuromaanin sankaritar, lähtöisin vaatimattomista oloista mutta päätyy lopulta pyörittämään omaa muotisalonkiaan seurapiirien ytimeen, keskelle huimaa vakoilutarinaa ja arkaluontoista politikointia. Ihastuttavaa Siran tarinassa on erityisesti se, että aluksi häntä pitää varsin typeränä, mutta ilmapäisyys karisee sivujen myötä siihen pisteeseen, että jopa minä aloin vihdoin pitää hänestä.

Koska olen sitä mieltä, että teistä jokaisen pitäisi tämä kirja lukea, en uskalla tehdä  juonipaljastuksia juuri enempää. Historiafriikeille kirja tarjoaa varmasti paljon mielenkiintoista luettavaa, siinä missä taas mielummin nuoren naisen elämänkoulusta lukevalle 1900-luvun alkupuoli puolestaan luo vain kiinnostavat raamit. Suosittelen lämmöllä.

Ps. Tällä hetkellä yöpöydällä on Dan Brownin Inferno, jota olen ehtinyt jo vähän aloitella.

Kommentit (5)

Helmi LaLuna

Haa! Aloitin tuon kirjan joskus puoli vuotta sitten ja se jäi kesken jossain sivulla 100. Juurikin siitä syystä, että pidin Siraa ihan idioottina. Jospa sittenkin annan sille vielä uuden tilaisuuden! Espanjalaisiiin kirjoihin olen yllättävän moneen tutustunut ihan vahingossa ja todella hyviä viime aikoina lukemiani historiallisia on mm. Ildefonso Falconesin Meren katedraali ja Fatiman käsi. Carlos Ruiz Zafonin koko tuotannon ja Petra Delicado-dekkarit voisit myös lisätä Espanja-lukulistallesi, vink vink.

Kiitos vinkistä! Vaikuttaa ehdottomasti lainattavalta materiaalilta:)
Espanjalaista kirjallisuutta en ihan hulluna olekaan lukenut ja vain sieltä viihteellisemmästä päästä. Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjoa (sisaruksineen) suosittelen kaikille Barcelonaan suuntaaville:)

Kiitos vinkistä! Tällä hetkellä täällä Espanjassa majaa pitävänä Juuri tämän aihepiirin kirjoja olenkin kaivannut lukuun. :)

Kaisu

Ah, mä itse rakastin tuota kirjaa aivan tavattomasti. Mua ei oikeestaan aina edes häiritse päähenkilö ilmapäisyys tai typeryys, itsekeskeisyys tai egoilu, olen jotenkin sokea tuollaisille asioille. Dunno why. Mutta nautin suuresti tuosta kirjasta, ja se kirvoitti halun vierailla Marokossa sekä tietysti suunnitella jotain upeita mekkoja, koska kyllähän tuo täynnä ihanaa kuvailua on noista vaatteista joita Sira valmistaa.

Ewe

Hahaa, meinasin kommentoida samasta asiasta kuin näköjään joku muukin, eli jos yhtään kiinnostaa, niin tartu Ildefonso Falconesin kirjoihin! Todella mielenkiintoisia, ja vaikka kummallakin kirjalla on huimasti mittaa, ne eivät ole yhtään tylsiä.

Meren katedraali kertoo Arnausta, joka on mukana rakentamassa kirkkoa, jonka nimeä en muista, ja Fatiman käsi (josta itse pidän enemmän) kertoo muslimi- ja espanjalaisyhteisöjen välillä tasapainoilevasta Hernandosta.

Kumpikin kirja keskittyy päähenkilöönsä ja kertoo heidän tarinansa vuosien ja vuosien ajalta. Kirjoihin on hienosti kytketty Espanjan historia, joskin enemmän keskitytään päähenkilöihin. Suosittelen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram