Voin vain taputella miestäni selkään että hän on kuljettanut muuttolaatikoissa vuodesta toiseen mukanaan keltaista vanhaa lamppuhelmeä, joka on niin ruma että se on ihana. Lamppu ei ole aikaisemmin sopinut oikeastaan mihinkään (kumma juttu), mutta olen siitä huolimatta pitänyt keltaisesta ufosta kiinni kynsin ja hampain, ja säilönyt sen aina jonnekin, koska olen tiennyt että jossain vaiheessa lamppu löytää paikkansa. Nyt se on asettunut lopulta taloksi keittiöömme, ja sopii sinne kuin nenä päähän (tai sinappi kermakakkuun, riippuu pitkälti katsojasta).



Ensimmäisessä kuvassa ikkunalaudalla näkyy myös se tasan ainoa vihreä, joka on pysynyt käsittelyssäni hengissä. Sain sen nyt jo edesmenneeltä mummoltani 2000-luvun taitteessa, kun muutin Tampereelle opiskelemaan. Mummoni oli harvinaisen fiksu nainen valitessaan kyseisen apilan tupaantuliaiskukaksi, koska se tuntuu olevan kuolematon. Pahimmillaan ruukusta on töröttänyt yksi kuivahtanut ranka ja juurta on ollut jäljellä alle sentin palanen (muut juuret varisivat tomuna maahan kun nostin paakun ruukusta) mutta niin vaan mullan vaihdon ja pienen vesitilkan jälkeen rehu alkoi puskea uutta kukintoa ja lehteä. Tästä voimme päätellä kuinka tärisevin käsin käyn puutarhamme kimppuun, mansikoiden on syytä pitää lehdistään kiinni.

Kommentit (36)

Talvikettu

Todella hieno lamppu, en oo tuollaista tainnut nähdäkään. Mullakin pyörii täällä peräti neljä retrokattolamppua joita en saa laittaa kattoon kun mies ei tykkää :( Ihanan näköistä teillä!

Jenna

Voi herranjestas miten ihanalta teidän keittiö näyttää! :) Ja mikä lamppu! Mulla on kyllä niin samanlainen maku, retroa ja antiikkia ja värejä. Ihan kateus iskee! :P

Gepa

Ihana lamppu! Mulla itelläni on semmonen ihanankamala punavalkonen keittiönlamppu kasikytluvulta ja se on kulkenut muutosta toiseen enkä siitä halua luopua, vaikka se nytkin vaan varastossa piilottelee. Se ei millään sovi nykyiseen asuntoon, eikä avomies sitä ikinä kelpuuttaisi varmaan mihinkään, mutta mun mielestä se on aivan ihana ja se on ollut mulla lapsuudesta asti. Se on jopa ehkä vähän samantyylinen kuin tuo teidän keltainen.

:D hahahaaa. Tuttu tunne. Itse myös jännityksellä pohdin onnistunko tappamaan takapihamme mansikat ja myyt mysterikasvit vai alkaako kaikki kummasti kukoistamaan. Samalla jännityksellä seuraan sisällä olevia viherkasveja, jotka ovat edelleen kahden kuukauden jälkeen hyvinvoivia *tähän sellainen villi tuuletus*

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kuule mansikat on täälläkin päänsärkynä, mitä hiivattia niille pitää tehdä :D pihalla hiippailee jo ovelan näköisiä räkättirastaita vaanimassa tulevaa marjasatoa, joten joku suojaus varmaan olisi tarpeen mutta en kestä ajatusta että joku lintu takertuisi verkkoihin :(

sanna

Tuo vihreä on Onnenapila ja sen kuuluu "kuolla" joka talvi :) Nostan omat ruukkuni joka talvi kaappien päälle ja ovat kuukausia ilman vettä. Kevätauringon paistaessa muistan ne taas ja alan kastella. Sitä on viininpunasta ja vihreää, valkosilla tai vaaleenpunasilla kukilla :) Sitä voi myös istuttaa ulos, mutta talvehtii huonosti.
Ihana keittiö! Ja iik miten voi olla et tän vuoden äippäpakkaus on niin sun näköinen :D

Susu

Voin kertoa että tapetti on Vallilan Kompassi-sarjaa, meillä on sama ihanuus makuuhuoneessa <3

Kärsimätön

Nonni, alahan jo esitellä kämpän sisustuksellisesti "valmiita" osia... Vaikka tästä keittiöstä lähtien!
Ei jaksa odottaa enää ;)

Mullakin on keittiössä makee punainen piparireunainen metallinen retrolamppu, joka oli 80-luvulla lapsuudenkodissa keittiön katossa. Se oli pari vuotta sit vielä isän eteisen lamppuna, kunnes löysin sille kirpparilta vihreän kaverin, ja sain ruinattua isältä lampun itselleni. Kuitenkin, ennen kuin isä ehti kiinnittää lampun kattooni, hän menehtyi äkillisesti. Nyt lamppu sitten päivittäin muistuttaa vanhojen tavaroiden kunnioituksesta ja läheisten merkityksestä.

Kärsimätön

Hihi, Jes :)
Kiitos kun toteutat lukijoiden toiveita :)
Oman aarteeni lisäksi ainakin suomalainen Lival valmisti piparireunaisia ja muita hauskoja metallisia lampunkuupia 70-80-luvulla, ja välillä niitä on näkynyt kirppareilla, tosin hinnassa on ollut retrolisää...
Onnea etsintöihin!

Jenni

Tänään on ollut jostain syystä vähän synkeä päivä ja tämä postaus sai minut nauramaan. Kirjoitustyylisi on ihanan mukaansatempaava ja humoristinen. Olemme mieheni kanssa ostamassa ensimmäistä omakotitaloamme ja olen yhtä taitava viherkasvillisuuden kanssa kuin sinä. Siksi pystyin samaistumaan viimeiseen kappaleeseen täydellisesti. Jostain syystä en malta silti odottaa sitä, että pääsen istuttamaan pihaamme kaikkea ihanaa, kaunista ja ehkä maukastakin, mikäli siellä ei jo jotain kasva. Saa nähdä kauanko mikään pysyy hengissä x) Onnistuin tappamaan anopilta saadun orkideankin, vaikka minulla oli joka viikko puolen vuoden ajan muistutus puhelimessa, jotta muistan kastella sitä..

Kiitos ihanista blogeistasi <3

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

awww ihanaa :D

Huhhuh tuo puutarha aiheuttaa paniikkia ja riemua samaan aikaan... onneksi se on vanha, eli todennäköisesti suurin osa selviää hetken ajan vaikka minä olenkin tahtipuikoissa :D

Eikö orkidea ole juuri se kasvi joka kuolee heti jos sille ei tyyliin laula tuutulaulua oikeassa sävelessä joka ilta...!

Jenni

Se tuutulaulun puute taisikin olla sitten se syy, miksi kukka nuupahti kasaan tunnollisesta kastelusta huolimatta x)

Paju

Mulla lienee ollut sama apila. Vuosia se jaksoi taistella kaltoinkohdeltuna. Lopulta sekin kuoli :( Ei, mä en todella ole mikään viherpeukalo. Kiitos kuitenkin ideasta, ehkä mä voisin koittaa kasvin kestokykyä uudelleenkin.

P.s. Aivan IHANAT tapetit!

Rose

Tuo lamppu saa väkisinkin hymyilemään! Tulee mieleen kukkahattutäti tai Pekka Puupää... Ihana!

-A

Palmunvehka on sellainen kasvi jota on vaikea saada tapetuksi. Viihtyy melkein missä vaan sisällä ja selviää todella pitkiä aikoja ilman vettä. Niitä on erikokoisia, pienistä todella isoihin. Suosittelen kokeilemaan.

Marie

Viirivehka on minulla se kasvi joka selviää vuodesta toiseen, kaikki muut aina kaktuksesta lähtien kun tuppaavat kuolemaan. Tuo vehka on sellainen että kastelen sitä silloin kun sen lehdet kääntyvät hieman alaspäin jonka jälkeen se on normaali pian. Helppoa :) Ihmeekseni myös anopinkieli on selvinnyt hyvin, sille annan joka viikko saman pienen määrän vettä.

Wau!
Meillä roikkuu samanlainen lamppu keittiössä, tosin ruskeana... Tämän nähtyäni taidan harkita sen maalaamista keltaiseksi <3
Kerrassaan upea ilmestys! Käsittääkseni lamppu on Granhaga design :)

Eksyin tänne :)

Ai että mikä lamppu! Ja tähän blogiin eksyin...ja iha loistava tää kirjotustyyli sulla :)
Niin simppelit kuvat ja tekstit, että ilo lukia :)
Kiitos!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram