Paluumatka Memphisistä takaisin Route 66:lle piti sisällään todella kauniita maisemia, serpenttiininä pujottelevaa tietä ja osuimmepa jopa amissien alueelle, missä parrakkaat miehet posottivat menemään hevoskärryillä, ja tienvarret olivat täynnä liikennemerkkejä joissa leppoisasti kehoitettiin jakamaan tie hevoskärryjen kanssa.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun satuin katsomaan dokumentin amisseista, ja varmasti jossain peruskoulun uskontotunnilla tämäkin asia on käyty läpi, mutta olin täysin unohtanut että amissien juuret ovat Euroopassa. Amissit muuttivat Yhdysvaltoihin jo 1700-luvulla, mutta lähes kaikki sukunimet ovat edelleen sveitsiläisperäisiä. Yksinkertaista maalaiselämää ilman nykyajan kotkotuksia elävät amissit ovat jollain tapaa mielenkiintoinen yhteisö, miten lähekkäin mutta kuitenkin täysin eri maailmoissa perusjenkit ja amissit elävät. Ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti, amissialueen ja jenkkikotien välillä ei ollut juurikaan välimatkaa.



Kuuskutosella St. Louisin ja Tulsan välimaastosta löytyy kaikenlaista nähtävää, ja on turha kuvitella että matka taittuisi kovin nopeasti, kun jatkuvasti pitää poiketa jossain. Bongasimme tienvarresta Holman - Stafford -akselilla Wild Animal Safarin, jossa mainoksen mukaan pääsi ajelulle safarityyliin aitaamattomien eläinten keskelle. Ja kyllä totta vie pääsi, tästä seurasi yksi hysteerisimmistä tripeistä mitä olen ikinä kokenut.


Aloitetaan rauhallisesti, aww kirahvi. Puistossa oli myös pieni petting zoo, eli kävelyreitti, minkä varrelta löytyi eläimiä lampaista kirahviin.


Mutta sitten se jännä osuus. Wild Safarin voi joko ajaa omalla autolla, tai sitten hypätä 17 euron pääsylipun hintaan kuuluvan safaribussin kyytiin. Sanon tässä ja nyt, että jättäkää oma auto parkkipaikalle jos päätätte vierailla tilalla, ja hypätkää bussiin. I mean it!

Me lähdimme ajelemaan kolmen auton letkassa joidenkin random turistien perässä safariauleelle, ja luonnollisesti olin luullut, että eläimet pysyttelevät kaukana autoista laitumillaan, ja sitten me vain ihastellaan niitä turvallisen välimatkan päästä. Koska harvempi eläin tulee autoa tai ihmistä lähelle vapaaehtoisesti, eikö niin.

Mutta mitä vielä. Tässä kuva joka pitkälti summaa kyseisen safarin:


Tasan jokainen safarin eläimistä oli kesy kuin kissanpentu, ja yhtä tottunut ihmisiin kuin kultainen noutaja. Ja tarkoitan kaikkia eläimiä, zeeproista hirviin ja peuroihin. Johtuen siitä, että eläimiä sai syöttää kädestä, lipunmyynnissä myytiin herkkupaloja pusseittain. (Tämän olisi pitänyt jo helistää hälytyskelloja, mutta en jotenkin siinä vaiheessa vielä tajunnut asian laitaa.)


Me ei syötetty eläimiä lainkaan, mutta zeepra oli sitä mieltä että paree olis löytyä nyt heti jotain snackia. Ja kun ei löytynyt, se iski hampaansa vuokra-auton sivupeiliin. Melko kuumottava tilanne, josta ei luojan kiitos jäänyt jälkiä. Nyt tilanteen muistelu ehkä jo vähän aiheuttaa tirskumista, mutta siinä hetkessä ei paljon naurattanut kun ei voinut ajaa karkuun eikä peruuttaa, kun edessä ja takana oli perheautot mistä lapsukaiset innolla rapsuttivat zeepralauman jäseniä. Tottakai meille osui se järsijäzeepra.





Jos luulin että zeeprat olivat jänniä, niin voi pojat että en tiennyt mitä oli tulossa. Hetken päästä autoista roikkui puoliksi ulkona pikkulapsia, jotka syöttivät kädestä täysikokoisia tuhannen kilon amerikan biisoneja! Jotka vyöryivät autoja kohti sellaisella vauhdilla, että meinasin valehtelematta pissata housuuni :D Itselläni on terve kunnioitus luontokappaleita kohtaan, enkä usko hetken vertaa että kädestä syövä biisoni on hyvä idea. Tuntui jokseenkin edesvastuuttomalta, että pöljien turistien annettiin painella safarille itsekseen ihan miten sattuu, ja vielä enemmän ihmettelen niiden autolastillisten vanhempia, jotka antoivat lastensa lääppiä villieläimiä.

Eli mitä tästä Wild Animal Safarista nyt sanoisi, minä olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt todellisuuden, mutta oli kyllä melkoinen kokemus. Onneksi sekä me, että auto selvisimme hengissä ja sitten takaisin tielle. Kiitos ja näkemiin.


Seuraavaksi 66:lla tuli vastaan Gay Paritan vintage Sinclair -asema Paris Springsissa, jonka omistaja Gary Turner on paikallinen legenda. Gary itse oli ajelemassa talonsa nurmikkoa lyhyeksi, joten saimme privaattikierroksen Paritan asemalla hänen tyttäreltään joka toimi tuuraajana.

Aseman ohi ei voi vahingossa ajella, se sijaitsee tien oikealla puolella, kun ajelee Missourin Springfieldistä eteenpäin kuuskutosta. Ei nimittäin ole ihan näkymätön:


Gay Paritan asema perustettiin 1930-luvulla, mutta nykyään se palvelee enää (ilmaisena) turistinähtävyytenä Route 66 matkaajille. Aseman nimi tulee alkuperäisten omistajien mukaan, aseman perustivat Gay ja Fred Mason. Parita puolestaan tarkoittaa tasa-arvoa.

Asema on palanut historiansa aikana kertaalleen maantasalle, mutta se on palautettu alkuperäisen kaltaiseksi turistien iloksi.




Garyn tallissa on näytillä tyttären mukaan kaikenlaista epämääräistä rojua, hänen isänsä kuulemma kerää talteen ihan kaiken. Ja siltä talli todella näytti, mutta samaan aikaan miten mahtava paikka! Keltainen kaunotar perällä on kuulemma viimeinen auto, minkä Gary on itse maalannut, ennen kuin terveys pakotti lopettamaan autojen kanssa touhuilun lopullisesti.





Gay Parita on suosittu turistikohde myös motoristien keskuudessa, bongaatko ovitarroista pari suomalaistakin ;)





Vierailun lopuksi saimme Garyn tyttäreltä vielä ohjeet seuraavaan Route 66 -nähtävyyteen, joka veti ihan kevyesti pohjat kaikista kuuskuuspaikoista missä ollaan tähän mennessä vierailtu. Palataan siihen myöhemmin, kun saan kuvat sortattua.

Gary Turner kuulemma haluaa jutella ihan jokaiselle ohikulkijalle joka asemalle pysähtyy, eli sinne sitten vaan vääntämään jutun juurta ja kuuntelemaan tarinoita. Ja tämä on kuulemma fakta, Gary on itse ihan yhtä nähtävyys kuin hänen asemansa.

***
Klikkaa tästä auki kaikki Route 66 -postaukseni (niitä on paljon).

Kommentit (21)

Tanja

Tämä juttusarja on kyllä aivan mahtava! Kiitos siitä. Olen ennen haaveillut reissusta Siberian radalla, mutta nyt alan suunnitella myös Route 66 kulkemista. Eli näihin kuviin tulee kyllä palattua.

Annika H.

Postauksen toinen kuva kyllä liikautti jotain, upea ! Samoin ehkä tuo pikkuinen "zeepra"-vauvva (kuten myös ZEEPRA-sanan käyttö, ihanaa). Kirjoitat sellaisella tavalla näistä asioista, että jotenkin tuntuu, että olisi itsekin mukana - kiitos että me salamatkustajatkin pääsemme mukaan ! (:

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

en osaa edes kuvailla miten absurdi kokemus, kun yksi järsii meidän vuokra-auton peiliä ja toiselta puolelta juoksee jäätävän kokoisia sarvipäitä autoa kohti, ja muksut senkun rapsuttelee ikkunoista jokaista eläintä, tuli siinä mieleen että onkohan tää joku uni :D

Katja

Aivan mahtavia matkapostauksia! Toivottavasti mullakin on joku päivä puoliso, jonka kanssa voi tuollalailla toteuttaa unelmiaan! :) Turvallista ja nautinnollista matkaa!!!

Nauroin aivan kippurassa tuolle teidän safarikokemuksellenne! :D Mahtava juttu, vaikka olisin ollut itsekin aivan paniikissa!
Muutenkin tätä reissukertomusta on tosi kiva lukea!!

Käyttäjä1690
Liittynyt16.11.2015

Ihan mahtavia nämä jutut, odotan aina kieli pitkällä täällä mitä seuraavaksi tapahtuu! Varsinainen kokemus tuntuu olevan kun ittekkin on täällä ruudun takana aivan fiiliksissä KAIKESTA :D

Terkkuja myös Sakulle! Komee letti!

Pipa

Ihan mielettömän mahtavia kuvia! Olen positiivisen kateellinen matkastanne ja siitä vapaudesta joka teillä on! Ihanaa että jaksatte kaiken keskellä kirjoittaa vielä tännekin matkastanne.

Millä kameralla & putkella kuvaatte reissussa?

Huippua reissua!

Ai että, nämä sun Ameriikka-postaukset on vaan niin mainioita! Tällä hetkellä odotan näitä eniten kaikista Bloggerini syötteessä esiintyvistä jutuista, huisin mielenkiintoinen tämä teidän matka! Keep up the good work! :)

Mie ja miun 3v poika innostuttiin tuosta poliisiautovanhuksesta, se kun on ihan täysin samanlainen kun sheriffi pojan lempparileffassa :D (Cars-autot)

Mahtavan kuuloinen reissu!

Hemsku

Siistii! Hämmennyin ihan täysin (vanhana pilkunnussijana) että onko se todella suomeksi amissi, ja onhan se! Sen sijaan zebra on kyllä suomeksi ihan seepra. Pääsinpäs pätemään. Nillittämisestä huolimatta tosi kiva lukea näitä teidän matkajuttuja, ihana että päivityksiä tulee tiheään tahtiin. Mäkin haluan reissuun!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram