Nyt kun uunissa paistuu muheva tonnikalapiirakka, on hyvä väli muhevoida hieman tämän hetken tunnelmia. Lähdetään siitä että voi elämä mikä nälkä, ja piirakkaa saa odottaa vielä puoli tuntia! Juustoöverit is the only way.


Tänään talokaupat sinetöitiin lopullisesti, vaikka toki hyväksytty ja allekirjoitettu tarjous ja muut sitoumukset olivat jo kunnossa, että ylipäänsä uskalsin kertoa asiasta aiemmin. Kauppakirjojen kirjoittamisen jälkeen heitimme talon meille myyneet mummon ja papan kotiin, ettei heidän tarvinnut tarpoa loskassa. Päädyttiin siinä sitten kylään omaan taloomme (:D) itse leivottujen pullien äärelle ja aikaa hurahti pari tuntia tuosta vaan. Meillä on Sakun kanssa joku kummallinen taipumus jäädä suustamme kiinni joka paikassa, ja aina päädymme kahville ventovieraiden vanhusten kanssa. Mutta mikäs sen mukavampaa, ei haittaa yhtään.

Samalla saimme kuulla tarinoita talostamme, kuka on maalannut huuvan kiviseinän ja millaisia asukkaita talossa on ollut. Eräs kissa oli rakastanut taloa niin paljon, että ei ollut millään hyväksynyt pois muuttoa ja oli karannut vanhaan kotiinsa aina vaan, maukumaan oven taakse. Voi kisua. Mutta ymmärtäähän tuon, hurmaava talovanhus on vetovoimainen ja kutsuva, omat tunteeni sitä kohtaan vaihtelevat hullaantuneesta ylitsevuotavaan rakkauteen. Siis jo nyt, vaikka emme vielä edes asu siellä!

En tiedä miten päin pitäisi pyöriä tämän seuraavankin asian kanssa, koska apua miten ihanaa. Talon nykyinen omistaja, nyt siis jo yli 70-vuotias isoäiti, taikoi jostain pienen laatikollisen ikivanhoja lastenvaatteita, jotka hän oli itse aikoinaan ommellut omalle lapselleen. Sattumalta juuri sellaisia suloisia retrovärejä mihin ilman muuta ihastuin, ja lisäksi kaikkea kaunista virkattua. Hän oli viemässä niitä kierrätyskeskukseen, mutta päätti kysyä ensin minulta haluanko ne. !!!!!!! Tämän lisäksi meille jäi pieni rottinkikehto, joka on vastasyntyneelle tarkoitettu. Jotenkin olin ihan sanaton, ja olen vähän vieläkin. Hän kysyi tavaroista hieman aristellen, koska nykyajan äidit kuulemma haluavat lapsilleen vain uutta, mutta minäpä en ole sellainen.

Laskin pihalta tällä kertaa reilusti yli kymmenkunta omenapuuta, ja hieman hirvittää mihin me niiden omenoiden kanssa oikein joudutaan. Pitänee laittaa portille kyltti syksymmällä että tervetuloa poimimaan omppuja niin paljon kuin sielu sietää.

En voi sanoa enää olevani vain fiiliksissä, tämä on jo pitkälle yli fiilisten. Tiesin sillä sekunnilla kun astuimme ensimmäisen kerran kynnyksen yli, että se on tässä. Olimme vahingossa tavanneet omistajapariskunnan ulkona ennen näyttöä (ja jääneet jo kertaalleen suusta kiinni, tottakai) koska olimme ajoissa, ja tänään he kertoivat kuinka halusivat nimenomaan myydä talon juuri meille. Jotenkin sen oikean vain tunnistaa heti, koko sydämellään. Saapa nähdä miten Nöpö suhtautuu uuteen leikkipaikkaansa, jossa on jännittäviä portaita, ikkunalautoja ja ikivanha puuhella, jonka lämpöön tunkea pian 10-vuotias takamuksensa.

Mutta nyt, ruokaa!

Kommentit (104)

Saija

Ihan multakin itku pääsi onnesta tämän kirjoituksen myötä. Jään odottelemaan innolla tulevaisuuden kotipostauksia :' )

minora

Voi ei, miten liikuttavaa! Tuli ihan olo, ettei tollasta tapahdu oikeassa elämässä, vaan tän täytyy olla joku ihana tarina kaikkine vaatteineen ja kehtoineen.

Onneksi olkoon!!

Miira

Voi että! Olen tosi iloinen puolestanne. Ja myös niiden vanhojen omistajien. On ihanaa ja helpottavaa tietää, että vanha koti päätyy hyviin käsiin. <3

Mitkä mahtavat talokaupat! Ja kaupanpäälliset! Ihan vetistelen täällä. Olin eilen synnytyksessä mukana joten jonkinlaista hormonien heittelyä ilmassa itselläkin, milloin naurattaa ja milloin itkettää.

Huippuhomma, onnea!

keitri

voi että! mää en kestä! tiedän niin tän tunteen ja musta tuntuu, että se valtas mutki. ei voi ku olla onnellinen teiä puolesta:) ehkä se oikea löytyy joskus täältäki.
ja voi voi voi, mitä mummoja ja papparaisia! niiiiiin heistä pidän. nyt on hymy huulilla, kiitos:)

Venla

Jännä miten sitä voikaan olla onnellinen toisten puolesta. Ihanaa kun olette löytäneet unelmienne talon. :) Onnea koko perheelle! Oon lukenu sun blogia jo vuosia ja vieläkin se on pysynyt suosikkina, kun taas muut suosikit tuntuu vaihtelevan aika ajoin. Ai niin, en malta odottaa kuvia Nöpöstä uudessa talossa. :D

ama

voi kun liikutuin tästä postauksesta! ihana mummeli, varmasti ihana talo. pystyn jotenkin niin hyvin samastumaan fiiliksiin talonne suhteen, koska asun itse tällä hetkellä unelmieni kämpässä. tie tähän ei tosiaan ollut helppo mutta jokainen kivi ja mutka polun varrella oli tämän kodin arvoinen. ja tässä välissä mainittakoon, että kyseessä on vuokrayksiö, mutta hei, se on mun KOTI. tämä reilu 30 neliötä oli mun puheissa koti ennen kuin yhtäkään muuttolaatikkoa oli kannettu kynnyksen yli. niin se vain on, että ihminen tunnistaa omansa, sen että palaset vain loksahtavat kohdilleen. kaikkea hyvää sinulle, miehellesi ja vauvalle!

Äni

Minäkin liityn huokailevaan lukijakuntaan, eli jestas kun on todellakin sattunut win-win-win tilanne niin teille, entisille talon omistajille ja vielä teiden bebellekin vaatteiden myötä! Koko teksti on niin onnea täynnä, että väkisinkin vetää suun hymyyn. :) Enkä minäkään malta odottaa kuvia, tosin piirun verran enemmän odottelen vielä niitä vauvanvaatekuvia kuin talo-otoksia! :D

memmi

Oi miten herttasia ihmisiä! Ihanaa, että tollasta hyvyyttä vielä löytyy, välillä nimittäin tuntuu, että oon melkein menettäny uskoni ihmisten kohteliaisuuteen ja ylipäätään tollasee mukavuuteen :-D Tosin mulla on itelläkin vuokranantajana varmaan joku arviolta 80+ vuoden ikänen herra, ja kieltämättä on hänestäki jääny ihan hirveen hyvä mieli ja mielelläni makselen kyseiselle henkilölle vuokraa. Vanhat ihmisten on ihania. Useimmiten.

Ja vähän oon kade noista omppupuista, terveisin eräs, joka rakastaa omenoita yli kaiken ja etenkin jos ne on peräsin omasta puusta, oih!

Jenny

ihanalta kuullostaa talo ja OMPUT :D
olen niin onnellinen teidän puolesta!
ja VINK! jos pitää omenamehusta niin siihen saa tungettua kyllä puun jos toisenkin omput!

mai

Voi uuh ja aah! Olen seurannut blogiasi jo piiiiitkään, mutta en ole koskaan ennen kommentoinut. Nyt kuitenkin repäisit sellaisen aiheen, etten yksinkertaisesti voi enää olla hiljaa. On käsittämätöntä kuinka onnesta soikeana voi olla vieraan ihmisen puolesta. Meilläkin rempataan vanhaa (maatilaa!), mutta kestää ehkä pari vuotta, että sinne pääsee oikeasti asumaan. 18 omppupuuta on kuitenkin jo tilattu :D Mutta siis aivan hurjana onnea sinne!

Vierailija

Olipa herttainen mummeli, tuli ihan kyyneleet silmiin noista itsetehdyistä vauvanvaatteista. Ihanaa että niille löytyi uusi ottaja!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

tulossa on! Kutsuttiin heti mummo ja pappa kylään meille, jos sattuvat Akaaseen joskus, voivat sitten tulla katsomaan millainen talo on meidän tyyliin laitettuna :) Hauskasti kävi ilmi että meillä oli rouvan kanssa kovin samanlainen maku, sekä vanhojen antiikkikalusteiden että vauvanvaatteiden suhteen heh..

candycan

Voi miten ihana mummo!! Tätä oli kiva lukea, koko teksti kuulosti olevan täynnä onnellisuutta:)

Anne B

Eikä!:) miten ihanalta kuulostaa.. vanhatalo, vanhat asukkaat, jotka vielä kertovat tarinoita ja vielä ne lasten vaatteet! KUulosta tositosi ihanalta!:) kuviakuviakuvia! Niistä vaatteista ? Joskus? :)

Toivotan onnea yhtä monta kertaa kun teille tulee omppuja kesällä( siis jos niitä tulee paaaaaljon) :) eli onnea talonomistajille!!!!! Teillä tulee varmasti olemaan niiiin. Ihanaa!!

Mameha

Aaa, mäkin rakastan teidän taloa jo nyt! :D
Onkohan kaikki omenapuut samaa tavaraa, vai lieneekö siellä useampiakin eri lajikkeita?

Melkein täs tippa linssissä, jotenkin liikuttavaa tässä maailmassa, että asioilla säilyy vielä jokin arvo, oli puhe sitten talokaupoista tai lastenvaatteista.

Mietippä kuinka ihanalta se teidän omenatarha näyttää keväällä, kun ne puut puhkeavat kukkaan... onhan teillä marjapensaita kans?

Maarika

Tervetuloa Toijalaan!! <3
Ja meille voi tuoda omenat peuroille jos ei mene muutoin. Niin meidän äitikin ylimääräiset/madonsyömät kierrättää :)

Ihanan kuuloinen talo, varsinkin kun talolla on tarinoita! Nöpö varmasti innostuu uudesta valtakunnastaa :D

Siinäpä lukijavierailuidea "Omenapuiden tyhjennys- tapaaminen" :D Olisin heti mukana näin oudossa ideassa!

Ihanaa kerrassaan, tuollainen yhteisöllisyys saa minut aina herkistymään. Liian vähän nykypäivänä tuollaiseen törmää :) Skotlannissa asuessani ihmiset olivat talossani juuri tuollaisia ja aina oli kahvikutsuja odottamassa seuraaville päiville. Ja minähän nautin!

Onnea talon johdosta kovasti!

Voi että miten ihanalle kuulostaa. Se on harmi, että monille ei nykyaikana kelpaa kuin uusi ja kliininen. Ei vanha tai käytetty ole yhtään sen huonompi.

Ja tosta omppuasiasta - itse olen kyllä ikuisesti kiitollinen eräälle mummolle, jonka naapurissa asuimme hetken kun olin seiskaluokalla yläasteella. Rakennettiin uutta taloa ja asuttiin vanhan myytyä nopeasti hetki kerrostalossa, jossa yksi naapurin mummo kysyi kerran äitiltä olisiko meillä käyttöä omenoille. Hänellä kun oli liikaa. Äiti sitten sai lahjaksi muutaman muovikassillisen ja minä leivoin kymmeniä omenapiirakoita, kun oli tekemisestä pulaa! Tietty mummulle vein omansa :)

Mutta siis näin on mullekkin jäänyt mieleen se, kuinka joku lahjoitti omppuja. Joka kerta omppupiirakkaa tehdessäni olen vieläkin iloinen mummun ystävällisestä teosta :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Vanha ja käytetty on paljon ihanampi, ja kun miettiin kuinka kauan kyseiset vaatteet ovat kestäneet, tuskin kuluvat puhki meidänkään käytössä :)

Mulle on ihan selvä että pitää kulkea naapurustossa omenattomien tyyppien luona hihkumassa että ny saa omppuja, täysi hyöty omenasadosta ilman muuta kaikille :)

Saara

Mieki tuosta ihanasta mummosta liikutuin :') ja voih, en millään malta odottaa, että pääsen näkemään teidän kodin kuvien kautta!! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta

Voi, mulle tulee niin hyvä mieli lukea näitä sun juttuja. Siitä vaan sitten leipomaan omenapiirakkaa ja tekemään erilaisia hilloja ja muita! :D Niitä voit sitten antaa kaikille lahjaksi!

Herttaiset mummot on parhaita! <3 Ja oii, sun täytyy pitää jotkut kunnon omenakestit syksyllä: omenahilloa, omenapiirakkaa, omenamehua ja kaikkea ihanaa puutarhapöydälle katettuna!

Anni

Oon niin onnellinen teidän puolesta! :) Niin onnellinen että unohdin hetkeksi olevani vasta 20-vuotias ja aloin itekin haaveilla isosta puutalosta ja lapsista... :D Minkäänlainen pesänrakennus ei mulla tuu kyseeseen vielä pitkään aikaan mut teidän nykyhetki vaan kuulostaa niin ihanalta!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

hahaa no sulla on kyllä vielä aika paljon aikaa elää nuorta ja vapaata elämää :D itselleni ei olisi tullut kuuloonkaan että parikymppisenä olisin sitoutunut yhtään mihinkään vielä, silloin etsin riemulla seikkailuja! Ja nyt on ihan mahtavaa kun tietää että on ehtinyt tehdä, nähdä ja kokea, ja edessä on vähän rauhallisempi, taas hieman erilainen jakso elämässä.

Atomi

Kylläpä teidän talolla on hyvä karma heti lähtöön! Taloilla on sielu - ja näyttää että löysitte juuri sen talon joka teitä odotti. Ja koska omistajapariskunta halusi myydä sen juuri teille niin siinäkin on todiste, että löysitte kotiin. Onnea uudelle kodille omenapuineen kaikkineen. Ja luumupuukin, ihan huippu!

Näitä sun postauksia on niin ilo lukea kun näistä huokuu onnellisuus. Jos olisin kateellisuuteen taipuvaa sorttia, olisin kateellinen, mutta onneksi en ole koska nyt voin keskittyä olemaan vain iloinen teidän puolesta! :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

no juu eihän se kateus juur kannatakaan, kaikille riittää onnellisuutta aika ajoin ihan varmasti :) itse pyrin olemaan onnellinen edes jollain tavalla koko ajan, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät välttämättä menisikään kuten toivon. Taitaa olla vähän asennekysymys.

anniina

Voi jehna! Talokuvia odottelen myös into piukeana^^ Toivottavasti otat kuvia paljon vaikka kämppä ei olekkaan "täydellinen" ja "valmis", inhoan eniten sitä kun luvataan kotipostausta mutta sitten kun muutot on muutettu ja rempat tehty niin ainoa mitä saadaan, on pari lähikuvaa Kivi-tuikuista ja selitystä että lisää kuvia tulee kun kämppä on "valmis" (mitä mikään koti ei tietenkään koskaan ole :DD )

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

ilman muuta vaihekuvia mukaan myös, tämä on niin hauska ja innostava proggis meille että haluan tottakai jakaa sen osittain myös tänne :) (kivituikkuja ei ole eikä tule, vanhoja kynttelikköjä valuvilla kynttilöillä sen sijaan löytyy).

Oopsie

Mä olen niin onnellinen teidän puolesta. Teille tulee olemaan niin huikea vuosi. Jopa parempi kuin viime vuosi, vaikka pääsittekin unelmienne reissuun.

Tää tarina kuulostaa kyllä niin hyvälläe jopa niin hyvälle etten meinaa uskoa todeksi. Vaikka uskonkin.

Pussssss.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Aika erilainen vuosi totta tosiaan, olen erittäin iloinen että ehdittiin tekemään unelmien road trip viime kesänä, koska nyt saattapi hetken aikaa mennä että reissuun pääsee uudelleen :)

Uskot viimeistään sitten kun lataan tänne kuvat maailman söpöimmistä vanhoista lastenvaatteista ja kehdosta :D

Oopsie

Meillä oli kans niin hyvä tuuri että ehdittiin reissaan maailman ympäri ennen kun perhe perustettiin. Se tosin oli ajatuksenakin. :)

Kylmäsen Uskon. Et totta on, oot/ootte just tommosia ihmisiä ketkä ajautuu noihin tilanteisiin. :D Ehdoton plussa.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

meidän piti tänä kesänä lähteä vielä road trip kakkoselle Pacific coast highwaylle, mutta se nyt sit siirtyy siihen asti että taapero jaksaa nököttää lentokoneessa mannerten välisen lennon. Just mietittiin mieheni kanssa että olisiko viime kesän reissu onnistunut lapsen kanssa, ja todettiin että vallan mainiosti, ja helpostikin itseasiassa, ainoastaan tuo lento olisi ollut pienelle lapselle ikävä osuus eli sitä pitää tulevaisuudessa matkoja suunnitellessa vähän miettiä mihin asti tohtii lentää. Mutta onneksi euroopassakin on kivoja road trip-kohteita ja ties mitä nähtävää, voi säästää jenkkilää siihen asti että jälkikasvu on siitä itsekin innoissaan :)

Oopsie

Itse ajattelen lapsen kanssa reissaamisesta niin että haluan kunnolla reissata vasta kun lapsi on siinä iässä että saa siitä itsekkin jotain irti ja ehkä jopa niitä muistoja pääkoppaan. Toinen asia minkä nostaisin esiin on se että matkasta rauhassa nauttiminen ja aikatauluttomuus antaa haastetta. Varmasti pärjää lapsen kanssa missä vaan. Mut se mitä itse haen matkoilta ei ehkä toteutuisi lapsen kanssa ihan niin vain. Mut jos ja kun aikataulutat seuraavan matkan yhtä hyvin kuin edellisen. Niin no worries. Tehdäänhän niitä reppureissuja muksujen kanssa..

Kai nää on pitkälti omasta asenteesta ja vähän siitä pikku kaiffaristakin kiinni, koska miten ja minne kannattaa reissata.

Btw. Rakastan sun laukkua. Jopa niin paljon että ostin itsellenikin sellaisen. Laukkufriikki on aina laukkufriikki.

Katri

Ihana hyvän mielen postaus :) ihanat entiset omistajat!
Koska pääsette muuttamaan?
Minullakin on ensi kesänä piha, johon saan istuttaa omenapuita, tosin meidän sato taitaa jäädä vielä piiiitkään teidän sadon varjoon :D Kovasti onnea talokaupoista :)

Helena

Voi elämä! Meitsi taas parkuu ihan hulluna onnesta teidän (ventovieraiden) puolesta. Ootte kyllä ihania ja huomaan, että elämä tuo teille ihania asioita. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Upeeta seurata tätä vauva-talo-sisustus-omena-elämää. Kiitos, että jaatte sen kanssamme. Kaikkea maailman parasta teille koko perheelle ja terkkuja mummoperheelle myös joka ymmärsi kenelle kannattaa kotinsa jättää. Tuli ihan oma mammani (jo edesmennyt) mieleen noista vauvanvaatteista. Hän kutoi innoissaan kaikkia ihanuuksia kaikille vauvoille jotka sattuivat syntymään 20 km säteellä kotoota. Harmi etten minä sitten vauvaa ehtinyt tehdä/saada. Onnellista elämää teille jatkossakin ja jatka postauksia kaikista ihanista pikkuasioistakin. Esim. nuo retrovauvanvaatteet kiinnostaisi nähdä ihan nostalgiasyistä. Nyyh ihanaa!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

"vauva-talo-sisustus-omena-elämä" :-----------D no joo, laitetaan sekaan vielä korkkarit ja mekot niin sitten.

Arvostan ihan yli kaiken käsityöihmisiä jotka osaavat itse neuloa/virkata, koska minä olen täysin lahjaton sillä saralla.

Kiitos <3

Arja

Heh, mulla kävi taannoin juuri noin kuin sinullakin - kuistissa jo tiesin että tämä se on! Ja niin olikin.

cami

Ihan sanattomaksi onnesta ja ihmetyksestä vetää näin sivustaseuraajankin, huh mikä talo ja tarina ja mummo :) en malta odottaa tarkempia taloraportteja kuvien kera! normisti haaveilen vasta omasta kaupunkiasunnosta, mutta ihan vähän tätä lukiessa alkoi noi omenapuut houkuttaa hehe

Maiku

Jos niitä omppuja tulee ihan tuhottomasti niin muistaakseni toijalassa on tuoremehuasema mihin niitä voin viedä kerralla ison määrän. Muistaakseni meiltä joskun vietiin peräkärryllinen omppuja sinne ja siinä tuli talvelle tuoremehua :)

Maisa

Saako sanoa että IHANA! Mä en ole ikinä kummemmin talokuumeillut, mutta tämän postauksen luettuani iski ihmeellinen kaiho... :D

Pepapwpa

Miten voi olla näin onnellinen täysin ventovieraan puolesta? Oikeesti, halkean onnesta, sun teksteistä välittyy semmonen onni et se on tarttuvaa. Tuhannesti onnea upeasta miehestä ja kodista ja kiitos siitä, että noin upeat ihmiset hankkivat lisäystä, teitä ei ole liikaa ;)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

hahaa käyn tosiaan aikamoisilla kierroksilla tällä hetkellä, että ihan varmasti näkyy myös teksteistä. Kun esimerkiksi vertaa loppuvuoden teksteihini, jolloin ryömin jossain alimmissa katuojasyövereissä huonon olon ja pimeyden vuoksi :D hrrrh, onneksi nuo ajat ovat jo takana.

SIntti

Hei,minua kiinnostaisi tuon herkullisen näköisen tonnikalapiiraan ohje? Nim. Keskityn olennaiseen

piupali

Yyhyyyy! Pitäisiköhän tehdä raskaustesti kun olen tänään pillittänyt teidän ihanalle mummolle ja suomalaisurheilijoiden haastatteluille :D

Hanna

Tässä tulee hirmuisen onnelliseksi teidän puolesta :) Toivottavasti talosta, sisustuksesta ja omenapuista saadaan sitten aikanaan kasa kuvia tänne bloginkin puolelle. Teidän tuleva talo kun kuulostaa juuri sellaiselta paikalta, mihin itsekin haluaa tulevaisuudessa kirjansa, kasvinsa ja kissansa kantaa :)

Pauni

Meillä on 20 (varsin tuotteliasta) omenapuuta ja voin kertoa että pulassa ollaan joka saamarin syksy... Itse olisin valmis kaatamaan vähintään puolet, mutta kun kaupunki ja kaupungin typerät säännöt =(

hoya

Syksyllä kannattaa laittaa viestiä lähi päiväkoteihin että teidän pihaan saa tulla retkelle omenia poimimaan:) itekkin oon monella tämmöisellä retkellä ollut, kiva pikku ohjelma numero lapsille ja hoitajille ja niitä terveellisiä luomuomppuja syödään sitten monena päivänä jälkiruokana..

Helmi

Ihana mummu! <3

Minäkään en malta odottaa, että näen millaiseen ihanaan talovanhukseen olette muuttamassa. Asumme Helsingissä mieheni (ja psst: meillekin on tulossa vauva, 19. rv menossa) kanssa, mutta haaveilen muuttamisesta jonnekin maalle vanhaan puutaloon. :)

Piirakka

Minttu

Mun vanhemmat, kun saivat pikkusiskoni (neiti tällä hetkellä 5-vuotta) päättivät, ettei reissaaminen lopu vaikka mikä olisi ja ovat menneet sitten vähän väliä ties missä. Tietenkin ensimmäinen reissu oli Tallinnaan, sen verran helppo alle yksivuotiaan kanssa. Mutta kuitenkin, heti kun taaperot tottuu siihen että mennään niin niistä tulee suht helppoja matkatovereita. Vanhempani ovat tällä hetkellä Amerikassa, ja pikkuneitihän jaksoi sitten lennon kaikkein parhaiten koko porukasta eikä ulissut kertaakaan. :)

Mira

Mulla meni lukiessa ihan kylmät väreet :) Aivan ihana mummu ja varmasti mieluusti "jättää kotinsa" teidän huomaanne, sen pienen kehdon ja vaatteiden kera :') Voi onnea <3

Heidi

Tulipa hymyiltyä paljon lukiessani tätä postausta. :) Kuulostaa ihanalta! Vanhat vauvanvaatteet <3 Meiltäkin löytyy 70-luvun perukoilta olevia lastenvaatteita ja ne ovat edelleen loistavassa kunnossa. Verrattuna nykyajan Kiina-tuotoksiin, jotka hajoavat melkein käsiin.

Olen aina tasaisin väliajoin ollut blogisi lukijana tai lueskellut tätä silloin tällöin anonyymisti, kun olen jonkun mutkan kautta tänne päätynyt. Jälleen kerran jotenkin eksyin tänne, mutta tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan vain semmoinen muutaman postauksen visiitti, vaan blogisi päätyi jälleen kerran lukulistalle!

Talon ostot ja vauvauutiset saivat sisäisen stalkkerini kiinnostumaan ja täytyyhän sitä nyt jäädä seuraamaan, että miltä teidän talovanhus näyttää. :D Ihana postaus tämä vallan! ♥

Oi että, kuulostaakin jo niin täydellisesti teidän näköiseltä paikalta. Ihanaa! Ja mikä ihana vanha pariskunta <3 Kivaa kun ihanille ihmisille tapahtuu ihania asioita :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013