En ole vieläkään päässyt ihan täysin eroon tästä niagaran putouksia lähentelevästä tavastani itkeä jokaista pienintäkin liikuttavaa asiaa, joten voitte varmaan kuvitella reaktioni kun eräänä iltana oven takaa löytyi kymmenkunta derbymimmiä juustokakut ja pullat kainalossa. Rotinat kuulemma. Minä sydän joukkuekaverini. Itkusta ei meinannut tulla loppua kun avasin vauvan oman paketin, Tampere Roller Derby -logobodyn lisäksi tyttö sai tuunatun farkkuliivin, kattokaa ny :D



Liivi tosin sopii vasta sitten kun likka on vähän isompi, mutta onpahan faniliivi valmiina kun käydään katsomassa varmasti kaikki mahdolliset derbymatsit mitä Tampereella pelataan. Symppistä on myös 2nd hand liivin niskalapussa oleva nimikointi, Juha :D

Samaa aihetta liipaten mutta tämä maailman hienoin retkiviltti ei ole joukkuekavereilta vaan sen ompeli vauvalle lahjaksi Mona. Enkestäenkestä miten ihana! Toisella puolen vilttiä on sydänkangas ja päälipuolella luistimet. Tyttöä aivopestään luistimille kehdosta asti heh...


Jollei tämä itken joka asiaa -ominaisuuteni ala kohta loppua, ei tule kes.. syksyä. En ole koko elämässäni pillittänyt edes yhteensä niin paljon kuin viime kuukausien aikana, alkaa olla jo ihan naurettavaa. Padot aukeaa heti jos kuulen vaikka kivan biisin radiosta eli ei mitään kontrollia. ARGH!

Kommentit (19)

Voi vau kun on hieno liivi! Ehkä siinä vaiheessa kun neiti pysyy luistimilla on jo Suomessakin junnutoimitaa. Aina kannattaa aivopestä ;)

Nuutsa

Todellakin ja vielä kuuden vuoden jälkeenkin itkee tipauttaa kaikesta kuten tästä postista :) kutsun sitä liikuttumiseksi ;)

senja

Musta tuli lasten nyöt pysyvästi itkupilli :D joka asiasta pitää ainakin salaa tirauttaa pari kyyneltä.. lapset kuitenkin jo 7, 5, ja 2!

Mulla tota herkkisvaihetta kesti about sen ajan, kun olin raskaana ja imetin (eli vielä reilu vuosi vauvan syntymästä! :D ). Ja sen jälkeen oon palautunut hiljalleen takasinpäin, mutta en missään vaiheessa ihan ennalleen..

Muistan kuinka en ekaan, no ainakaan puoleen vuoteen voinut edes laulaa lastenlauluja, kun aloin aina itkeä. Better get used to it ;)

Elli

Heh, tuttua hommaa. Vaikka raskaudesta ja pikkuvauva-ajasta onkin jo aikaa (poika on 1,5-vuotias), niin silti liikutun ja pillitän edelleen aika helposti :). Kavereille kun asiaa ihmettelin, he sanoivat että äitiys saa tämän aikaan, ja pakko se on kai vaan uskoa...

Kieltämättä on aika raskasta, itse kun olen juuri tuollainen ärsyttävän herkkä pillittäjä. Mikähän mainos eilenkin sai putoukset auki... Oliko se suojatiemainos, vai automainos, en edes muista. Luultavasti kumpikin.

Mutta lahjukset, ne on huippuihanat!

Petra H.

Mä pillitin vaikka kuinka usein, kun piti varata ensimmäistä neuvola-aikaa puhelimessa tai lääkärissä kertoa vauvojen jutuista. Pahin padonaukaisija oli kuitenkin se "mitenkäs sinä olet jaksanut?", huh.. Taisi olla vähän rankkaa tuplamammalla, vaikka omasta mielestäni olin ihan fine, vähän vaan herkkis :')

piitzi
Liittynyt28.2.2014

Ne on ne hormoooonit sikinsokinsekaisin :) neiti on nyt reilu 3kk ja vieläkin välissä vollotuttaa, eilen autossa matkalla Rolloon piti tirauttaa, nauratti ihan. En kyllä muista mistä aiheesta xD

Emmiu

Mä olen aina herkistellyt melkeen kaikkea, niin en ehkä halua tietää millainen oon kun olen raskaana... :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, yksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011