Nyt tiedän tulevaisuuden ammatin, jonka palveluksia aivan ilmiselvästi olen vailla: shoppailuvalmentaja. Voi olla, että tämmöisiä joissakin suuren maailman kaupungeissa jo onkin, mutta meidän hoodeilla ei ole näkynyt. Aina uutta vaatekappaletta kaivatessani tilaisin valmentajan meille vaatekaappia tarkistamaan, ja sitten lähdettäisiin valmentajan kanssa hankkimaan entisiin mätsäävää uutuutta. Ei hutiostoksia, ei päättämättömyyden aiheuttamia hukkareissuja ja tuskanhientunkkaisia sovituskoppisulkeisia, vaan pelkkiä tyylikkäitä täsmäiskuja ja tyytyväisyyden hyrinää.

Haluaisin nimittäin olla värikäs ihminen. Semmoinen ilahduttava väripilkku, jonka näkemisestä ihan suu pyrkii hymyyn ja aurinko hilautuu esiin pilven takaa. Jonka vaatteissa hehkuisi kesä ja aurinko ja ruusunnuput. Jonka lähestyessä kaktukset puhkeaisivat kukkaan ja hanavesi alkaisi kuplia. Vaan eipä kupli eikä kuki. On harmaata ja beigeä ja vielä harmaampaa. Villeimmillään henkarissani roikkuu sinistä ja maastonvihreää - ja nekin ovat joinakin päivinä liikaa.

Olen kuitenkin ratkaissut jo puoli ongelmaa. Olen oivaltanut, miksi kaappini täyttyy tapettiin sulautuvista vaatekappaleista, eikä syynä yllättäen olekaan se, että rakastaisin eniten beigeä ja harmaata. Kirkkaat värit itse asiassa lisäävät voimakkaasti energiatasoani, kiihdyttävät mieltä ja aiheuttavat vireystason nousua, mikä on mukavaa esimerkiksi urheillessa. Siksi treenivaatteeni ovatkin pinkkiä ja keltaista. Mutta kun arjessa pään sisällä on yhtä aikaa huvipuisto, karnevaalit ja ilotulitus, sitä on ihan pakko rauhoittaa hillityillä väreillä, jotka eivät nosta vireystilaa vaan pikemminkin laittavat sen aisoihin.

Vaateostoksilla tästä oivalluksesta luulisi olevan hyötyä, mutta kun ei. Jostakin syystä siellä kaupassa näen aina ympärilläni iloisen näköisiä, värikkäästi pukeutuneita ihmisiä, jotka valaisevat myymälän olemuksellaan ja värikkäillä vaatteillaan. Sitten peilissä vilahtaa harmaanbeige möhkäle, jonka ympärillä roikkuu tutunnäköinen beige laukku. Sillä möhkäleellä on myös kovin tutunnäköinen beige naama. Ja beiget hiukset. Ja beiget kengät. Voi beigele sentään. Ihan pitää pari kertaa tarkistaa, että erottuuko sitä lattiasta vaiko eikö. Siinä samassa saan värikkyydestä semmoisen pakkomielteen, että pois alta kaikki beiget ja harmaat. Ladon käsivarrelle pinkkiä ja keltaista ja turkoosia ja limeä. Sovituskopissa alkaa seinät hehkua, kun entinen beige pistää tuulemaan. Kassalla kortti vinkuu, ja paperikassin kyljistä paistaa aurinko.

Kotona ihmettelen, mitä oikein tapahtui. Sängyn päällä lepää kirkuvan värisiä vaatteita, joita katsoessakin tulee hiukkasen sokerihumalainen olo. Pakko kääriytyä rauhoittavaan beigeen ja harmaaseen ja sulloa häikäisevät sirkusvaatteet kaapin perälle. Ehkä tyttäret huolivat. Tai Fida.

Ymmärrätte varmaan, että olen kipeästi shoppailuvalmentajan tarpeessa. Kotikutoiset shoppailuvalmentajani ja tyylituomarini kun ottivat ja lähtivät maailmalle, vaikka koulutukseni oli aivan puolitiessään. Nyt pukeutumiseni ilahduttaa vain oppilaitani, joiden mielestä oli uskomattoman hieno sattuma, että kaalilaatikkopäivänä ope oli pukeutunut aivan kaalilaatikon värisiin vaatteisiin.

Kommentit (9)

mustikkamanteli

Itseäni auttoi käynti pukeutumisneuvojalla. En kehdannut enää 30+ vuotiaana mennä toimistolle joka päivä farkuissa ja huppareissa, vaikkei meillä pukupakkoa olekaan. Silti. Nyt jopa tunnen itseni aikuiseksi, aina silloin tällöin :) käytin Sokoksen palvelua, sitä voin suositella! Eikä maksanut mitään! Paitsi ne ihanat vaatteet, mitä oli p.a.k.k.o ostaa.....

Vierailija

Toinen hyvä omien värien suhteen on värianalyysi.. siellä löytää ne itselle parhaiten sopivat värit ja niiden yhdistelmiä.

Vierailija

No ehkä niistä analysoiduista väreistä valitset alkuun yhden tai kaksi joista tykkäät ja vähitellen laajemmat repertuaaria. Itselleni kesti hetken tottua käyttää värikkäämpiä, ennen kuljin melkein vain mustissa..Niissä va:n väreissä on sekin positiivisuus että ne yleensä aina sopivat myös keskenään eivät ole siis vain kasvojen lähelle tarkoitettuja tai että vain yhtä väriä kerrallaan vois pukea. Kokeile vaikka kotosalla vapaapäivinä jotain erilaista😊 ja kohta se toimii tässäkin.

Vierailija

Tässäkin =töissäkin (ennakoiva teksti välillä kirjoittelee mitä sattuu)

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/