...Juhannuksen jälkeiset päivät meni ihan lentämällä, ja heinäkuu on edennyt melkein puoliväliin aika odottavaisin fiiliksin touhuten kaikenlaista. Kävimme viime viikonloppuna J: kanssa tekemässä nopean pyrähdyksen piknikristeilyn merkeissä Ahvenanmaalle, ja tänään menemme nauttimaan annoksen kulttuuria kesäteatterin parissa. Niin ja on tässä vielä kaikenlaista tulossa, sunnuntaina taas reissuun... Näin kerroin eräälle kaverilleni puhelimessa, kun hän pitkästä aikaa soitti tuossa tunti sitten.  

Kuten huomaatte, kesät on mulle ns. vapaampaa aikaa.   Sitä aikaa jolloin mennään/päätetään jotain hetken mielijohteesta. Kesää varten säästetään erilaisin tuloksin rahaa koko pitkä syksy ja talvi, jotta voi sitten juuri tehdä edullisen piknikreissun, käydä kohtuuden nimissä terassilla, tai tykkäämänsä artistin keikalla. Matkustaa ympäri kotimaata tai sen sellaista. Vaikka mä oon viime aikoina alkanut haaveilemaan paljonkin tulevaisuudesta jossa olisi mun ja J:n lisäksi muitakin, niin tälläsinä hetkinä mä olen jotenkin iloinen siitä, että meillä on kaikki vapaus tehdä mitä halutaan ilman että oltaisiin riippuvaisia jostakin. Kyllä sekin aika vielä ihan varmasti tulee, kun tämäkin seikka tekee kuperkeikan. Mä uskoisin niin. 

Mä pidän jännityksestä, mutta musta on niin ihanaa olla, kun ei jatkuvasti tarvitse miettiä miten pääsen liikkumaan, tai että mitä jos kaadun. Olenhan mä tästä teille monesti puhunutkin, mutta tämä on niitä sairauden pieniä varjopuolia tuohon pimeämpään vuodenaikaan. Tasapaino kun on mitä on. Tiedän että se heijastuu blogiin näin kesäisin vähän ikävästi. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen taas päivitellyt tänne mitään viime aikoina, kun kynnys liikkua on jälleen hetkellisesti madaltunut. Mulla kun on niin monia asioita, mistä haluaisin teille kertoa, mutta juttua ei ole tai ei synny milloin mistäkin tarpeeksi vaan bloginkin nimen mukaisesti pisaran verran, niin silloin sen tekstin kirjoittaminen tuntuu vähän tyhmältä. Kokonaiseen juttuun vaaditaan (ainakin minä vaadin itseltäni) vähän enemmän, jotta siitä tulee oikeasti kiinnostava.  Välillä sitä ei vaan rehellisesti sanottuna jaksa keskittyä, kun on kaikkea muuta ärsykettä ympärillä. En voi kuin toivoa että ymmärrätte, ja tästä tuulispäisestä luonteestani huolimatta pysytte seuraajinani.  :)  

Olen nauttinut kovin viimeaikaisista aurinkoisista hellepäivistä, jotka tänä vuonna todella tuntuvat entistäkin merkityksemmällisiltä. Odotan sitä kylmää, harmaata ja sateista päivää, jolloin malttaisin istua alas ja kirjata teille mm. uuteen sisustukseen liittyviä juttuja, sekä muutaman ihanan kesäisen reseptin.

Tulevana sunnuntaina lähden siis taas reissuun kahden ihanan ja elämäni tärkeimmän naisen kanssa, joten läppäri saa jäädä. Voi vitsit, miten olenkaan tätä reissua odottanut! Matkalaukun pakkaus olisi edessä, mutta se ei ole minulle ollut ikinä ongelma. Se, mitä ja kuinka paljon matkalaukku sitten  kätkee sisäänsä - siitähän nyt voidaan olla montaa mieltä... "Mä tarvitsen 3 päivän reissuun ainakin 9:sät housut, kun ei sitä ikinä voi tietää mitä tapahtuu" - Kuulostaa varmasti esim äitini korviin liiankin tutulta! :D Matkiksen pakkailu sujuu siis kuin tanssi, mutta en laita yhtään vastaan, jos joku tarjoutuisi sen sitten purkamaan puolestani  kun kotiin taas tullaan.

Pakkailun lisäksi mun ois keksittävä jokin kikka, jolla saisin muutaman päivän kestäneen kesäflunssan selätettyä lopullisesti. En tiedä mistä tai miten nyt jonkun pöpön oon saanu, mutta mulla ei olis nyt yhtään aikaa kalenterissa sellaselle! Nuhaa & yskää enää mulla vaan on, mutta siinäkin on ne liikaa. Finrexiä ja Buranaa sekä Elisa viihdettä sängyssä peiton alla. Niiden seurassa oon yrittäny pikaparannusta saada aikaan, ja ihan hyvin tuloksin; sain pikaisesti  toissapäivänä vierailulla käyneen lämmön laskemaan.  Mutta noi 2 pienempää kiusankappaletta on vielä täällä... Olisko teillä kertoa mulle nopeita kikkoja jotka oikeesti tehoaa??!  Lähti nuha & yskä tai ei, niin sunnuntaina reissuun lähden, oon sen verran tahtovainen nainen. Ja hei, otan kameran reissuun mukaan, niin tekin saatte jossain vaiheessa lomatunnelmia kuvien välityksellä. Nyt mä lähden päivän TO DO-listan kimppuun, jotta saan kaiken tarvittavan tehtyä mitä tänään ja ennen reissua vielä pitää.  Ollaan kuulolla jälleen pian

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram