Istuskelin tuossa yksi ilta sohvalla, ja selailin vanhemmiltani ja siskoltani  30-lahjaksi saamaani valokuvakirjaa. Siinä aikani selailtuani ja monia hetkiä valokuvien kautta uudelleen elettyäni tajusin yhden asian; tänään tulee tasan 15 (?!?) vuotta siitä, kun sain naimaluvan Paimiossa,  Pyhän Mikaelin vai oliko peräti Jaakobin kirkossa.  Huh, miten aika rientää! 

Hulluinta on se, että muistan vielä kaikki riparileirillä lauletut laulut ulkoa ja tahtomattani osan niistä jutuista (mm. Herran siunaus) mitä minut ainoana lukutaitoisena laitettiin leirin aikana tottakai lukemaan :D.  Olen yrittänyt unohtaa ne monta kertaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Vanhempani olivat ilmoittaneet minut ns erityisnuorten rippileirille, koska pelkäsivät minua kiusattavan niillä "normi"leireillä, ja siksi siis olen päässyt ripille oman kotikuntani sijaan Paimiossa. 

Mutta, miettikääpä nyt mut iha vakavissaan esim jouluevankeljumia lukemassa n 28c helteessä ja keskellä metsää XD ei tulis nykyään kauppoja.!  No, silloin oli silloin. Se tilanne silloin vuonna -02 oli samaan aikaan tosi koominen ja tosi kiusallinen "aina mä joudun lukemaan..."   En vain ikinä ole kokenut itseäni mitenkään erityisen uskonnolliseksi tyypiksi. Toki tälläiset "perus"jutut nyt on jäänyt  selkärankaan kun niitä vielä omina kouluaikoina oli ihan ok, opetella ja opettaa kouluissa, kävin mä pyhäkoulussakin silloin joskus. Toista se on nykyään. Aina joku/jokin luokkaa jotakin.  Samoin tälläiset ns. virallisemmat kirkolliset juhlat on vielä ihan jees, mutta en mä esim lue iltarukouksia tms. Se ei vaan oo mua varten ollut eikä ole jatkossakaan. (Jokainen saa mun puolesta uskoa mihin ja miten haluaa, tämä on minun tapani.)  En tiedä muusta, mutta silloin tosiaan oikeen päättämällä päätin että pappia musta ei ikinä tule, vaikka monet sitä yrittivätkin mulle uraksi ehdottaa.  

Itse konfirmaatiopäivästä muistan elävästi erään kanssariparilaisen "raivarit" alttarilla jonka seurauksena kaikki pikarit oli kirkon lattialla, myös ne sieltä alttarin toiselta puolen (ihan kiva meteli) sekä oman kompurointini alban kanssa juuri ennen H-hetken alkua. Niin ja se J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä lärvätsalolook!!! Mä niin häpeän sitä, miltä mun kuontalo on sillo näyttänyt MEIKILLÄ että en edes kehtaa laittaa kuvaa tänne. Miten kukaan minut silloin nähnyt  voi  ikinä väittää että olin muka nätti siinä ??!! Mähän oon ollut muuten tämän pärstäni kanssa kuin missi kaikki nää vuodet ;)   Mekko sen sijaan oli kyllä ihana! 

 

Millaisia riparimuistoja teillä on? 

 

With love;

-Ninni- 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Hei! Tosi kaunis tuo syreenikimppu. Ootko itse ottanut siitä kuvan? Itse asustelen par aikas Paimiossa. Rippikoulusta jo aikaa se tais olla vuonna -92.

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei Vierailija! 

Kiitos, kuva & kimppu ovat meidän keittiön pöydältä eli kyllä on itse otettu kuva ja toissapäivänä poimittu kimppu :) Näissä on tosi ihana tuoksu <3 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram