Minun piti kirjoittaa nuoruuden ihanasta ajasta. Siitä energiasta, itsetunnosta, kaiken edessä olemisesta. Siitä, kuinka kaikki on niin mahdollista ja onkin! Kaikki on edessä - ja onkin! Kaikki on myös kaunista ja koskettavaa, herkkää ja voimakastakin.

Viikolla  vietettiin vanhojen tansseja ja myös meidän perheestämme oli tytär tanssimassa. Ihana, ikimuistoinen, tunteikas etappi elämässä on nyt saavutettu ja tästä jatketaan eteenpäin kohti seuraavaa - ja seuraavaa. Olimme tyttären opiskelukämpillä niin sanotusti yökylässäkin, siskonsa kanssa, ja tehtiin niitä sellaisia asioita, joita yhdessä oltiin suunniteltukin että tehdään ja kuinka ne silti oli jotenkin erityisiä, kaikessa normaaliudessaan. Käytiin syömässä, vähän kaupassakin, valvottiin ja nukuttiinkin kuitenkin, kiharrettiin hiuksia ja kuunneltiin musiikkia, ihasteltiin ja otettiin paljon kuvia. Tampereen Yhteiskoulun lukiolaiset tanssivat tanssejaan ensin koulullaan, sitten Koskikeskuksessa (kauppakeskus) joka olikin niin tupaten täynnä väkeä, että ihme kun ei kukaan pyörtynyt siinä kuumuudessa ja lopuksi Tampere Areenalla päivän päätteeksi. Meidän kotiporukoiden tehtäväksi jäi kuskata juhlavaatteista tanssijaa paikasta toiseen, joka olikin kyllä melkoinen suoritus, sillä keskellä vilkasta kaupunkia suhaaminen ei ollut vieraspaikkakuntalaisille mikään helppo juttu. Mutta kaikkialle löydettiin ja ilman kolhuja! Sinänsä oli hauska huomata, kun oltiin viety tyttö Hotelli Torniin syömään, että kun me sitten ajoimme Tullintorille parkkiin (ja kiertelemään ja syömään, thaimaalaisessa for the first time ever muuten), että nehän on kävelypelillä ihan "vierekkäin", vaikka autolla saikin vähän kiertää pidemmän reitin kautta. Heh, mutta tulipa taas Tampere paljon tutummaksi meillekin, ja ruoka oli sekä Tornissa että thaimaalaisessa oikein hyvää.

 

Muutenkin koko päivä oli kuin jotain toista todellisuutta, sitä kokoajan katseli kaikkea, että nytkö se siis on, nyt se siis tapahtuu, ihan oikeasti - kun siitä oli kuitenkin jo kauan puhuttu ja suunniteltu ja mekko hankittu ja mitä kaikkea. Taisi olla jopa kouluun ihka ensimmäistä päivää ilmoittautuessakin jo jossakin paperissa koulunkäyntiin liittyvissä kuluissa mainittu vanhojentanssit. Että se oli ollut pitkään kokoajan ilmassa ikään kuin - ja siinä se sitten oli! Harmaana, kosteana, raikkaana, täynnä kauniita nuoria, ryhdikkäitä ja iloisia, toisaalta niin nuoren näköisinä, toisaalta täynnä jotain aikuisuudesta viittaavaa varmuutta paljonkin. Aivan kerta kaikkiaan hieno päivä ja tunnelma. Omia vanhojen tansseja ei tullut kyllä pahemmin muisteltua, sillä sanoinkin, että en edes muista kun itse tanssimisen. Se ei ensinnäkään ollut mikään niin suuri spektaakkeli silloin vuonna 1990 , eikä ainakaan pienessä maalaiskylässä. Tanssittiin me kuitenkin paikallisten koulujen lisäksi ihan kunnantalollakin ja muistan tanssineeni kunnanjohtajan kanssakin. Mutta ei meillä ollut mitään valokuvauksia eikä jatkoja varsinkaan ollut, syötiinkin koulun ruokalassa sitä samaa mitä aina ennenkin!

Mutta eilen sitten tätä paikkakuntaa ja näitä täkäläisiä nuoria täällä, kohtasi suuri suru, kun kaksi paikkakunnan nuorta kuoli onnettomuudessa. Juuri näitä nuoria, joilla kaikki oli vielä edessä. Vaikka en heitä henkilökohtaisesti tuntenut, niin suru on laskeutunut kaikkien ylle ja olemme mykistyneitä tämän tragedian äärellä.

Siksi en oikein kykene jäsentämään näitä asioita keskenään, sillä kaikki se mitä kerron nuoruuden eteenpäin vievästä ponnekkuudesta, siitä ilosta ja energiasta jota voimme heiltä ihaillen kadehtia, on viety näiltä kahdelta pois, viety heidän perheiltään ja läheisiltään pois. Se on repivää ja hirveän väärin, tuskaa jota ei voi sanoin mitenkään kuvailla, eikä varmasti edes ulkopuolisena kokonaan tunteakaan. Kirjoitin sen kuitenkin tähän ylös, sillä tämä on elämän kulkua, näköjään, vaikka emme sitä mitenkään voi koskaan ymmärtääkään saati hyväksyä.

Turvallisia päiviä teille kaikille, tälle ja tulevankin viikon päiville tietenkin. Onnea kaikille nuorille tähänastisista saavutuksista, jatkakaa kohti unelmianne, sillä olette sen arvoisia!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi elämästä suurperheessä, jossa on aika paljon kaikkea! Lapsia, mielipiteitä, ruokaa ja tekemistä nyt ainakin. Suurpiirteistä suunnittelua ja hetkessä olemista, maailmantuskan parannusta ja osallistumista, lähes kaikkeen. Yhteys: kupla8 @ gmail. com 

 

Blogiarkisto

2016

Instagram