Niin paljon on niistä kyllä jo sanottu, varmasti kaikkea ja kaikkikin. En ole juurikaan niitä (blogikirjoituksia) aiheesta edes lukenut, koska , noh... en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Muutaman jutun olen muualta median seasta poiminut luettavakseni ja nyt sitten kirjoitan itsekin, vaikka vielä aamulla en tiennyt tämän olevan edessäkään. Olen nimittäin nyt tässä, kotiin ihanaiselta aurinkoiselta lenkiltä palattuani, saanut lueskella ainakin Lauri Tähkän ja Erinin "peruuttavan tulevan keikkansa Särkänniemessä, johtuen Särkänniemen eettisyyteen liittyvistä toimista delfiini-asiassa" , vai miten se ilmaisu nyt tarkalleen menikään. Joka tapauksessa se meni niin, että minulle iski henkinen migreeni ihan heti päälle.

 

Minä olen kyllä eläinihminen, kyllä vain ja aika syvältäkin, kun vaan kuuntelee asiani loppuun asti. Minä nimittäin pidän eläimiä eläiminä ja sen lisäksi tietenkin monena muunakin - perheenjäseninä, harrastuskavereina, joillakin on työkavereina eläimiä ja osa eläimistä tuottavat meille muun muassa elintarvikkeita. Oli nämä sitten tarkoitukseltaan missä puuhassa tahansa, niin mikään seikka tässä maailmassa ei muuta sitä tosiasiaa, että ne ovat eläimiä. Eläimet ovat eläimiä!

Sekö oikeuttaa niitä kohdeltavan jotenkin huonosti tai huolimattomasti? Ei toki, ei tietenkään. Päin vastoin, eläimet kun eivät pääse ymmärryksessä ja toiminnassaan koskaan sille tasolle, että olisivat meihin aikuisiin ihmisiin verrattavissa, niin meidän pitää pitää erityisen hyvää huolta näistä kuitenkin meitä vähemmän ymmärtämättömistä luontokappaleista.

Monet unohtavat vain sen, että kun puhutaan eläinten tunteista tai elinolosuhteista, niin sitä verrataan ihmisiin, jollakin tapaa joka kerta. Ja ne kun eivät ole aina ihan päittäin verrainnollisia. Sinä missä ihminen yleensä kehittyy kokoajan, lapsesta aikuisuuteen, entistä enemmän itsestään huolehtivaksi ja omin voimin toimivaksi yksilöksi, niin meidän eläimemme ovat aina meidän hoidettavanamme. Eläin,koira esimerkiksi, ei tunne voitonriemua kokiksi kehittymisestään siinä, että onnistuu avaamaan ruokapussinsa ja popsimaan viikon ruuat mahaansa siinä isäntäväen työpäivän aikana. Koira on tyytyväisimmillään kun hänelle annetaan se oma rakas tuttu ruoka, siihen samaan kellonaikaan kuin kaikkina muinakin päivinä, siitä samasta kupista kuin kaikkina muinakin päivinä. Koira ei etsi eikä kaipaa uusia tuulia makoilutyynynsä kuosiin, se suorastaan vaatii, että viisi vuotta kelvannut haiseva kluuti on siinä vähintään sen seuraavatkin viisi  vuotta vielä, ilman pesuja tietenkin, hajuineen kurineen päivineen. Ihminen on se, joka laittaa asioille tunteita tässä kohtaa ja ostaa poikakoiralle vaaleansinisen taluttimen, ettei koiraa nolota tulla nähdyksi pinkissä! Ihminen on se, joka laittaa oman ahdistuneisuutensa eläimelle ja koittaa ratkaista sitä oman mielialansa paranemisen mukaisella asteikolla.

 

Särkänniemen delfiinien olosuhteet on olleet mitä on olleet. Me emme kukaan juuri tälle nimenomaiselle asialle voi enää mitään, aivan yhtä tyhjän kanssa alkaa nyt boikotoimaan paikkaa, joka ei mennyttä enää voi muuttaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja homma on laitettu nii sanotusti pakettiin heidän osaltansa. Kyllä toki, asia saa olla yleisellä tasolla pinnalla, niin kauan kuin joku keksii kaikille maailman asioille sellaisen ratkaisun, ettei kukaan elävä olento siitä tule kärsimään. Kyllä toki, Särkänniemen tiedottamisessa on varmasti ollut (ja olisi ollut meille jokaiselle siinä samaisessa tilanteessa) työmaata, koska tilanteen oltua pitkään tulenarka vaikka Särkänniemihän vastasi juurikin heille heitettyyn huutoon lopettamalla delfiinien näytökset aktivistien ja yleisen mielipiteen johdosta, ilman että se olisi välttämättä ollut heidän oma mielipiteensä alkuunsakaan. En ole kuitenkaan nähnyt yhdenkään lauritähkäntaierinin ottavan yhdessäkään konsertissaan tai julkisuuteen lähettämässään tiedotteessa kantaa tähän delfiini-asiaan lokakuun 2015 jälkeen, jolloin Särkänniemi teki päätöksen definaarion sulkemisesta. Sen sijaan Särkänniemessä on ollut tänäkin vuonna läpi kesän näitä yleisölle tarkoitettuja ilmaiskonsertteja , joiden ohjelmatarjontaan ja esiintyjiin pääset katsomaan seuraavasta linkistä : http://www.sarkanniemi.fi/ohjelmakesa-2016/ Nyt nämä muutamat esiintyjät sitten tekevät asiaa tykö peruuttamalla osallistumisensa muutamaa päivää ennen päättäjäisiä, jonne varmasti moni lapsi perheensä aikuisten kera yhtälailla on ollut aikeissa mennä ja osallistua, moni vielä ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Mitä hyvää he saavat aikaiseksi , tekemällä näin? Ketä he auttavat? Eivät ainakaan Särkänniemen entisiä delfiineitä, eivät lapsia, nuoria, aikuisia, jotka ovat tulossa päättäjäiskonserttiin, eivät ainakaan minun näkökulmastani edes omaa uraansa, mutta ainahan toki löytyy näitä joille tärkeintä on se että kirjoitetaan, eikä se mistä kirjoitetaan. Heidän tarkoituksenaan on ehkä luoda huomio maailman kaikkien delfiinien kohteluihin, mutta miten he auttavat yhtään ainutta delfiiniä tekemällä esimerkiksi monen sadan ihmisen työnantajalle tukalat oltavat? Ei siitä Lauri Tähkän puuro pöydästä lopu, vaikka kymmenittäin tamperelaisia nyt työttömäksi jäisikin. Eipä haettoo, nähtävästi.

 

Artistien kummallisen kaksinaamaisuuden paljastaa sellainenkin seikka, että kumpikin on esiintynyt Turun ruisrockissa, vaikka Ruissalon alue on luonnonsuojelullisesti herkkää aluetta ja erityisesti Ruisrockin vaikutukset alueen linnustoon on luonnehdittu erittäin negatiivisiksi, tapahtuman häiritessä lintujen pesintää. Kyseessä kun on vielä luonnon linnut, jotka ovat itse valinneet paikkansa heille lajityypillisesti ja joita ei ole vielä, muusikoita lukuunottamatta, päässyt vielä ihmiset omalla toiminnallaan ohjaamaan lajityypillisesti vääristyvään suuntaankaan.

Mutta, mitä sitä voikaan odottaa suomalaisista aikuisista ihmisistä, jotka asuvat maassa jossa eroperheen lapsetkin laitetaan elämään ilman vakituista asuinpaikkaa, kahden kodin välillä säännöllisesti siirtyen, ilman että pystyvät itse vaikuttamaan omaan haluunsa, elämäänsä, asettumiseensa ja jaksamiseensa. Aikuiset saattavat olla niinkin herkillä, että eivät pysty asumaan toisen aikuisen ihmisen kanssa edes samalla paikkakunnalla, jos se ihminen on entinen puoliso vaikkapa, mutta lapsien sopeutumiskykyä ei kukaan vuoroviikko-erovanhempi kyseenalaista.

Onko unohtunut, että sama, tuttu, vanha, tylsä ja ennakoitavissa oleva elämä on oikeastaan meidän tehtävämme järjestää lapsillemmekin. Minusta tuntuu, että Särkänniemen delfiinit olisivat olleet kutakuinkin tyytyväisiä myös siihen samaan.

 

P.s. Tästä piti tulla aivan erilainen blogipäivä, koska yllättävä auringonpaiste pyörsi kaikki minun (edellisissä postauksissa sanomani) sanani harmaudesta ja jaksamisesta. Elän taas ulkoilmaa sisään hengittäen ja siellä kulkemisesta täysillä nauttien; ajatelkaa että niin pienen pieni keskiviikko, pitkän ja sateisen elokuun viimeinen päivä, pystyi pelastamaan tämänkin kuun mielialan näin isosti plussalle!

Kommentit (6)

Lara
Liittynyt29.8.2016

Mahtavaa! Ansaitset kyllä aplodit, mun ensimmäinen vanha lukijani on ilmoittautunut kommenttikenttään *vislaa ja hulinoi* :D Oikein ihanaa päivänjatkoa sinulle, teit tästä päivästä kyllä säteen verran paremman taas <3

Lara /Puhekuplia-blogi

Vierailija

Kiitos tästä puheenvuorosta! Maalaistalon tyttönä allekirjoitan tuon justiinsa!

Lara
Liittynyt29.8.2016

Kiitos itsellesi kommentista! Mukavaa kun kävit lukemassa!

Lara /Puhekuplia-blogi

Seuraa 

Blogi elämästä suurperheessä, jossa on aika paljon kaikkea! Lapsia, mielipiteitä, ruokaa ja tekemistä nyt ainakin. Suurpiirteistä suunnittelua ja hetkessä olemista. Yhteys: kupla8 @ gmail. com 

 

Blogiarkisto

2016

Instagram