Syksy alkoi teatraalisesti useammilla ensi-illoilla, ennakoilla, Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla sekä tietysti syksyn sadolla. on ihana tietää, mitä syö, ja mistä ruoka on tullut. Siksi olen kasvissyöjä. Omasta maasta nostetut perunat, sipulit, tilli, porkkanat, punajuuret, pärsiljat - ei ole parempaa tunnetta kuin hyvä olo. Hyvä omatunto. 

Tässä porkkanapoika cowboy-asennossa. 

Eilen olin hakemassa pakettia mutta sitä ennen katsoin Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla siperialaisen elokuvan A gentlsé creature, joka jättää jälkensä, kyntensä, sieluun pitkäksi aikaa. Siinä nainen, nimetön nainen, tuollainen kiltti ja leppoisa olento, nimetön, yrittää selvittää, miksei vankilassa oleva miehensä ole vastaanottanut uusinta pakettia, vaan se palautetaan. Hienoja mustan huumorin lauseita, venäläistä absurdismia, ollaan Bunuelin hengessä sekä asioita käsitellään kuin Pussy Riot. Niin taiteen pitää tehdäkin.

Keitän nyt oman maan perunoita. Puikkoja. 

 

Sen sijaan hauskalta kuulostavat eestiläiset pelletit eivät maistuneet miltään. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kasvisruokaa, kierrätystä ja pennin venytystä. Taidetta unohtamatta.