Olenko lomalla, jos en kerro sitä muille? Koenko elämyksen, jos en ikuista sitä valokuvaan? Onko oman elämäni pinterestillä mitään merkitystä, jos vain minä tiedän siitä?

Ehkä ei. Tähän tulokseen olen omalla kohdallani tullut. Minä olen se, joka mielellään lukee muiden postauksia ja osallistuu ihmisten elämään facebookissa. Aina välillä. Sitten on pidettävä taukoa. Eihän sitä kylässäkään jatkuvasti käydä.

Kuten tiedätte, ennen vanhaan se meni näin: olen lomareissulla ja hihkun ihanaa maisemaa. Kerron sen matkakumppanilleni ja koen yhteistä iloa.  Nykyään otan kuvan ja pistän sen perheen yhteiseen WhatsAppiin. Osan kuvista laitan faceen. Ja kas! llo moninkertaistuu.  Surun puolittaminen onkin toinen juttu. Mutta ei siitä nyt sen enempää, sillä on kesä ja lomakuvien aika.

Olen ollut yksin kotona viikon. Tiskipöytä on täynnä astioita ja valmisruokapakkauksia. Esikoiseni piipahti entisessä kodissaan ja totesi, ettei teininä olisi saanut ruokaa ennen kuin pöytä olisi siivottu. Hupsista! Ei tästä nyt oteta kuvia vasepookkiin, eikä muuallekaan. Nyt ryhdistäydyn.

Mutta ei. En minä malta ruveta raivaamaan tätä kotia. Minä kirjoitan. Minulla on oma maailma ja siellä on ihan siistiä. Mitä nyt vähän tapetaan ihmisiä ja selvitellään ihmissuhdesotkuja.

Olen jäsenenä eräässä kirjoittajaryhmässä, jossa käydään keskustelua harrastamisen tavoista, onnistumisista ja jumeista.  Ja siitä, kuinka lähipiiri joko tukee tai dissaa kirjoittamisharrastusta. Siitä, kun ei välttämättä synny mitään toisille esiteltävää.  Ei ole virkattuja pöytäliinoja, ei kudottuja mattoja eikä mitalia juoksutapahtumaan osallistumisesta. Ei myöskään itse rakennettua terassia, eikä rassattua prätkää lomareissulla.

Olisipa edes onkiahven tai itse kasvatettu porkkana, jonka voisi näyttää saaneensa aikaiseksi. Mutta eipä ole. Valmista ei tule. Kisapäivää ei ole edes päätetty, eikä harjoittelukauden tuloksissa kai ole hurraamista. Siksipä kysyn: onko mitään muuta harrastusta tai lomanviettotapaa, jota ei voi valokuvata?

Lukufriikitkin voivat fotota kirjapinonsa ja aamukahvikuppinsa, mutta ei minusta ole postaamaan edes kirjani lukujen ensimmäisiä lauseita. Paitsi ehkä yhden päähenkilön ajatuksista voisin tässä paljastaa: Naisena olemisen ristiriita kestää läpi elämän.

Se pätee  moneen meistä. Välillä on ollut vaikea perustella edes itselleen, että harrastaminen vie niin paljon aikaa.  Ja juu, juu. Tottakai naisillla on sama oikeus kuin miehillä. 

Miten olisi wanabe-kirjailijan sporttracker? Hyvä idea. Minäpä kerron lomanvietostani samaan tapaan kuin juoksua harrastavat tuttavani omasta harrastelustaan:

kesto:  6-8 tuntia päivässä

matka: 100 000 merkkiä viikossa

keskinopeus: kaksi lausetta tunnissa

maksiminopeus: kuusi sivua sekunnissa

energia: 2500

maksimisyke: yli 200

prosenttia maksimista: 10

Koska kirjoittamisharrastusta on ulkopuolisten joskus hankala ymmärtää, suomennan hieman:

Kirjoitan yhden lomaviikon ajan joka päivä. Pidän taukoja vain ruokaillessani ja silloin, kun menen tunniksi vesijuoksemaan ulkoaltaalle (tosin sielläkin mietin lauserakenteita, sanavalintoja ja juonikuvioita).

Romaanikässärissäni on noin 400 000 merkkiä, se on keskivertomitta kirjalle. Matka etenee viikon aikana noin neljänneksen, koska meneillään on korjauskierros. Joskus yksikin lause vie kokonaisen tunnin ja enemmän. Esimerkiksi silloin, kun muuttaa kerronnan imperfektistä preesensiin ja huomaa, että ei tämä toimi enää näin.

Kuusi sivua pystyy mainiosti hävittämään yhdessä sekunnissa delete -nappulalla. Mutta se vaati sen vesijuoksutunnin, jonka aikana ymmärsin, että kustannustoimittaja on sittenkin oikeassa: koko kuuden sivun mittainen luku on turha.  

Energiaa arvelen kuluvan ainakin 2500 kaloria, koska heti kirjoitusrupeaman lopulla tekee mieli suklaata, jäätelöä, lettuja ja kaapinpohjan rusinoita. (Painon nousu ei tosin tue tätä oletusta.)

Maksimisykkeen kuvittelen nousevan yli kahteensataan, mutta vain hetkellisesti. Se tapahtuu silloin, kun tuntee onnistuvansa. Kun ajattelee, että tästä tulee sittenkin kirja. Eikä siinä vielä kaikki! Minun on uskoteltava itselleni, että olen käyttänyt potentiaalistani vain kymmenesosan. Pystyn parempaan.

Niin, että siinä se kesäviikko meni.  Aivan sama satoiko vai paistoiko, sillä minulla oli ihana loma. Sain energiaa ja uutta tsemppiä, koin iloa ja hyvää mieltä.  Ja jos kirjani vielä joskus valmistuu, ilo ei vain kaksinkertaistu vaan tuhatkertaistuu, kun ihmiset menevät kirjastoon ja lukevat tarinani.

Surun puolittumisesta vielä sen verran, että jakamalla se menee ihan pähkinöiksi. Jos kässärin kanssa tökkii, facebookissa on Kirjailijanloput -yhteisö, jossa kirjoittavat ihmiset sanovat minulle: Älä lopeta! Jatka! Löydät vielä rappuset, joita pitkin pääset ylös asti, reittejä on monia. He tietävät, että kirjoittaminen ei ole vain harrastus. Se on elämäntapa.

Tarinan kirjoittaminen on vähän niin kuin kalastus. Aina ei tule saalista, mutta ei se haittaa. Jahtaaminen on parasta.

Tai ehkä kirjoittaminen on kuin maratonjuoksu. Tässä käy nimittäin helposti niin kuin minuakin varoiteltiin ennen ensimmäistä kokopitkää (42km) kisaa: 38 kilometrin kohdalla iskee epäusko. Voimat loppuvat ja maaliin asti jaksaa vain kannustuksen voimin. Ja sitten maaliviivalla tulee huudettua: me teimme sen!

Niin, että jos joskus näet kirjoittavan ihmisen kotona tai kylillä, nosta peukku pystyyn. Ajattele, että hän kirjoittaa itselleen, että muut voisivat lomalla lukea. 

 

Pulina Elli löytyy myös:

Bloglovin | FacebookTwitter 

Klikkaa tykkää, jos tykkäät. Paina seuraa -nappulaa jos siltä tuntuu. Minä jatkan kirjoittamista vaihtelevista aiheista ja innostun joka kerta, kun saan jakamisien kautta uusia lukijoita. Tämänkertainen blogikuva on Helsingin Vallisaaresta.  

Kommentit (0)

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat