Ruuhkavuodet olivat siitä hieno ajanjakso, että kalenterivuoden juhlat tuli juhlittua kunnolla. Ennen lasten syntymää samat kesäverhot saivat olla ikkunassa neljäkin vuotta, mutta lasten kanssa tuli tehtyä kaikenlaista, johon en näemmä enää pysty.

Vai muistanko väärin? Teinkö silloinkaan? No ainakin, kun olivat pieniä. Vappusimat tietty ja pikamunkit. Myöhempinä vuosina perunasalaattia ei olisi voinut jättää väliin tai teinit olisivat tehneet reklamaation, ryhtyneet puhumaan minulle perinteiden kunnioittamisesta. Näin kävi kerran, kun jätin jouluisen kotijuuston tekemättä. Olin siitä pelkästään hyvilläni.

Mummollani oli tapana sanoa: ”Vaikka minä en muuta jaksa, niin kyllä minä miehelle kahvin kaadan.” Omassa perheessäni mummon lausahdukselle on naurettu hyväntahtoisesti. Mutta alkuosaa käytän edelleen omatsemppinä monissa tilanteissa. Se toimii oikein hyvin. Harvoinpa tulee jälkikäteen harmiteltua, että sai verhot silitettyä tai vappuviuhkat askarreltua.

Tänä vuonna menen Valpurin aattona ystäväperheen luokse valmiiseen pöytään ja vien vappuviuhkat mennessäni. Omat lapseni eivät niitä enää kaipaa. Vai voisiko ajatella - eivät vielä? Ovathan he säilyttäneet synttäripäivän jäätelöaamiaisenkin uudessa perheessään. Miksei siis myös itse tehtyä minivappuviuhkaa?

Minulta sen sijaan meinaa mennä perinnejuhlat sekaisin, sillä pääsiäinen meni kirjoitellessa seuraavaa pikkulasten liikuntakirjaa. Lammasta syötiin totta kai, mutta tänä vuonna pääsiäsiruokanoita oli mies. Ja ajatella! Jouluverhot tuli vaihdettua pois vasta toissapäivänä. Niillä mentiin vielä rairuohojuhla, mutta Vapuksi saadaan sentään jo tutut kesäunikot ikkunaan. Vielä en ole saanut silitettyä.

Mutta siis pikkuvinkki: tee lasten kanssa vappuviuhka (kuvassa) ylijääneistä pääsiäis- tai jouluservieteistä  Leikatkaa serviettiin hapsut niin, että taittoreunaan jää parin sentin ehjä alue liimalle. Asettakaa grillitikku varreksi ja kierittäkää tiukalle. Lopuksi ota napakka ote liima-alueesta ja hömpsäyttele  voimakkaasti, että suikaleet asettuvat ilmavasti. 

Hauskaa Vappua kaikille!

PS. Menköön kevätväsymyksen tai tyhjän pesän piikkiin sekin tietotekninen ongelma, että tämä postaus tuli julkaistua ensin  keskeneräisenä. Noh! Seuraavaksi kalenterissa onkin jo äitienpäivä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat