Kymmenen vuotta sitten asetin itselleni tavoitteen. Tänä vuonna sen on mahdollista toteutua, mutta ei täysin omasta ansiostani. Silloin päätin hyödyntää työnantajani henkilöstöedun täysimääräisenä. Hehkuttelin sitä lapsilleni: sata kertaa vuodessa uimahalliin - that is a deal! Kyllähän me ahkerasti käytiin, mutta ei ikinä päästy lähellekään sataa.

Tavoite on muovaantunut matkalla ja minä olen hurahtanut vesijuoksuun. Kiitos kotikaupunkini, jossa ulkouimalan aukioloa on jatkettu lokakuulle asti. Toki intooni on vaikuttanut myös se, että minulla on krooninen sairaus: Lymfaödeema pysyy parhaiten kurissa veden alle joutuessaan. Sekin helpottaa tavoitteeseeni pääsemistä, että ilmaisia uimalakäyntejä saa nykyään "vain" 8o kpl vuodessa.

On tullut kokeiltua yhtä sun toista liikuntalajia ja ohjattuakin useita. Nuorempana uin kilsan enkkaa avovedessä ja pyöräilin mökkipaikkakunnalle. Olen voimistellut, pelannut sulkista, zumbannut, hiihtänyt Finlandian ja juossut maratoneja.

En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee vesijuoksija. Sehän on tätimäistä puuhastelua, seurustelukelluntaa. Vielä mitä!

Vesijuoksuhan on varsinainen välinelaji. Vesijuoksuvyö ei todellakaan riitä. Pitää olla vj-kengät, vj-hanskat ja joillakin jopa nilkkapainot. Minullakin on altaassa kauhoessani perhoset nilkoissani. Nuo keltaiset siivekkeet lisäävät veden vastusta ja saavat minut kuvittelemaan, että estrogeenin hylkäämä kehoni saisi vielä muokattua frisbeekiekkoja muistuttavat pakarani puolipyöreään muotoon.

Tiesittekö, että vesijuoksussa käytetään myös sauvoja? Ne näyttävät minusta melko arveluttavilta, mutta niillä tökitään vauhtia radalla, johon ei todellakaan tulla uimaan. Jos joku erehtyy ottamaan muutaman uintiliikkeen vesijuoksualueella, hänet saatetaan buuata katseella oikealle radalle ennen kuin uimavalvoja ehtii sanoa puolta sanaa. 

Mutta juoksuvyö vartalollaan saa tehdä mitä vain. Voi laittaa maailman mallilleen ystävän kanssa juttelemalla. Siinä samassa saa käsiteltyä omat ja muiden lapset, naapurit, parisuhteet ja pomot. Ihan vain meidän kesken.

Minä juoksentelen monesti yksin, olen ajatuksissani tai kuuntelen radiota. Kasarimusaa jammaillessani saan aikaan kunnon aallokon. Kerran yksi kanssajuoksijoista hihkaisi: Tanssitko sinä? Voi kuinka ihanaa! Pikkupojilta moinen poukkoilu olisi kielletty muutamassa sekunnissa, mutta minun annettiin hydrodanssata rauhassa. 

Välillä ylivarustellut vesijuoksijat pyyhältävät ohitseni niin kovalla vauhdilla, että touhu muistuttaa enemmänkin moottoroidulla uimapatjalla etenemistä. En tahdo uskoa, että he kuntoilisivat kolme kertaa tehokkaammin kuin minä. Mutta tiedä häntä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vesijuoksu on kaikissa maailman altaissa sallittava myös rinnakkain. Miksi kenenkään kuntoilijan pitäisi jutella niska oudossa asennossa taakseen kuikuillen? Yhtä pöhköä olisi käskeä ulkoilijat jonoon kävelemään.

Älkääkä väittäkö, että rinnakkain vesijuoksevat tyypit olisivat toisten tiellä. Vyön kelluttamat ihmiset voivat nimittäin oikein mainiosti kääntyä kesken altaan mitan ja mennä sinne, missä on tilaa.

Sitten se parastamisidea uimavalvojille – suoraan Helsingin kaupungin vanhasta kampanjasta, jossa kerrottiin, että nurmikoille saa astua ja bussissa saa puhua.  Muuttakaa se uimahallissa juoksemisen kieltävä kuulutus uuteen muotoon:

Juokseminen on ehdottomasti sallittua vesijuoksuradalla. Jopa suositeltavaa.

Kommentit (4)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Oon kokeillut lajia, mutta täytyy myöntää, etten innostunut. Tekniikka varmaan pielessä, kun eteneminen on tuskaisen hidasta. Olin entisessä elämässäni nopea vesieläin. Luulisin.

Mutta. Tuo asenteesi, se on se, mille peukutan. Isosti. Voitais aika monessa asiassa relata vähän! Eikä aina ja kaikkialla olisi vain kieltotauluja. Sillä on väliä, miten ohjeistus laaditaan. :)

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos 'allikalliolla'. Joo, jos lymfaödeemaa ei olisi, valitsisin kyllä vauhdikkaamman lajin minäkin. Mutta ulkona se on ihan eri laji. Ihanaa kun saa kuntoilla raittiissa ilmassa.

Vierailija

Sen verran olen kokeillut vesijuoksua, että aion jatkaa.  Vaan mies ei siitä innostunut; ei laittanut tarjolla ollutta vyötä uumalleen, joten ei oikein päässyt homman makuun. Hän alkoi uida ja vaihtoi onneksi rataa, ennen kuin kukaan ennätti paheksua.

Sen siinä vesijuoksussa olen todella huomannut, että lymfaödeemaiset käsivarteni siitä kiittävät, veden paine auttaa turvotusta hillitsevästi. 

Niitä ilmaislippuja emme me eläkeläiset täällä meillä saa, vaan onneksi kerran viikossa pääsemme hieman halvemmalla uimahalliin.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos Vierailija. Jos olisin kirjoittanut blogin ennen vierailuani AllasHelsinkiin, olisin hehkutellut sitä. Aivan upea paikka.

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat