Voimaantua on ilmeisesti muotisana tämän ikäisten porukoissa. Käytän sitä, koska tsemppaantua ei ole yhtään parempi. Voimistua on kai vanhanaikainen ilmaisu ja reipastua viittaa päiväkoti-ikäisiin lapsiin. Nehän reipastuvat monta kertaa päivässä: pukiessa, riisuessa, syödessä, ulos lähtiessä ja pahaa mieltä suitsiessa.

Osallistuin jokin aika sitten naisten voimaantumispäivään. Sellaiseen, jossa kohotettiin tunnelmaa, reipastettiin muita ja itseä.  Yhden tsemppitehtävän vetäjä pyysi meitä kirjaamaan ylös viisi asiaa, jotka itsessä ovat hyviä. Omaa kehua haettiin ja sehän on monille meistä vaikeaa.

Varsinkin meille, jotka emme ole syntyneet vasta facebookin aikana. Meille, jotka opimme jo lapsena ajattelemaan, että omakehu haisee ja lemuaa. Vielä aikuisenakin arvuuttelemme haiseeko se? Ja voiko sitä nyt kirjoittaa luettelon ylpeydenaiheista? Mitä ihmisetkin sanovat? Uskallanko?

Se että lappuni täyttyi joutuisasti, ei suinkaan johdu siitä, että kuvittelisin olevani erityisen hyvä. Tai että minut olisi kasvatettu epäsuomalaisesti nostamaan esille omia ansioitani. Ei. Ei.  Se johtui siitä, että olen nopea reagoimaan ja vähän hassu. En ota itseäni kuolemanvakavasti. En ajattele, että sanomalla jotain spontaania itseeni liittyvää tekisin peruuttamattomia tai pelottavia keskustelunavauksia. 

Juttelimme naisporukoissa, kuuntelimme toisiamme ja kysyimme tarkennuksia. Mieleeni on jäänyt erilaisten naisten hyvinä pitämiä asioita:

- olen sinnikäs

- olen todella hyvä työssäni

- olen hyvä pitämään järjestystä

- olen ahkera

- selvisin sittenkin.

Kesken vilkkaan keskustelun harjoituksen vetäjä ilmoitti, että kyllä omaa ulkonäköäänkin voi kehua. No minä sanoin juttelukaverilleni ensimmäisenä mieleeni tulleen asian: ”mulla on aina ollut hyvät rinnat”. Itselleni nauraminen on joka kerta rentouttava kokemus. Niin nytkin.

Seuraavaksi saimme tehtäväksemme kirjoittaa pinkille paperille asioita, josta olemme ylpeitä. Minulle tuli tietenkin heti ja nopeasti mieleen kolmen lapseni nimet. Mutta harjoituksen vetäjä sanoi ääneen, että juuri niin ei pidä ajatella. Lasten nimet eivät nyt kelpaa. Pitää löytää myös muita ylpeydenaiheita elämästään. Pyöreän pöydän ääressä naiset kertoivat olevansa ylpeitä

- pitkästä avioliitosta

- omasta firmasta

- isosta omakotitalosta

- hyvästä elämästä

- sokerimassakakuista

- pärjäämisestä yksin lasten kanssa.

Minä sanoin olevani ylpeä siitä, että olen onnistunut työn ohella opiskelemaan maisteriksi, vaikka jouduin aikanaan jättämään lukion kesken. Ja siitä, että kirjoittamisharrastuksen myötä olen saanut lukihäiriöni talttumaan.

Entä sinun oma viitosen listasi, harjoituksen ensimmäinen osa: mikä sinussa on hyvää? Mieti hetki. Ihan rohkeasti.

Myös minä valitsin hyväksi piirteekseni sinnikkyyden ja sen lisäksi vielä: 

- pidentynyt pinna

- kyky antaa  anteeksi

- taito nähdä vaikeissa asioissa jotain positiivista (tunnustan, että voimaantumispäivänä käytin tässä yhteydessä voimasanaa).

Olin nuorena hyvin kärsimätön, kaiken piti tapahtua heti. Viiskymppisenä olen jo oppinut malttamaan. Relaamaan. Anteeksiantamisen kyky ja jostain kummasta kumpuava positiivisuus ovat pelastaneet minut monta kertaa.

Hankalin tehtävä tuona voimaantumispäivänä oli vastata kysymykseen: miten muut ihmiset minut näkevät. Enhän minä voi muuta kuin toivoa, että minua pidettäisiin edelleen iloisena ihmisenä.

Näin kerran erään koulun opehuoneessa julisteen, jossa luki: Kyllä sitä kehumista kestää kummasti. Siihen ei ole muuta lisättävää kuin se, että myös omakehu on ihan paikallaan aina silloin tällöin. Ei se haise. Kokeile vaikka:

- missä sinä olet hyvä?

- mistä olet ylpeä?

- miten muut ihmiset sinut näkevät?

Kommentit (8)

Oikean ikäinen

Minä olen hyvä siinä että sanon nykyään missä olen hyvä. Vaatimattomuuden vähentäminen on tuonut paljon itsevarmuutta lisää. Olen myös hyvä siinä että tiedän mitä halua ja mitä en halua. Siis hyvä tuomaan asiat julki.

Pii
Liittynyt29.2.2016

Kiitos jälleen "Elli". Kai se liittyy vanhenemiseen että katsoo taakseen. Olen moneen otteeseen nyt kiitellyt onneani että minulla oli sellainen isä kuin oli. Hänen neuvonsa oli " sinun pitää kertoa kuinka hyvä olet ja sitten olla niin hyvä kuin olet kertonut olevasi". 
Minun siis ei ole koskaan "tarvinnut" olla vaatimaton, se ei ollut kotona mikään hyve.   Se silti on ihan viisasta joissakin ympäristöissä. 
Pidän itseäni varsin hyvänä ja ystävällisenä kokonaisuutena, mutta jos jotain erittelen niin on minulla pitkä pinna, niin yllättävissä tilanteissa kuin esim ihmissuhteissa. 

Rohkeudestani olen ylpeä.
 

Taas kerran sait ajttelemaan oikein syvältä asti. Kun itsensä tuntee, näkee muutkin selvemmin. 

("inhoan" tuota voimaantumisnimitystä mutta jos sillä kerran voi kertoa sen kokonaisuuden yksinkertaisesti niin menköön)

Jokainen voi olla kokki

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos Pii. Voi miten ihanan ohjeen olet saanut isältäsi. Minua ei ole kotona rohkaistu, mutta jostain olen uskallukseni ammentanut.
Mä muuten kirjoitin alunperin näin: 'En yhtään tykkää sanasta voimaantua, mutta käytän....' Eli samiksia ollaan taas, vaikka ei olla koskaan tavattu.

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Olipa samaistuttava postaus! Meillä on töissä harjoiteltu kehumista aika ajoin "salaisen ystävän" avulla. Jokaiselle koulun aikuiselle arvotaan salainen ystävä, jolle hän kahden viikon aikana kirjoittaa viisi kehuviestiä eri lapuille. Laput sujautetaan purkkiin, josta ne sitten sovittuna päivänä juhlallisesti jaetaan jokaiselle. Kerrassaan voimaannuttavaa (tai tsemppaavaa tai whatever, mutta kivaa!)!

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiiton 'Nuttu nurin onni oikein'. Todella hauska idea. Pitäisiköhän ottaa myös kotikäyttöön. Pistää hyvänä päivänä kehut purkkiin ja nostella ne sieltä itse silloin, kun on huonompi fiilis😊

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Kategoriat