Olin täysin terve, elämäniloinen ja toimelias nainen. Sitten yhtäkkiä olin aivan hämilläni. Rintasyöpä. Minullako? Miten niin minulla? Yllättäen jouduin pohtimaan, miten vakava sairaus ja sen hoito tulisivat minuun vaikuttamaan.

Ensijärkytyksestä toivuttuani päätin heti luopua yksinpärjäämisen ajatuksesta. Soitin useille ystävilleni ja pyysin heitä hakemaan minut kävelylle heti leikkauksen jälkeen:

”Tuu, vaikka repimään mut sängystä jos käy niin, että en itse pysty.”

Kävelin ystävieni ja tuttavieni kanssa pitkin Espoon rantaraitteja ja paranin. Vaikka minulla on rakastava perhe, uskon kestäneeni hoidot ja kuolemanpelon myös siksi, että minulla oli mahdollisuus puhua, puhua ja puhua erilaisten naisten kanssa.

Halusin kirjoittaa runon naisten välisestä ystävyydestä, mutta jostain syystä runon kirjoittaminen tökki – siitä ei tullut mitään.

Sitten keksin naputella tutuille naisille tekstarin: Lähetä minulle ensimmäinen sana, joka sinulle tulee mieleen naisten välisestä ystävyydestä.

Pian puhelin piipatti taskussani ja minä olin aivan innoissani saamistani viesteistä. Vain sanat ilo ja ihana mainittiin useammin kuin kerran. Muuten sanat vaihtelivat paljon. Sanat tärkeä, lohdutus, turva, yhteys, läsnäolo, huolen pitäminen, läheisyys ja kaunis kuvastivat mielestäni ystävyyteen liittyvän tunteen syvyyttä.

Sain myös sanoja, jotka liittyvät lähettäjän ja minun väliseen ystävyyden pitoon: meri, ranta, teatteri, kesä. Lisäksi sain omasta mielestäni yllättäviä sanoja: ääni, ovi, päänsärky, puhelin, sinkku. Jälkikäteen kuulin, että pääsärky häviää jo ystävän ovella ja että yksin jääminen oli helpompi kestää toisen naisen tuella. 

Runosta tulikin laulun sanat. Otin yhteyttä teatterisäveltäjä Kari Mäkirantaan, jonka kanssa olin jo aiemmin tehnyt yhteistyötä, kun liikkumaan houkuttelevista loruistani oli tehty lastenlauluja. Naisentahtinen ystävyys -laulun tulkitsijaksi löytyi ihana Anette Kaukonen.

Vuoden kuluttua leikkauksesta, kun en enää tarvinnut peruukkia, järjestin tukkajuhlan. Tukkajuhlassa tarjosin tissikakkua ja annoin CD-levyn niille naisille, joilta olin saanut kävelyseuraa, keskusteluapua ja ystävyyden sanoja. (Silloin en vielä osannut käyttää  YouTubea.)

Eräs ”kävelyttäjistäni” esitteli Naisentahtisen ystävyyden kuorokavereilleen ja kertoi heille, että se esitettäisiin Elinan 50v. juhlissa. Osa laulajista oli sitä mieltä, että kappale on laulullisesti liian vaikea, sitä ei ehtisi oppia. Tähän ystäväni tokaisi:

”Kyllä opitte, kun kuuntelette biisin vähintään viisi kertaa peräkkäin. Eikä haittaa yhtään jos esityksessä tulee vähän virheitä -- Ellu ei sitä huomaa.”

Tämä on aivan totta. Minä en tajua musiikin tekemisestä enkä esittämisestä mitään. Tiedän vain sen, että Naisentahtinen ystävyys on kaunis laulu, joka on tehty naisten ja ystävyyden kunniaksi. Se on tehty myös rohkaisuksi ja lohduksi kaikille siskoille ja roosanauhalaisille. 

Tuossa alempana on laulun sanat. Olen merkinnyt tummalla ne sanat, joita sain tekstareilla erilaisilta naisilta. Onko samoja kuin sinulla?

Jos siltä tuntuu, kerro blogin kommenttikentässä, mikä sana sinulle tulee ensimmäisenä mieleen naisten välisestä ystävyydestä. 

Napsauta pinkkiä linkkiä ja kuuntele Naisentahtinen ystävyys 

Olkoon kevät tai syys

talvi tai helteinen kesä

naisentahtinen ystävyys

on tunteiden syvä pesä

 

Tutun äänen läheisyys

on puhelinsoiton päässä

naisentahtinen ystävyys

sulattaa, kun olen jäässä                                         

 

Ystävyys on ovi ajatusten,

meri kauniin rannan

yhteys tuo turvan ja lohdutuksen

aikaani toiselle annan

päänsärkyteatteria esitä en

olen läsnäolosta onnellinen

tärkeä ihminen;

 

Säilyy elämän mielekkyys

myös ilman amorin nuolta

naisentahtinen ystävyys

pitää sinkuistakin huolta

 

Oi ihana iättömyys

kikatusta ja terapiaa

Naisentahtinen ystävyys

on iloista naisenergiaa.

Kommentit (6)

tuideliini

Ystävyys + Ellu = Onni

(en ikinä muista mitä nimeä oon käyttänyt nimimerkkinä ja kaikki - oma nimi mukaan lukien - on varattu, joten yritetääs nyt vielä... )

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hei 'sisko itsekin'Hyvä jaottelu. Lähden juuri kohta kävelykaveriksi yhdelle siskolle, johon en o,isi muuten tutustunut❤

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Kategoriat