Markkinoinnin kohteena oleminen naurattaa ja ärsyttää. 

Minulle tulee rasittavan paljon sähköpostimainoksia. Laiskana olen vain poistanut ne, enkä ole vaivautunut avaamaan niitä voidakseni klikata kohtaa ”haluan poistua jakelulistalta”.

Tai ei se pelkkää laiskuutta ole. Takaraivolla on vielä joku vanha varoitus siitä, että jos avaa epäilyttävän meilin - viiiirus iskee! Tuhoaa koko koneen. Samalla katoaa tiedostoista kaikki kuolemattomat kirjoitukset ja minuus siinä samalla.

Näin tulee ajateltua, vaikka minulla on kotona ihan oma helpdesk-mies ja koneessa hyvät tietoturvaohjelmat.

Ja on myös ATK-guru Petteri Järvisen ohjeen mukaan kiinnitetty post it -lappu tietokoneen kamerasilmässä. Pistin sen siihen luettuani Pauliina Suden Takaikkunan. Ihan Hitchcock -fiilistä siis välillä on ollut, mutta nyt on ruvennut pelkästään ärsyttämään.

Noloa tunnustaa, mutta eniten minua suututtaa viestit ja mainokset, joiden otsikossa luvataan isoja rahasummia juuri minulle.

Olen nimittäin jo kerran mennyt siihen lankaan. Se tapahtui printtihuijausten aikaan, kun minulla oli kansainvälisessä kirjeenvaihtolehdessä (!) ilmoitus. Sain silloin satoja kirjeitä ja kirjoittelinkin kymmenien kanssa. Minulle tarjottiin avioliittoa, kosmetiikkakaupan omistajuutta, mahdollisuutta lähettää matkarahaa todella komealle miehelle yms. Lentolippujakin oli joku vailla ja ihan heti olisi tullut luokseni.

Erään kirjeen saatuani erehdyin luulemaan, että olin voittanut suuren päävoiton, vaikka kyse oli vain samanlaisesta vedätyksestä, mitä nykyään tehdään: tee sitä tätä ja tuota niin saat oikeuden osallistua arvontaan.

Ja sitten kun teet sen (sähkö)posti laulaa

Ja vaikka en tekisikään mitään, enkä itse klikkaisi yhtään tykkäyksiä, fb osaa kyllä tulkita, mitä juuri minä muka tarvitsen. Se tietää, ettei kukaan yli 50v. nainen nuku öitään kunnolla. Miksi muuten saisin jatkuvasti mainoksia melatoniinista ja unikoulusta? Sekin ihmetyttää, miksi ne postipatet olettavat minun kärsivän kuorsaamisesta ja tarvitsevan apua. 

Silloin, kun esikoisromaanini julkaistiin, kävin ahkerasti lukemassa mitä kirjastani sanottiin. Se on ihan normaalia ja inhimillistä. Mutta siinä vaiheessa, kun rupesin saamaan oman kirjani mainoksia tuli outo olo. Varsinkin, kun seuraavassa mainoksessa kysyttiin: Etsitkö kirjallesi kustantajaa? 

Haloo! Jotain rotia tuohon mainostamiseen hei. Eikö niille AMK-jampoille puhuta mitään hävikistä? Pitäisi saada joku hipsterimimmi kertomaan niille, että satsatkaa täsmähommaan.  

Täsmämarkkinointi olisi parempi juttu. Säästyisi aikaa ja luontoa ja energiaa ja tulisi vähemmän vääriä viboja.

Terveystiedot nimittäin ovat salaisia, ellei henkilö itse niitä paljasta. Minä olen avoimesti puhunut rintasyövästäni. Silti saan mainoksia vakuutuksista, jotka korvaavat, kun pahin tapahtuu. Pah! Googlaisitte vähän, ettei minun tarvitsisi lukea niitä mainoksia, jossa todetaan pikkupräntillä, ettei syövänestovakuutusta ikävä kyllä enää voida myydä minulle. 

Olen viimeaikoina seilannut mökkimyyjien sivustoilla ja lueskellut roosanauhajuttuja. Siksikö minulta meilin aihekentässä kysytään: Haaveiletko pinkistä moottorisahasta?

Joku väitti, ettei se pinkki nyt mihinkään nauhakampanjaan liity – sinähän olet nainen. Se riittää. Mutta ei se ihan niin mene.

Kirjoitin jokin aika sitten blogipostauksen siitä, kuinka vaihdevuodet aiheuttavat haluttomuutta. Taisin laittaa yhdeksi asiasanaksi seksi. Seuraavilla viikolla nettinäkymääni ilmestyi pornovideomainoksia. Ei siinä mitään. Ihan loogista.

Mutta miksei sitä pinkkiä naispuolisuutta käytetty hyödyksi siinä vaiheessa, kun banneritekstit siirtyivät sähköposteihin ja otsikoissa kysyttiin: Elina haluatko kasvattaa penistäsi?

Överiksi meni. Sitä paitsi leukakarvojen osalta olen ihan pinseteillä pärjännyt tähän asti. Onko niitten gilettien pakko etsiä uusia asiakkaita meistä varttuneemmista naisista ihan vain siksi, että nykyään kaikenikäiset miehet kasvattavat itselleen parran?

Ja joo, joo. Tiedän, tiedän. Oma vika ymsyms, mitäs läksit...

Mutta mieluummin ostaisin pinkit pinsetit. Aika järeät saisivat olla. 

Kommentit (4)

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos 'arkajalka' Ehkä on ihan hyvä olla vähän varuillaan, mutta pelko lienee turhaa. En tiedä.

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Kategoriat