Ärsyttävää, kun ei tee mieli. Ei haluta, eikä hyrrää. Se tiedetään, että ruuhkavuosina välillä väsyttää. Ja se, että nainen kaipaa ensin kosketusta. Mutta mitä, jos haluamisen tunne katoaa, vaikka vieressä olisi mieluinen elämänkumppani tai ihan mukiin menevä satunnainen matkaaja?

Vaihdevuosioireista puhuminen ei ole enää tabu. Siitäkin saa jo avautua, että kaikki oireet eivät ole fyysisiä. On jopa ehdotettu, että hedelmättömäksi muuttumista juhlittaisiin.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa viidenkympin ylittäneet Maaria, Tepa ja Pike päättävät järjestää kuumien aaltojensa kunniaksi viuhkabileet. He kutsuvat muita samoissa fiiliksissä eläviä naisia mukaan juhlimaan. Ainakin osa kekkereihin saapuvista naisista on jo kysynyt itseltään:  

Olenko minä joku poikkeus, kun en enää tunne itseäni samaksi kuin ennen?

Maaria ja Tepa asettuvat kahvipöydän ääreen vertailemaan viuhkojaan. Kylmä-kuuma vaiheeseen ehtinyt Pike kohottaa jalkateräänsä näyttääkseen uusimmat villasukkansa. Joku vieraista toteaa ääneen, että kyseessä on luonnollinen vikatila kehon lämmönsäätelyjärjestelmässä ja riisuu naureskellen hartiahuivinsa.

Kahvipöydässä komeilee teeman mukainen viuhkakakku ja juttu luistaa mukavasti rupatellen. Kuohuviinin jälkeen Maaria sanoo ronskisti, että on hemmetin tylsää olla taas naama märkänä, vaikka kosteutta kaivattaisiin ihan muualla.

Siitä Pike rohkaistuu puhumaan lukemastaan kolumnista (21.2.16), joka on jäänyt mietityttämään. Keskustelu etenee näin:

-- Suvi Ahola kirjoitti Hesarissa, että suomalaisnaiset ovat amerikkalaisia siskojaan edellä. Täällä naisen seksuaalisuudesta on voitu puhua avoimesti jo vuosikymmeniä. Mutta mun mielestä se oli väärässä kysyessään: ”Mihin intohimo meistä katoaisi, vaikka sisintä ympäröivä ruumis rapistuisikin?”

-- Miten niin väärässä?

-- Mä en kysyisi, ”mihin se katoaisi” vaan minkä helvetin takia sitä ei enää ole? Ainakin mulla se himo ja voima, joka aiemmin kutkutteli alavatsassa -- on poissa. Se on ihan perhanan surullista.

Tämän jälkeen kahvipöydässä ei kuulu muuta kuin viuhkojen lehahduksia. Joku työntää sisuksiinsa lisäpalan kakkua, ettei tarvitse sanoa mitään. Suunsa arasta aiheesta avannut Pike päättää jatkaa, vaikka poskia kuumottaa.

-- Kaikki puhuvat vain kuumista aalloista. Kukaan ei ole kertonut mulle, että halu häviää. Miksi sitä ei sanota ääneen? Vai olenko mä poikkeus? Tunteeko joku menopaussimuija vielä intohimoa, kutkutusta ja panetusta? Sitä ihanaa ja hillitöntä halua?

Joku nyökyttelee. Useimmat pyörittelevät päätään melkein itseltään salaa. Kukaan ei sano mitään. Tepa kaatelee lisää kahvia, vaikka kukaan ei ole pyytänyt.

-- Tahtoisin haluta! Pike parahtaa.

-- Minä en ole koskaan ollut siitä touhusta niin innostunut, että osaisin kaivata, vanhin naisista toteaa. -- Ehkä se on erilaista niillä, jotka ovat olleet itsekin kovin aktiivisia.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen pari naista nousee käydäkseen vessassa. Joku touhottaa astioita keittiöön ja toiset selailevat kännyköitään. Sitten Maaria päättää puhua:

-- Kun huomasin, että vaihdevuosioireet olivat vieneet fyysisen haluni lähes kokonaan, tein paljon töitä saadakseni edes osan aistillisuudestani takaisin. Pystyn taas nauttimaan rakastelusta, kun RYHDYN siihen.

-- Mitä tarkoitat?

-- Järkeilen päässäni, että nyt kannattaisi ruveta. Se vaatii sen ryhtymisen, koska enää oman kehon kuuntelu ei riitä. Alavatsassa tykyttävä morsettaminen on päättynyt, mutta ei sille mitään voi. Pakko keksiä uusia keinoja ja käyttää apteekkituotteita.

-- Ihana kuulla, että mä en ole ainut.

-- Ihmiset on kai aika yksilöllisiä tässäkin asiassa, mutta et varmasti ole ainut. Yllätys se oli meikäläisellekin. Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten väittänyt minulle, että lemmiskely lauantaisin saunan jälkeen on ihan jees, olisin nauranut hänet suohon. Olisin huutanut, ettei sellaista iloa ja elämänvoimaa kahlita saunailtoihin tai kalentereihin.

-- Mutta niin siinä on nyt käynyt. Se on toisenlaista. Ei enää spontaania, yllätyksellistä ja usein toistuvaa. Sinun on hyväksyttävä se ja käytävä apteekissa, Maaria neuvoo.

-- Truuttaat Vagisan -voidetta sen verran usein, että saat limakalvot kuntoon. Sen jälkeen hieman järkeilyä ja aimo annos ennakointia. Eli sopiva määrä voitelua itselle ja toinen mokoma kumppanin kärsivällisyydelle.

-- Eniten tarvitset hyväntahtoista huumoria.

Ja niin emännän leipoma viuhkakakku syödään loppuun. Illan aikana kuullaan monta aika samanlaista tarinaa ja nostetaan taas kuoharilasit huulille. Joku tietää kertoa, että huumorikirjailija Ala-Soiroa käsittelee romaanissaan naisen ikääntymistä uudella tavalla. Kotiin lähtiessä osa naisista lupaa itselleen ryhtyä hommiin ja Pike sanoo sen myös  ääneen. 

Kun ikää tulee lisää, ihon kimmoisuus häviää.

Tulee sitä tätä ja tuota kremppaa. Samalla seksuaalinen intohimo muuttuu käden lämpöiseksi, vaikka aiemmin se olisi ollut polttava voima. Käykö niin kaikille jossain vaiheessa? Sitä en tiedä.

Kuten kirjastosta löytyvän Tukkasurma -kirjani päähenkilö kertoo, joillekin siskoille niin voi käydä jo ennen varsinaista vaihdevuosi-ikää. Rintasyöpäkokemukseni jälkeen uskallan sanoa, että suhdetta omaan seksuaalisuuteensa voi ja kannattaa leipoa yhä uudestaan. 

Homman voi alustaa kuin hapanleipätaikinan. Ikiaikainen juuri ei ole mennyt kokonaan pilalle, vaikka se olisi kovettunut tiinun kylkiin ja ollut välillä jopa jäätyneenä. Tosin aikamoinen taikurileipuri saa olla, jos onnistuu leipomaan yhtä mehevää  kuin nuorina hyvinä  aikoina.

Silti kannattaa ryhtyä:

Kannattaa olla itselleen lempeä ja uskaltaa puhua sekä kumppanin että samassa tilanteessa olevien naisten kanssa.  Nuoruuden aikaisiin hypetyksiin ei voi enää palata, mutta edelleen voi ryhtyä. 

 

Lisäys 18.6: Mahtavan paljon lukijoita. Kiitos linkin jakaneille. Rohkaisen myös kommentoimaan. Sen voi tehdä helposti nimettömänä 'vierailija'-nimimerkillä. Parasta olisi, jos joku saisi lohtua tai uutta virtaa myös muiden lukijoiden kommenteista. 

Kommentit (25)

Vierailija

Kiitos tästä. Odotinkin jo jotain painavampaa kuin se edellinen. Tämä on tärkeä juttu. Kiitos rohkeudesta.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kohtalotoveri ja Vierailija. Mietin pitkään, kehtaanko. Teidän kommenttinne vastasivat minulle, että tein oikein.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Ei sitä etukäteen suremaan kannata ruveta, mutta jos osuu kohdalle, on hyvä tietää, ettei ole ainut.

Vierailija

Kyllä, näin voi käydä! Ja jopa jo nelikymppisenä kun rintasyöpähoidot vie sekä hiukset että halut. Haluaisin haluta, mutta vaikka kuinka käytän yläpäätäni alapään herättelyyn niin ei, mitään ei tapahdu. Tästä ei kukaan varoittanut missään vaiheessa, ja todellisuus on ollut karmeaa. Vienosti on varoiteltu, että seksuualiset halut saattavat heiketä, mutta että ne katoavat kokonaan, tykkänään, tyystin, täydellisesti - siitä ei kukaan puhunut mitään. Olen järkyttynyt, tätä on kestänyt jo kaksi vuotta ja vielä ois kolme pitkää, halutonta vuotta edessä.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hei Vierailija. Toivon, että löydät itsellesi sopivan tavan ryhtyä ja nauttia. Tunnistan järkytyksesi, vaikka itse olen jo lähempänä sitä tavallista vaihdevuosi-ikää.

Annikki

Olin 50v kun kuukautiset loppuivat.Olin onnellinen uudesta elämänvaiheestani.Ei tarvittaisi enää kierukoita tai pillereitä ehkäisyyn.Vaihdevuosioireista ikävin oli hikoilu ja kuumotus joka hetkessä vaihtui paleluksi.Hikoilupuuskat tulivat usein kaupassa.Nenäliina vaan esiin ja kasvot taputellen kuiviksi.Mieheni oli hyvä rohkaisija.Sanoi että ei sitä muut huomaa,ole vaan kuin ei mitään olisikaan.Tuo rohkaisu oli erittäin tärkeää.Opin suhtautumaan luonnollisena asiana vaihdevuosiini.Tuo aika kesti noin vuoden.Pääsin huomattavasti helpommalla kuin äitini aikoinaan joka joutui vaihtamaan yöpaitaa hikoilun vuoksi harva se yö.Haluihini vaihdevuodet eivät vaikuttaneet,eipä noita hommia ennen niitäkään tullut harrastettua kuin viikottain.Liukastusaine ACO caring glide on erittäin hyvä apukeino kuivuuteen.

Tämä meni jakeluun

Nyt se telkkari kiinni, vaikka olisi mikä matsi menossa. Sanon miehelle, että nyt ruvetaan. Mahtavuutta, että on muitakin. Kerron ukollekin.

Vierailija

Mieleen on jäänyt n.10v.sitten lukuisat lehtijuttu joita lueskelin. Niissä hehkuteltiin vaihdevuosi-iän jälkeen syttyvää uudesti syttyvää aiempaa intohimoa, syy: nainen voi vihdoinkin aidosti nauttia ilman raskauden pelkoa tai hormonaalisen ehkäisyn altistavia fiiliksiä. Eli kukkua ilmeisesti ollut nuo jutut. Pitkässä parisuhteessa ei ihan hurjaa intohimoa ole aikoihin näkynyt. Siksi olen vähän odotellut tuota vaihdevuosien jälkeen tulevaa hekumallista uuden alkua. Eli jääkin sitten haaveeksi vaan tämä. Biologinen ja hormonaalisen perustahan tässä on puhtaasti suvunjatkaminen joten loogisempaa olisi että kun hedelmällinen vaihe on ohi niin myös ajatukset siirtyy toisenlaisiin aktiviteetteihin. Itse olen kyllä tuon "aktiivisen ryhtymisen" kannalla. Samalla tavalla ihmisen keholle ja mielelle tekee hyvää kaikenlainen iho kontakti ja tämä on ihan hyvä tiedostaa. Jos tilaa ajan niska&hartia hierontaan niin kyllä sieltä tulee paljon parempana ihmisenä ulos. Sama asia kumppanin kanssa vietetyn lyhyenkin session jälkeen. Ei siitä parisuhde ainakaan huonone. Valitettavasti monesti tähän fyysiseen läheisyyteen sotketaan kaikenlaista yhteisen elämän varrella kertynyttä muuta painolastia ja pettymyksiä yms. Myös fyysisen vetovoiman puuttumista olen kuullut valitettavan. Silti siellä maksetusta niska hieronnassa antaa itsensä nauttia riippumatta hierojan fyysisistä piirteistä. Samaa armollisuutta olisi hyvä soveltaa myös pitkässä parisuhteessa.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos tästä. Olen yrittänyt löytää tekstejä, joissa kerrottaisiin, että halu voisi palata. En ole löytänyt. Kaikki mitä olen näytölleni saanut ovat olleet kertomuksia siitä, kuinka läheisyys tuo onnen ja kosketus on kaikki kaikessa. Onhan se niin ja olen samaa mieltä ihokosketuksen merkityksestä kuin sinä. Jos aiheesta on kirjoiteltu kymmenisen vuotta sitten, jutut ovat menneet minulta ohi. Olin silloin nelikymppinen, eikä tullut mieleenkään, että jokin hormonaalinen juttu tai lääkehoito voisi turrutttaa tällä tavalla. Silloin olin vielä iloinen nautiskelija. Toivottavasti on totta, että uusi syttyminen on vielä edessä. Sitä odotellessa, hyvää kesää.

Li

Tämä on mielestäni hyvä jakaa tämän hienon aiheen nimissä "siskoille". Kun olin 52v. ja kyselin hormoonikierukan tarpeellisuudesta enää, gynekologi sanoi: "elämää on vielä juoksuhaudoissa". Kuumat aallot ja haluttomuus ei ehtinyt tulla esille, kun seuraavat vuodet kuuntelin, onko hiki lymfooman liikkeitä. Omaa syöpäseurantaa en enää harrasta, kun muutama muu syöpä on ollut minun kuumat aaltoni. Vaikka hormonihoito jatkaa vaihdevuosia vielä näin 10 vuoden jälkeenkin halu ei mennyt...siirryin lohdutuksesta läheisyyteen. Siitä saa oksitosiiniä- läheisyyshormoonia, jota erittyy tasaiseen tahtiin vaikka vain toisen kainalossa. Siitä on hyvä siirtyä "syvempiin vesiin " ja siinä tuleekin jo luonnollinen hiki. En tosin suosittele samaa keinoa unohtaa kuumia aaltoja kuin itselläni enkä niitä vähättele.

Kohta kuuskuus

No, en kyllä voi olla yhtä mieltä siitä, että halu väistämättä katoaa tai edes laimenee. Vaihdevuosissa siihen saattoivat vaikuttaa työstressi ja tavallaan edelleen jatkuvat ruuhkavuodet työelämän vaatimuksineen, lasten ja lastenlasten elämässä läsnä olemiseen. Mutta silloinkin halu katosi enemmän mieheltäni kuin minulta, välittäminen ja ystävyys eivät. Nyt jo kuusvitosena voin sanoa, että seksielämämme on kenties parempaa kuin konsaan nuorena. Kertoja on harvemmin, mutta spontaaneja ne silti saattavat olla ja toki hyväksyä pitää, ettei ihan jokainen pääty molemminpuoliseen orgasmiin. Onnellisuuteen ja säteilyyn silti. Olen kiitollinen, että mielikuvitus riittää ja molempien halu kokea laukeaminen yhdessä - huolimatta fyysisestä rapistumisesta, kulumista, ylimääräisistä kiloista ja oman olemuksen häpeilystä. Ihminen on seksuaalinen olento hautaan asti, yksin tai yhdessä.

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa kuumien aaltojen lämmittämästä elämästä, naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat