Kirjoitukset avainsanalla vanhemmuus

"Jo ennen kuin kukaan sinusta tiesi, sinun jokaiseen soluusi oli kirjoitettu sana. Jo ennen kuin sinä itse edes ymmärsit, olit rakastettu. Eilen, tänään ja huomenna."

Rakenneultraa jännitettiin ihan mielettömästi. Ultrista meillä on monta huonoa muistoa ja kokemus siitä, kuinka yksi pieni hetki voi muuttaa ja romuttaa kaiken. Viimeiset päivät ennen ultraa mateli ihan liian hitaasti. Pitkän odotuksen jälkeen oli maailman upeinta kuulla vihdoin, että kaikki on hyvin. Mahassa kasvaa terve pieni poika, jolla on kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. 

Kiitollisuus on aivan äärettömän ja epätodellisen onnellinen. Mikä parasta, on jaksettu kulkea se tie yhdessä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Ja entistä vahvempina, tässä odotuksessa on mukana täysillä lapset. Pikkuveljeä odotetaan joka päivä. Mietitään nimiä ja hypistellään pieniä vaatteita. Ei ole itsestään selvää, että saan vielä kerran olla tässä tilassa. Matka on ollut pitkä ja jokainen pieni potku tuntuu ihmeeltä. Niin täydellinen pieni poika. Rakastettu ja kovasti odotettu jo kauan sitten. 

Kasva rauhassa kesään asti. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuosi 2017 on odotettu ihan erityisellä tavalla. Kesän ollessa kauneimmillaan meidän perhe kasvaa yhdellä niin toivotulla lapsella. Pieni blogihiljaisuus on johtunut väsymyksestä ja raskauspahoinvoinnista, joka vihdoin tuntuu astuvan hieman taka-alalle. Onnea on kaikesta huolimatta enää vaikea peitellä ja odotuksessa on mukana myös lapset. En ikinä olisi arvannut, kuinka paljon myös isommat sisarukset odottavat jo vauvaa ja ilo tuntuu tuplaantuvan. 

Se tunne ja hetki, kun ultrakuvan ruudulle piirtyi vihdoin täydellinen ihmisen alku oli unohtumaton. Edellisten kokemusten siivittämänä pelkään ultrausta valtavasti ja tälläkin kertaa jännitys oli melkoinen. Helpotuksen jälkeen tarvittiin iso kasa nenäliinoja kummallekin meille vanhemmalle. Olen antanut luvan itselleni peloista huolimatta olla onnellinen, nauttia tulevasta ja tästä raskaudesta. Huomista ei kuitenkaan voi tietää, mutta tällä hetkellä mahassa käy kova vilske ja elämä! 

Tervetuloa vuosi 2017. Tuothan mukana onnea ja iloa, ehkä 3-4 kiloa. 

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Äitienpäivä tuo mieleen aina myös muiston siitä, kuinka se joskus tuntui pelkältä haaveelta. Jokainen kysymys tulevien lasten lukumäärästä satutti. Hammasta purren, menetysten keskellä toivoin salaa ja pelkäsin, että se toive ei ehkä ikinä toteudu.  

Pelko meni ohi. Tänä päivänä kiitollisuus on valtava, kun saa rutistaa kaksi pientä kainaloonsa. Olla syli, joka tarpeen tullen lohduttaa. Olla jollekin koko maailma ja äiti, joka muka tietää ihan kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Aina. 

Tässä äitienpäivässä parasta on ollut kahden lapsen malttamaton odotus siitä, paljastuuko äitienpäiväksi tehty yllätys etukäteen. Ja jatkuva kysely; "et arvaa, mitä me on sulle askarreltu. Ei kerrota vielä- arvaatkos..?"

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yöllä oli vaikea nukahtaa, kun sai pienen tiedonmurun siitä mitä maailmalla tapahtuu. Aamulla uutinen oli vielä kammottavampi. Pienen viattoman lapsen tuhistessa sylissä ja kysyessä silmät loistaen, miksi? En osannut vastata tuohon kysymykseen. Halasin ja lohdutin, tahdoin kääriä suojaan koko maailmalta. Koittaa sulkea tytön omaan vaaleanpunaiseen kuplaan, mutta se kupla oli rikottu. Väkivalloin ja väkisin. 

Koitin olla rehelinen ja lohduttaa, antaa uskoa silti turvalliseen maailmaan. Vaikka en ollut siitä enää itsekään varma. Mieli teki käpertyä peiton alle ja halailla rakkaimpia koko päivä. Meidän oli kuitenkin kiskottava vaatteet päälle ja lähdettävä töihin käsityömessuille. 

Onneksi päästiin lähtemään. Onneksi nähtiin ihmisiä ja saatiin olla ihmisten keskellä. Jutella ja askarrella yhdessä. Piste täyttyi pienistä lapsista nopeaa ja tuntui, että askarrellessa aikakin pysähtyi. Pienet lapset  höpöttämässä omista tärkeistä asioistaan, askartelemassa pastellisilla silkkimassoilla. Me saatiin pieni suojaava kupla rakennettua hetkeksi ympärille. Onnistuttiin suojelemaan lapsia kamalalta uutisvirralta edes hetki. Kotiin kannettiin järviruokoa himmeleiden tekoon, tuohon kuplaan on päästävä vielä uudelleen. Eihän noita tapahtumia voi järjellä ymmärtää. 

Kommentit (1)

Minä

Jos alkaa kantaa kaikkia maailman murheita mielessään niin se on loputon suo...Ei tarkoita sitä, etteikö asioita voi noteerata tai olla niistä huolissaan. Mutta kaikelta ei lapsiaan voi suojella ja hysteriaan ei ole mitään aihetta. Maalaisjärkeä peliin - jos sitä vielä on jäljellä. Maailma ei ole koskaan ollut mikään lintukoto ja se on vain hyväksyttävä. Meidän kaikkien....

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.