Kirjoitukset avainsanalla vanhemmuus

Kolottaa, särkee ja turvottaa. Olo on jo melkoisen iso ja valmis. Mieli pyörii yhä enemmän tulevan ympärillä. Ja sitä pysähtyy kuuntelemaan monta kertaa päivässä vauvan liikkeitä ja potkuja- onko kaikki varmasti hyvin. Odottaa ja miettii miltä toinen näyttää ja tuntuu. Kohta se tuhisee sylissä, vaikka tekeekin vielä hengitysharjoituksia mahassa. On vaikea keskittyä mihinkään muuhun, onneksi kaksi vanhempaa lasta välillä tempaisee muihinkin ajatuksiin. 

Kaiken kivun, turvotuksenkin ja tukalan olonkin läpi sitä silti miettii haikeana, että kohta meidän taival "yhtenä" päättyy. Tätä hetkeä ei saa enää ikinä takaisin. Näitä potkuja mahan läpi tulee kuitenkin vielä ikävä. Pienestä on päästy jo tähän asti ja kuukasien odotus on vaihtunut päiviksi ja päivätkin näyttävät hupenevan kaukaisuuteen. Niin pitkään toivottu ja odotettu pikkuveli. Olen halunnut tallentaa nämä hetket valokuviin, sillä esikoisen ajalta kuvia ei juurikaan ole. 

Kesäloma on lapsilla vielä edessä ja ulkona voi istuskella ilman sen suurempia suunnitelmia. Kun vaan antaa itselleen luvan hiljentää tahtia, ihan vaan olla kaikessa saamattomuudessaan. Siinä on haastetta kerrakseen. Jokainen hetki vie lähemmäksi odotettua ja toivottua. Joka päivä potkut mahassa voimistuu ja kohta meitä on täällä kodissa viisi. Ihanaa juhannusta kaikille! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Jo ennen kuin kukaan sinusta tiesi, sinun jokaiseen soluusi oli kirjoitettu sana. Jo ennen kuin sinä itse edes ymmärsit, olit rakastettu. Eilen, tänään ja huomenna."

Rakenneultraa jännitettiin ihan mielettömästi. Ultrista meillä on monta huonoa muistoa ja kokemus siitä, kuinka yksi pieni hetki voi muuttaa ja romuttaa kaiken. Viimeiset päivät ennen ultraa mateli ihan liian hitaasti. Pitkän odotuksen jälkeen oli maailman upeinta kuulla vihdoin, että kaikki on hyvin. Mahassa kasvaa terve pieni poika, jolla on kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. 

Kiitollisuus on aivan äärettömän ja epätodellisen onnellinen. Mikä parasta, on jaksettu kulkea se tie yhdessä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Ja entistä vahvempina, tässä odotuksessa on mukana täysillä lapset. Pikkuveljeä odotetaan joka päivä. Mietitään nimiä ja hypistellään pieniä vaatteita. Ei ole itsestään selvää, että saan vielä kerran olla tässä tilassa. Matka on ollut pitkä ja jokainen pieni potku tuntuu ihmeeltä. Niin täydellinen pieni poika. Rakastettu ja kovasti odotettu jo kauan sitten. 

Kasva rauhassa kesään asti. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuosi 2017 on odotettu ihan erityisellä tavalla. Kesän ollessa kauneimmillaan meidän perhe kasvaa yhdellä niin toivotulla lapsella. Pieni blogihiljaisuus on johtunut väsymyksestä ja raskauspahoinvoinnista, joka vihdoin tuntuu astuvan hieman taka-alalle. Onnea on kaikesta huolimatta enää vaikea peitellä ja odotuksessa on mukana myös lapset. En ikinä olisi arvannut, kuinka paljon myös isommat sisarukset odottavat jo vauvaa ja ilo tuntuu tuplaantuvan. 

Se tunne ja hetki, kun ultrakuvan ruudulle piirtyi vihdoin täydellinen ihmisen alku oli unohtumaton. Edellisten kokemusten siivittämänä pelkään ultrausta valtavasti ja tälläkin kertaa jännitys oli melkoinen. Helpotuksen jälkeen tarvittiin iso kasa nenäliinoja kummallekin meille vanhemmalle. Olen antanut luvan itselleni peloista huolimatta olla onnellinen, nauttia tulevasta ja tästä raskaudesta. Huomista ei kuitenkaan voi tietää, mutta tällä hetkellä mahassa käy kova vilske ja elämä! 

Tervetuloa vuosi 2017. Tuothan mukana onnea ja iloa, ehkä 3-4 kiloa. 

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Äitienpäivä tuo mieleen aina myös muiston siitä, kuinka se joskus tuntui pelkältä haaveelta. Jokainen kysymys tulevien lasten lukumäärästä satutti. Hammasta purren, menetysten keskellä toivoin salaa ja pelkäsin, että se toive ei ehkä ikinä toteudu.  

Pelko meni ohi. Tänä päivänä kiitollisuus on valtava, kun saa rutistaa kaksi pientä kainaloonsa. Olla syli, joka tarpeen tullen lohduttaa. Olla jollekin koko maailma ja äiti, joka muka tietää ihan kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Aina. 

Tässä äitienpäivässä parasta on ollut kahden lapsen malttamaton odotus siitä, paljastuuko äitienpäiväksi tehty yllätys etukäteen. Ja jatkuva kysely; "et arvaa, mitä me on sulle askarreltu. Ei kerrota vielä- arvaatkos..?"

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.