Kirjoitukset avainsanalla vanhemmuus

Meidän vauva täytti tiistaina 10 viikkoa ja tuntuu, että aika menee hurjaa vauhtia. Heinäkuusta on jo tovi, mutta vauvakuplasta en tahdo lähteä vieläkään pois. Kun vanhemmat lapset lähtee kouluun, saadaan nauttia vauvan kanssa hitaista aamuista. Ensimmäiset pienet vaatteet jouduin pakkaamaan jo pois. Iso osa niistä oli laitettava kuitenkin talteen tunnearvon vuoksi. Jonkinlainen rytmi alkaa jo löytyä ja muutama arjen pelastaja on meillä ahkerassa käytössä kantorepun lisäksi. Lue lisää meidän kokemuksia Tulan Free-to-grow kantorepusta

Esikoisen aikana seitsemän vuotta sitten olisin kaivannut tällaista samanlaista kapalopussia. Tämä Swaddle Up- kapalopussi oli meillä jo sairaalassa mukana. Pussi sai siellä paljon ihastusta. Vastasyntynyt oli niin kätevä sujauttaa kapalopussiin ja vauva tuntui nauttivan pussin lämmössä. Kotiin tullessa jatkettiin kapalopussin käyttöä öisin ja nykyisin, kun vauvan illalla laittaa pussiin, silmät alkavat jo painua kiinni. Lisäksi Baby Noise -kohina taustalla on tullut osaksi vauvan iltarutiineja. 

Kapalopussi estää säpsähtämisestä johtuvan heräämisen hyvin ja tuo turvaa vauvalle. Kapalointi auttaa vauvaa nukahtamaan ja pysymään unessa. Swaddle Up -kapalopussin siivet antavat vauvalle mahdollisuuden rauhoittaa itse itsensä takaisin uneen viemällä käden suuhun tai silittämällä hellästi poskea.  

Swaddle Up -kapalopusseja on saatavilla erikokoisia.  Meidän vauvalle on mennyt vielä M-koon pussit, mutta juuri ennen kun hän alkaa kääntymään siirrytään seuraavaan, jotta vauvan kädet ovat vapaana kääntyessä. 50/50 unipussista saa joko yhden tai kummatkin kädet vapaaksi vetoketjujen avulla. On helpottavaa tietää, että tututsta kapalopussista ei vauvan tarvitse luopua heti kokonaan. Tällä varmistetaan, ettei tuttuun unirutiiniin tule liikaa häiriöitä. Vaan askel askeleelta kapaloinnista siirrytään pois "itsenäiseen uneen".  Lue lisää kapalopusseista

(Kapalopussi ja ensipeittosetti saatu bloginäkyvyyttä vastaan.) 

Makuupussina vauvalla on Baby Wallabyn -ensipeittosetti. Vauvan pinnasänky on meidän sängyn vieressä niin, että siitä on yksi laita pois. Öisin nostan (tai vedän) vauvan viereeni syömään ilman, että vauvaa tarvitsee ottaa peitteistä pois. Omaan uneen auttaa myös se, ettei öisin tarvitse lähteä nostamaan vauvaa kauempaa pinnasängystä pois, vaan voi puoliunessa vetää vain vauvan kainaloon syömään. Koska vauva on kapalopussin ja peitteiden sisällä, sama lämpö pysyy kun vauva syö, eikä pientä tarvitse nukuttaa uudelleen uneen syömisen jälkeen. Lue lisää ensipeittosetistä. Pieniä arjen helpottajia, mutta niin hyödyllisiä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Päästiin käymään kesällä taitavan Laura Schneiderin valokuvauksessa meidän kaksiviikkoisen vauvan kanssa. Jännitin kovasti, miten koko perheen ja vauvan valokuvaus onnistuu. Saatiinkin Lauralta hyvät ja tarkat ohjeet etukäteen, kuinka valokuvauksessa ollaan ja miten hän kuvaa vauvan. 

Valokuvauksessa vauvan tulee olla mielellään ihan vastasyntynyt, jotta vauva on vielä tarpeeksi uninen ja erilaiset asennot onnistuvat kapaloihin. Valokuvaukseen varataan myös paljon aikaa ja Laura valokuvaakin yleensä vain yhden perheen päivässä. Vauvan ja lasten kanssa on mentävä heidän rytmin mukaan. Vauvan ollessa nälkäinen kesken valokuvauksen tulee olla aikaa syödä. 

Vauvaa kuvataan yleensä syntymäasussa. Tämän lisäksi Laura käyttää kuvauksissa erilaisia liinoja ja harsoja joihin vauvan voi kapaloida. Studiolla olikin mitä mahtavin valokoima erilaisia asusteita kuviin. Kapalointi toimii erityisesti hereillä olevan vauvan kanssa ja ainakin meidän vauva tuntui viihtyvän hyvin kapalossa. Kun vauva oli syönyt, rauhallinen ja kapaloitu, kuvaus alkoi. 

Studiolla oli lämmin ja rauhallinen tunnelma. Lämpötila oli tarkoituksella korkea, jotta vauva pystyi oemaan syntymäasussaan rauhassa. Vauvaa kuvatessa taustalla soi "White noise" -äänite, eräänlainen kohina, jonka on todettu rauhoittavan pienen vastasyntyneen. Samanlainen kohina on tuttua vauvoille äidin vatsasta. 

En olisi ikinä uskonut, että kukaan onnistuu saamaan vauvasta ja koko perheestä yhdessä täydellisiä valokuvia. Lasten valokuvaaminen on erittäin haastavaa ja siihen tarvitaan erityisiä taitoja. Kolmen lapsen äitinä Lauralla oli valtavasti kokemusta ja kärsivällisyyttä kuvaushetkessä. Kaksi kyselyikäistä ja energistä vanhempaa lasta ja pieni vastasyntynyt on haastava valokuvattava kenelle tahansa.  Silloin kun itse kuvaan lapsiani, he helposti ryntäävät jo pois kuvasta ennen kun saan kameran viritettyä oikeaan asentoon. Nämä seuraavat valokuvat ovat Lauran kuvaamia. 

Tämä kuvaushetki oli ihana, ikimuistoinen ja kaunis. Upeiden valokuvien edelle meni kuvaushetkessä vauvan hyvinvointi. Kun vauva oli rauhoittunut ja tyytyväinen itse valokuvat Laura nappasi nopeasti. Laura osasi taltioida vauvan tuhannet ilmeet näihin valokuviin, joita varmasti katsellaan vielä kiikkustuolissakin. Kuinka ilmeikäs voikaan olla nukkuva vastasyntynyt vauva. Miten pieni olikaan meidän vauva vielä hetki sitten. Kuinka mielettömän upea lahja onkaan, että nuo ensihetket on taltioitu valokuviin. Vastasyntyneen tuoksun voi melkein haistaa näitä kuvia katsellessa ja muistaa sen mielettömän kiitollisuuden tunteen tästä arvokkaasta hetkestä. 

Liikutuksen kyyneleitä ei voinut pidätellä, kun saatiin Lauralta galleria ensimmäisen kerran nähtäväksi. Ainoa haaste oli valita muutama kuva kutsukorttiin, sillä lähes jokainen oli omasta mielestä täydellinen. Upeita valokuvia oli näiden kuvien lisäksi vaikka kuinka. Katso lisää Lauran ottamia valokuvia hänen blogistaan ja video työskentelytavastaan täältä. 

Kommentit (1)

Mirri

Aivan ihania kuvia. Vauva yksinään on tosi kaunis noissa kaikissa kuvissa, mutta jotain herkkyyttä on vielä enemmän noissa vauva-vanhempi -kuvissa. Kävin Lauran sivuille ja niitä kuvia voisi ihastella tuntikausia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän ensimmäinen vauvamme lentää pois pesästä ja aloittaa koulun. Pieni tyttö maaliskuun, joka auringon lailla valaisi meidän maailmamme kerran. Muutti meidän elämän lopullisesti ja mullisti elämän uuteen uskoon. 

Tyttö, joka rakastaa niin lujaa, että sanat ei riitä. Tahtoo niin kovaa, että metsätkin hiljenee. Kuiskasi viime syksynä toiveen pikkuisesta vauvasta. Ja siinä se nyt on- kaikkien meidän rakastama ja toivoma pikkuveli ja reipas ekaluokkalainen. Eihän siitä ole kauaa, kun toinenkin oli ihan avuton nyytti. Ihan samanlainen kuin pikkuveli, jota isosisko hoitaa nyt hienosti. 

Kesä menee huimaa vauhtia eteenpäin ja tekee jo loppuaan. Pieni koululainen pakkaa reppuaan ja miettii minkälaisia ystäviä koulussa tapaa. Haaveilee tulevasta ja toivoo parasta. Viikkaa reippaana vaatteita valmiiksi. Minä laitan nenäliinoja taskuun. Pienestä on tullut iso, mutta silti vielä niin pieni.

Tiedän, että tyttö heiluttaa heipat minulle iloisesti koulun ovella, mutta minä itken kulman takana muutaman kyyneleen. Koska ensimmäinen lintuni lentää pesästä pois. Toivon turvallista koulumatkaa ekaluokkalaiselleni. Tietä, joka kohtelisi pikkuista oikeudenmukaisesti. Toivon, että tyttöni osaisi olla reilu takaisin ja puolustaisi heikompia tarvittaessa. Turvautuisi halaukseen vihan sijaan ja pärjäisi siellä koulumaailmassa vertaamatta itseään muihin. Kasvaisi minusta reippaasti ohi ja tietäisi, että minun syli on silti aina auki. 

Onneksi sylissä väläyttelee ensihymyjään tuo kuukauden vanha pikkuveli, samaan aikaan kun toinen lentää pesästä pois. Turvallista koulumatkaa pieni ruususuu. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En voi uskoa, että meillä on jo yhden kuukauden ikäinen vauva. Aika menee hurjaa vauhtia ja jokainen päivä tapahtuu kasvua. Niin pieni vielä, mutta niin paljon kuitenkin isompi kuin kuukausi sitten vastasyntyneenä. Meidän vauva on venähtänyt jo pienimmistä vaatteista ulos, vaikken tahtoisikaan millään pakata niitä vielä pois.

 Vauva on rauhallinen ja ihana. Mahaa hieman kipristellään iltaisin, mutta öisin on löytynyt jo jonkinlainen rytmi. Nukkumaan mennään iltatankkauksien jälkeen kahdeltatoista ja seuraavan kerran herätään syömään yleensä neljältä. Herätätessään nälkään herra ilmoittaa pienellä ähinällä ja ruokatauon jälkeen taas nukutaan aamukahdeksaan asti. Kahdeksalta taas syödään ja vielä jatketaan unia kymmeneen asti. Tällä välillä yleensä perheen muut lapset heräävät ja tekevät aamupuuhat. Päivällä nukutaan ainakin kahdet pitkät päiväunet ja illalla yhdeksän aikaan aloitetaan iltatankkaus. 

Rytmin ja vauvan leppoisan olemuksen ansiosta on reissattu loma mökillä, ystävien luona kyläillessä ja lastentapahtumissa. Ensimmäisiä hymyjä odotellaan vielä tovin, mutta katseensa pieni osaa kohdistaa jo aika tarkkaan ja seuraa silmillään tapahtumia ympärillä. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ihanaa, kun pienin on jaksanut kulkea hyvin mukana ja itsekin olen toipunut sektiosta. Lomaa on jäljellä koko perheellä vielä viikko. Jonka jälkeen saa kaivaa esikoisen koulurepun esiin.

95- vuotiaan isomummoni sanoin maailmassa ei ole mitään kauniimpaa, kuin vastasyntynyt lapsi. Onneksi vielä on hetki aikaa yhdessä nuuskutella pieniä varpaita, nauttia hitaista aamuista ja rennosta lomatunnelmasta ilman aikatauluja. 

Kommentit (1)

Vierailija

Hän on kyllä niin suloinen pieni! <3 Ja isomummosi täysin oikeassa, kaunis kuva.
Paljon onnea vauvasta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Anni Lehto on intohimoinen DIY-ideoiden toteuttaja ja ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja. Huvikumpu-blogista löydät ideat suloisimpiin juhliin, leivontaan ja koristeluun. Kesällä pihan keittiöpuutarha herää eloon ja pihan lettuliiterissä valmistuvat parhaat herkut! Välillä blogissa piipahdetaan sisustuspuodeissa, reissuilla ja käsityötapahtumissa. Huvikummussa asustaa myös remppataitoinen mies, kaksi lasta, Lilli-kissa ja Ransu-koira. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiinBloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Instagram