Kovasti edellisessä kirjoituksessani uskoin kevään saapumiseen. Nyt kun katsoo ulos, ei ole keväästä tietoakaan. Lunta on yön aikana tullut aika mukavasti. Mikään ei ole niin kuin ennen. Ilmastonmuutos taitaa olla peruuttamaton. Facebook täyttyy kuvista, lumisista kuvista, vaikka eletään huhtikuun loppua. Vaikka kyllä minä muistan sen yhden äitienpäivän 90-luvulla. Silloin tuli lunta ja aika paljon. Nykyään saatetaan viettää juhannuskin toppatakki päällä :). No, eiköhän se tuosta se kevätkin tule ja saan laittaa maanantaina ostamani punaiset tennarit jalkaan.

Olen tässä ollut hiukan pinna kireällä, liittyen nuoren ammatilliseen opinahjoon ja sen kommunikointiin. En tiedä, mutta se on tosiasia, etteivät nämä yksilölliset etenemiset ole niin toimivia kuin puhutaan. Opettajilla ei ole aikaa keskittyä yksilöihin, vaan koko massa on tosiaan yhtä massaa. Jos oppilas tarvitsisi vähän yksilöllisempää apua, sitä ei kyllä tarjota. Ei vastata kysymyksiin, ei viesteihin jne. Oppilas turhautuu, ja vanhempi turhautuu. Tässä ehkä kyse opettajien ajan puutteesta, mutta esimerkki ei ainakaan ole hyvä, siitä miten asioita tulisi hoitaa. Nyt nuori on työharjoittelussa, johon piti hakea paikka viikon varoajalla. Mitään papereita ei ole täytetty tai toimitettu... Eikä oikein ole varmaa tietoa, kuinka kauan harjoittelu kestää. Yhdelle on sanottu toista ja toiselle toista. Minulle kyllä puhelimessa sanottiin aika, mutta mitään varmistusta ajasta ei ole oppilaalle annettu. Jotain työharjoittelublogiakin pitäisi tehdä. Nuori kysyi siitä neuvoja viestillä, ei tullut vastausta. Siis aivan käsittämätöntä.Tiedän toki, että nuorten kanssa työskentely ei ole aina helppoa. Omalla nuorellakin on välillä ollut peiliin katsomista... Lisäksi  "tyhjä lukujärjestys" - toiminta on kai aika yleistä, taitaa olla monessa paikassa.Oppilaat käyvät "päivystämässä" ´koululla. Aina ei ole edes opettajaa näkynyt. Jotain kai tarvitsisi tehdä? Itse olen melkein heittänyt hanskat tiskiin, pitäköön tunkkinsa...Olen jo pari kertaa puhunut, enää ei oikein jaksaisi "taistella".

Työ- ja parisuhderintamalla menee hyvin. Parisuhteista puheenollen analysoin itsekseni viime viikolla Iltalehden otsikkoa, kun uutisoivat Nannan ja Jeren unelmaliiton särykymisestä. Olen kyllä sitä mieltä, että pari vuotta kestänyt liitto ei ole unelmaliitto. Unelmaliitosta voidaan puhua, jos pariskunta on ollut 50 vuotta yhdessä ja ovat edelleen onnellisia. Tuon erouutisen olisi voinut otsikoida "Pikaliitto ohi". Anteeksi nyt vain. Mutta lehtien otsikointi nyt aina on sellaista provosoivaa. Tylsää uutisointi oli Lontoossa juosseelle maratoonarillekin, jonka sukukalleudet pääsivät otsikoihin. Julmaa, julma media.

Vappu saapuu kohta. Juuri on saatu pääsiäinen pois nurkista. Kävin eilen ostamassa vähän serpentiiniä ja ilmapalloja. Ilmapallojen puhalluksen delegoin pojalle, itseni alkaa pyörryttämään sellainen puhaltelu ja puhkuminen. Simaa en tee, en ole koskaan tehnyt. Häpeäkseni on pakko kertoa, etten ole koskaan myöskään munkkeja paistanut. Pitäisiköhän kokeilla tänä vappuna?

Nyt taidan pikkuhiljaa hilata itseäni lenkille tuonne kauniiseen auringon paisteeseen!

SK

 

 

Kommentit (1)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Todellakin. Ammattikoulutuksessa(kin) on paljon korjattavaa. Vaikka nuori olisikin unohtanut vilkuilla peiliin, ei siihen pelkästään voi vedota ja pudottaa rukkasia kesken matkaa. Ei nuori eikä varsinkaan ammatissaan toimivat aikuiset. Onnistumisen ilo takaisin kouluihin, hei!

Mitä tulee keväiseen juhlaan; olen samoilla linjoilla kanssasi. Kerran simaa tehnyt. Munkkeja en ole paistanut ikinä. Simaa saa kaupasta. Ja nykyisin myös paistovalmiita munkkeja. Odottavat jo pakkasessa. Niin iisii. Eikä pelkoa rasvapaloista kyökeissä. Turvallista ja hauskaa vappua siis! :)

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat