Riitely L:n kanssa tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Me ei ymmärretä toisiamme ja vaikka mä yritän selittää ja vääntää rautalangasta niin L ei vaan tajua mitä yritän sanoa. Ihan kun se haluais olla eri mieltä eikä käsitä, että ne riitatilanteet ei ole mikään kilpailu joka pitää voittaa.

Suoraan sanoen mä oon alkanut menettää uskoani tän onnistumiseen aina vaan enemmän. Suurin syy siihen on se, et L tuntuu edelleen haikailevan menneisyyden perään, mutta ei suostu myöntämään sitä. L ei ymmärrä, että jos sen sanat ja teot on ristiriidassa keskenään, mä en voi vaan sokeasti luottaa sen sanaan. Mua ei ole edelleenkään esitelty sen vanhemmille, yhelle hänen tutulleen olin "uusi ihminen" ja kuvat exästä olla nököttää edelleen L:n Facebookissa. Niin, eikä meidän suhdetta "julkaista" tällä menolla ikinä, koska L tuntuu potevan edelleen huonoa omaatuntoa siitä, että on mun kanssa.

Niin, sit oli tosiaan tää paita-gate. L:n exä palautti laatikollisen L:n tavaroita, joiden joukosta löytyi t-paita. Paitaan oli painettu L sydän X (X olkoon tämän exän nimimerkki). Mun ensireaktio oli et no voi nyt v***u. Miksi? Miksi se oli siellä? L sitten sanoi, että heillä kummallakin kuulemma on sellaiset paidat ja että se nyt vaan palautti L:n version. Mä en hetkeäkään usko, etteikö sen mukana ollut tarkoitus lähettää, no tietynlaista viestiä. Mitä seuraavaks tapahtuu? L ei suostu uskomaan rakkaasta exästään, että hän voisi tehdä mitään niin INHIMILLISTÄ, vaan alkaa kiivaasti puolustamaan häntä mulle. Mä yritin monta kertaa sanoa, että mun mielestä se ei tee siitä exästä pahaa ihmistä jos se lähettää tavaroiden mukana paidan muodossa viestin tyyliin "olen pettynyt, tässä paitas kun ei tuo taida enää pitää paikkaansa, nyyh nyyh" ja et musta tuntuu aika ikävältä löytää tommonen muistoesine. Mutta ei L tajua. Tuntuu aika paskalta, kun poikaystävä kokee tärkeämmäksi puolustaa exäänsä minulle, vaikka ois voinut esim. sanoa että hänen tunteisiin mua kohtaan ei vaikuta vaikka sen exä lähettäs mitä. Että mun ei tarvitse olla huolissani. Ihan mitä vaan muuta kun sitä että eihän hänen exänsä nyt mitenkään voisi erosuruissaan lähettää rakkaudenosoituspaitaa ihan tarkotuksella L:n nähtäväksi, koska hän on hyvä ihminen. Kiva, mä olen sit varmaan iso paha susi ja kaikkien kusipäiden äiti.

Noh, seuraavana päivänä mä näin L:n vaatekaapissa päällimmäisenä sen hänen paitansa. X oli siis laittanut oman versionsa L:n tavaroihin. Mitä tekee L? Ei edelleenkään usko, että siinä olisi mitään symbolista.

Jälkikäteen L on väittänyt, että häntä ei jotkut paidat hetkauta, mutta mun piti erikseen sanoa sille, että heitä ne sitten roskiin jos ne ei merkitse mitään. Mä en usko et se on heittänyt ne pois vaikka sanoi niin.. Ja siinä taitaa olla tän meidän suhteen isoin ongelma. Mä en luota L:n sanaan siitä että X ei enää vaikuta meidän suhteeseen tai L:n tunteisiin mua kohtaan. Mä en luota siihen, et L haluaa tätä tosissaan ja että se edes uskoisi tän onnistuvan. Mä en myöskään usko, että se olis tähän sitoutunut, vaan ajattelee tyyliin "katotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään".

Sitten on vielä se, että L kuvittelee antaneensa mulle kaikkensa. Se, että puhutaan puhelimessa iltakymmeneltä tunti tai se, että se tulee joskus mun luokse ei mun mielestä oo vielä mikään mitalisuoritus. Kaukosuhteessa se on vähintä mitä voi tehdä. Se luulee, et jos se kerran pari puhuu "tulevaisuudesta" eli parin viikon päässä olevasta viikonlopusta, että se riittää vakuuttamaan et hän ois sitoutunut. L ei tunnu ymmärtävän, että niitä hyvien asioiden kumoavia asioita on yhtä paljon, joten se ei ole millään tavalla onnistunut vakuuttamaan mua siitä, et hän todella haluaa tässä olla, no matter what. Pikemminkin se on tässä suhteessa ajatuksella it's my way or the high way. Pistää miettimään, et tuunko mä ikinä saamaan tästä suhteesta sen mitä mä tarvitsen..

Mulla on aika kusetettu olo. Ensimmäiset kaks viikkoa L:n kanssa oli jotain ihan uskomatonta. Sen jälkeen todellsuus iski päin naamaa. En oikein vieläkään tajua miks L edes lähti tähän leikkiin mukaan. Nyt se on jo pari kertaa sanonut rakastavansa mua, mut miks se ei näy? Miks musta tuntui sillon ekan kahden viikon ajan sata kertaa rakastetummalta kuin nyt? Ja onko nää vaikeudet hetkellisiä vai onko tää aina tämmöstä p*skaa?

Mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä. Lopettaakko suosiolla leikki kesken? Tuleeko tästä koskaan yhtään helpompaa? Tuon exän lisäksi mua korpeaa se, että mä oon taas siinä tilanteessa että elän L:n aikataulujen mukaan. Sillä on työt, harrastukset ja isoihin pääsykokeisiin lukemiset. Puhumattakaan siitä jos hän sinne kouluun pääsee minne hakee. L on käytännössä sanonut, että tämmönen mä olen ja tämmönen tilanne mulla on että ota tai jätä. Haluanko mä taas olla jollekin kakkossijalla? Tulla kaiken muun jälkeen huomioiduksi jos aikaa jää? Tuohon ois helppo vastata jos mulla ei olis näin vahvoja tunteita pelissä..

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat