Meillä on mennyt L:n kanssa hyvin. Oltiin melkein kaks viikkoa yhdessä ja heti kun lähdin sen luota tuli ikävä. Sillekin kuulemma tuli mua. No, eilen illalla tää hyvä fiilis sit loppuikin kun L ilmoitti, että on tänään menossa jälleen juttelemaan exänsä kanssa jostain. Enpä voi sanoa olevani kovinkaan iloinen tästä käänteestä, mä kun kuvittelin et nää keskustelutuokiot olis jo ohi. Eniten mua tässä suututtaa se, et L ei edes puhunut mun kanssa ensin, vaan sopi tän jutun samantien. Sen lisäksi se tuntui olevan taas hieman epävarmempi tästä meidän jutusta. Ja mitä vaihtoehtoja mulle tässä tilanteessa jää? Joko mä hyväksyn tämän tai sit lähen menee. Enkä mä halua lähteä. Mulla ei siis ole vaihtoehtoja, kun multa ei kysytä.

Mua pelottaa. Tämmöstäkö tää nyt on? Mun ei auta kun vaan odottaa että ne menneisyydet kahleet irrottaa otteensa L:sta. Samalla koko ajan ilmassa leijuu epävarmuus siitä, et kykeneekö se todella sitoutumaan muhun? Kyllähän mä ihan itse sen riskin olen ottanut mut L on toisaalta jo alusta asti vakuutellut et haluaa mun kanssa olla ja on tosissaan. Mut silti se sanoo asioita siten, et jää tunne et se ei halua kuitenkaan ns. laittaa nimiä papereihin. Ei me kuulemma sen mielestä vielä edes seurustella.

Mä kyllä ymmärrän et sen ajatukset on vielä sekaisin ja ainahan muutos tuntuu vaikealta. Se vaan ois tuntunut kivemmalta, et L ottais munkin tunteet huomioon tehdessään noita päätöksiään.. Nyt mä saan sit koko päivän pelätä ja miettiä mitä siellä tänään jutellaan. Ja kuinka monta kertaa pitää vielä jutella? Kuinka monta kertaa ex menee vielä mun ohi? Millon mun tunteista tulee se ykkösasia? Oonko mä itsekäs?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat