Kirjoitukset avainsanalla Matka

Hyvää äitienpäivää! 

Meidän perheessä viikonloppu on sujunut kesälomasta haaveillen. Sää on ollut mukavan aurinkoinen ja saanut tajuamaan, kuinka lähellä kesä jo on... Nämä muutamat arkiviikot sitä ennen sujuvat varmasti vilisten.

Ensi kesänä perheemme ryhtyy karavaanareiksi. Teimme tässä pikkupojan mieliksi. Hän on jo useamman vuoden haaveillut asuntoauton vuokraamisesta, ja tammikuun visiittimme Caravan-messuille oli vain tulta liekkeihin...

Olemme monena kesänä lomailleet Virossa, mutta ensi kesänä keskitymme kotimaan kohteisiin. Koska Suomi100. (Ja myös siksi, että vuokraamaamme asuntoautoa ei vakuutussyistä saa viedä Baltiaan...)

Caravaaniloma oli tosiaan kuopuksemme Laurin toiveiden täyttymys, mutta esikoisemme Venla ei ollut ajatuksesta ollenkaan yhtä ihastunut. Hänen mielestään loma on lomaa vain ulkomailla, eikä lomassa ole mitään hohtoa, jos voi käydä ostoksilla Prismassa ja syömässä Rossossa.

Venla jutteli kerran koulun kansainvälisyyskurssista, jossa oppilaat olivat saaneet omatoimisesti suunnitella kokonaisen matkan reitteineen ja majoituksineen tietyn budjetin rajoissa. Kun kuuntelin tytön selostusta siitä, miten näppärästi he olivat vertailleet eri majoitusvaihtoehtoja netissä ja miten saaneet matkabudjetin riittämään, sain idean: lapsethan voisivat yhdessä suunnitella perheen ensi kesän lomamatkan! Osallistuminen matkan suunnitteluun saisi ehkä tytönkin innostumaan reissusta enemmän.

Tällä hetkellä alustavissa suunnitelmissamme on tehdä reissu merellisissä merkeissä. Ajattelimme aloittaa Hangosta, käydä sen jälkeen joko Hangosta tai Kemiönsaarelta käsin päiväretkellä Bengtskärin majakalla, suunnata sieltä syvemmälle Turun saaristoon ja yöpyä ehkä Mossalan lomakeskuksessa. Sen jälkeen haluaisimme käydä vielä Ahvenanmaalla...

Aikaa on 7 vuorokautta. Haemme matkailuauton lauantaiaamuna Järvenpäästä ja se pitää palauttaa seuraavana lauantaina iltakuuteen mennessä.

Reunaehtoina oli, että emme haluaisi ajaa pitkiä matkoja päivässä. Omasta mielestäni pari sataa kilometriä on maksimimäärä ajoa. (Poika tosin on tästä eri mieltä, sillä hänen mielestään matkailuautossa oleminen on se koko loman tärkein asia...)

// Kuva: Hangon matkailu. //

// Kuva: Kemiönsaaren matkailu. //

// Kuva: Ahvenanmaan matkailu.  Postauksen ensimmäinen kuva asuntoautoista: AA-vuokraus. //

Onko sinulla vinkkejä karavaanareille Turun saaristoon tai Ahvenanmaalle? Vai kannattaisiko meidän kenties suunnata jonnekin aivan muualle Etelä-Suomessa, Varsinais-Suomessa, Hämeessä tai Pirkanmaalla?

Olisin iloinen, jos auttaisit perhettämme matkareitin suunnittelussa! Jätä vinkkisi kommenttikenttään.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (8)

Vierailija

Suosittelen Farmors Cafessa käyntiä, Högsåran saarella. Saari on ihana ja kahvila käymisen arvoinen.

Valmiiseen pöytään

Jos jaksatte ajella Poriin asti, suosittelen Reposaarta. Maakuntamatkailtiin sinne viime kesänä ja todellakin kannatti. Ihana ranta (hassusti Lontooksi nimetyllä alueella). Siellä etenkin The Merry Monk ravintolaa suosittelen suurella sydämellä. Parhaat fish and chipsit mitä Suomessa olen koskaan syönyt! Paikalle kannattaa mennä heti kun se avautuu, jos tahtoo välttää jonot. Etenkin viime kesän lämpiminä päivinä paikka oli todella täynnä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanotaan, että Tower of London on yksi niistä nähtävyyksistä, joissa täytyy käydä ainakin kerran elämässä. Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabetin kuninkaanlinna sijaitsee Thames-joen pohjoisrannalla Lontoon keskustassa. Kävimme siellä pääsiäislomalla perheen kansa.

Kun mietin Toweria, mieleeni tulee ensin pieni ravintola, joka sijaitsi rivitalorykelmässä, vastapäätä ohikulkevia turistilamoja. Katselin sitä tovin. Minulla oli hyvin aikaa maisemien ihailuun, sillä olemme jonottamassa yhteen Lontoon suosituimmista nähtävyyksistä, Tower Hilliin.

Jono kulki pitkin nauhoilla ympäröityä aluetta linnan vieressä. Osa turisteista napsi jo kuvia. Kohta olimme pääsemässä linnaan sisään.

Yli 900 vuotta vanha Tower of London tunnetaan parhaiten kruununjalokivistään ja Beefeatereista (eli linnaa vartioivista, karvalakkisista vahdeista).  Linnassa tuoksui vanhalta kiveltä, historialta. Katselimme hetken ympärillemme. White Tower, Martin’s Tower…

Lopulta päätimme kuitenkin asettua jonoon, jonka työntekijä lupasi olevan vain noin 45 minuutin pituinen. Jonon päässä odottavat kruununjalokivet.

Koko rakennus, jossa kruununjalokivet sijaitsevat, on sisustettu todella taidokkaasti. Seinillä on valokuvia ja tietotekstejä vanhoista kuninkaallisista - ja tietenkin heidän kruunuistaan. Yhdessä huoneessa pyörii video kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisista. Huoneet on sisustettu violetilla, kuninkaallisella värillä.

Lopulta näimme kruununjalokivet. Ne tosin eivät olleet silmiemme edessä ihailtavina kovinkaan kauan - seisoimme niiden ohi menevällä liukumatolla. Onneksi sentään osaa kruunuista ja valtikoista voi jäädä katselemaan pidemmäksi aikaa.

Lopulta tulimme ulos rakennuksesta. Räpyttilemme kaikki silmiämme, jotta ne hämärien, kohdevalaistujen huoneiden jälkeen tottuisivat valoon.

Kävimme vielä nopeasti vankitornissa. Sitten minulla ja äidillä olikin jo kiire muualle: The Wicked- musikaaliin, josta olettekin jo kuulleetkin...

Oletko sinä käynytt Lontoon Towerissa?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (8)

Teresa S

Olemme käyneet. White Towerissa oli todella historian havinaa. Upea linna ja katselimme korppeja ja niitä kuulemma pitää olla linnan pihassa aina. Niiden siivet oli tehty lentokyvyttömäksi jottei ne lentäisi pois. Britannia imperiumi ei laadu niin kauaa kun on korppeja pihassa. Muualla linnassa oli esillä muita koruja missä nuo jalokivet olivat olleet esillä ennen.. kiehtova paikka!

Minnea

Hassua, että vaikka olen asunut Lontoossa useammankin kerran, ja ollut töissä ihan Towerin lähellä, en ole koskaan saanut aikaiseksi käydä siellä!

Kesällä matkaamme taas Lontooseen, eli jospa nyt käyn Towerissakin :)

Kivaa päivää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun suunnittelimme perheen minilomaa Lontooseen, 10-vuotias kuopuksemme Lauri halusi ehdottomasti käydä Ripleyn Usko tai älä -näyttelyssä. Itse en ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan, vaikka olen käynyt Lontoossa kolme kertaa aikaisemmin.

Pikkupoika innostui Ripleystä, sillä hän lukee usein Guinnesin ennätystenkirjaa ja opiskelee siitä tarinoita kaikenlaisista kummallisuuksista. 

Ripleyn "Usko tai älä" on yli 700 kummallisen ja oudon esineen näyttely, jossa on esillä ihmeellisyyksiä laidasta laitaan niin uskomattomista ihmisistä kuin uskomattomasta luonnosta. Esineitä on kuudessa kerroksessa, ja yhdessä ne kaikki ovat aikamoinen kauhu- ja hupigalleria. Ripley's sijaitsee aivan Lontoon sydämessä, Piccadilly Circuksella.

Omasta mielestäni näyttelyn kohokohtien joukossa oli kokoelma dinosauruksenmunafossiileja yli 75 miljoonan vuoden takaa sekä erilaisilla kummallisilla materiaaleilla kuten huulipunalla, savulla, pullonkorkeilla ja tulitikuilla tehdyt muotokuvat.

Upea oli tietenkin myös 4 metriä korkea Tower Bridgen malli, joka on tehty tulitikuista sekä peilihuonesokkelo, Ripleyn Marvelous Mirror Maze, ja pyörivä tunneli, jossa pääsi kokeilemaan, miltä tuntuisi mustassa aukossa. Saat hieman esimakua mustasta aukosta, jos katsot tämän pienen lomavideon, jonka tein paluumatkalla lentokoneessa:

Parasta oli, että Ripley's on auki aina puoleenyöhön asti illalla. Itse kävimme siellä iltakuudelta ensimmäisen päivän muiden nähtävyyksien jälkeen.

Varasimme liput etukäteen netistä. Aikuisen lipun hinta on 30,10€ ja lapsen 22,50€.

Oletko sinä käynyt tutustumassa Ripleyn näyttelyn ihmeellisyyksiin?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Rva Kepponen

En ole käynyt ikinä Ripleyssä. En ole tuntenut vetoa siihen lainkaan, mutta nyt aloin miettimään, että olisiko tuo sittenkin hyvä kohde syksyiselle Lontoon-reissullemme. Tällä hetkellä listalla on Harry Potter studiot, Tower, British Museum, Tate Modern ja Hamleys. Ehkä tuo Ripleys voisi olla enemmän poikien mieleen.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kannattaa ehdottomasti harkita! Me kävimme edellisellä reissulla, kun Venla oli 10, Brittish Museumissa ja Natural History Museumissa mutta ainakin ensimmäinen oli vielä silloin liian raskas kohde tytölle.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Huom! Uraäidin Ruuhkavuodet -blogi on nyt Sulassa sovussa!

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vietimme pääsiäisviikonlopun Lontoossa perheen kanssa. Päätimme jo kauan ennen lähtöä käydä äidin kanssa katsomassa musikaalin.

Olen aivan hulluna musikaaleihin, joten siinä kohtaa, kun valitsimme mitä menisimme katsomaan, sanoin vain: “Joo, katotaan toi", mitä tahansa äiti ehdottikin. En muista tarkalleen, miten päädyimme Wicked-musikaaliin, mutta se oli ehdottomasti nappivalinta.

Wicked on tarina kahden noitien Shiz-yliopistossa huonetovereina opiskelleen tytön, Elphaba Throppin ja Galinda - myöhemmin Glinda - Uplandin ystävyydestä, heidän taisteluistaan ja tunteistaan. Tärkeässä osassa tarinan juonenkin kannalta on Elphaban vihreä iho, jonka takia hän saa paljon syrjintää niskoilleen.

Kun saavuimme Apollo Victoria -teatterille, se oli täpötäynnä ihmisiä. Itse asiassa niin täpötäynnä, että meidän oli pitänyt jonottaa ainakin kymmenen minuuttia päästäksemme sisään.

Ensimmäisenä teatterin aulasta tuli mieleen, että tämähän on vähän kuin upeaan elokuvateatteriin olisi tullut. Pitkältä tiskiltä myytiin limsaa, kaljaa, bageleita, sipsejä ja muuta naposteltavaa, ja kaiken ruoan sai viedä katsomoon.

Keskellä aulaa nainen myi popcorneja ja käsiohjelmia. Vähän sivummalta sai ostaa T-paitoja, kymmenjuhlavuotisjulkaisuja, teeastiastoja ja vaikka mitä oheistuotteita.

Ihmiset tulivat paikalle farkuissa ja hupparissa, missään ei näkynyt smokkeja tai iltapukuja. Tunnelma oli odottava, innostunut.

Paikkamme olivat aivan parven alapäässä, mistä oli erittäin hyvä näkyvyys lavalle. Teatterikiikarit sai vuokrata esityksen ajaksi punnalla. Katsomossa istui eri-ikäisiä ja näköisiä ihmisiä, vauvasta vaariin.

Sitten esitys alkoi ja valot sammuivat. Vaaleat kiharat tiaran avulla korvien taakse taivutettuna, sinivalkoisessa kukan terälehteä muistuttavassa mekossaan, taikasauva valtikkamaisesti vasemmassa kädessä lauloi nainen keskellä lavaa katsoen toista, vihreäihoista ja mustapukuista naista kaipaavan surullisesti.

“Who can say if I've been changed for the better? But because I knew you, I have been changed for good.”

Vihreäihoinen nainen jatkoi ääni yhtä musertavan surullisena ja silti kauniina ja voimakkaana:

“It well may be, that we will never meet again in this lifetime. So, let me say before we part: So much of me is made of what I learned from you.”

Suzie Mathers ja Willemijn Verkaik olivat päässeet vauhtiin lavalla. Me katsojat tosin näimme kaksi suurta noitaa, Elphaban (The Wicked Witch Of The West) ja Glindan (Glinda The Good), Ihmemaa Ozissa.

Wickedin tanssiesitykset olivat hienoja ja musiikki kaunista (vaikka äänet kyllä olivatkin niin kovalla, että edessämme istuvaa pikkupoikaa taisi vähän pelottaa.) Hienointa oli kuitenkin, kun väliajalla näin naisen, joka istui pyörätuolissa ja josta hoitaja otti valokuvia.

Nainen katseli ympärilleen ja nauroi. Nauroi silmät vesissä, niin iloisen näköisenä, että hoitajienkin oli pakko hymyillä. Toinen hoitajista kysyi:

“Do you like that?”

Nainen katsoi hoitajaan kirkkain silmin ja nyökkäsi. Sen jälkeen nauru valaisi taas hänen kasvonsa.

Siinä sain päivän opetuksen: musikaalit ovat muutakin kuin vain aihe minun hymyyni.

Oletko sinä käynyt katsomassa musikaalia? Millaisia elämyksiä olet siellä saanut?

Terveisin, Venla


Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.