Kirjoitukset avainsanalla Koira

Napsu täytti hiljattain kaksi vuotta eli se on nyt virallisesti aikuinen koiraherra. Lievistä terveyspulmistaan huolimatta se on koira parhaassa iässä - ja suorastaan pursuaa energiaa!

Minusta alkoi jonkin aikaa sitten tuntua, että Napsulla oli tylsää. Se sai ulkoilla saman verran kuin ennenkin mutta pari remmilenkkiä ja metsässä juoksentelu ei riittänyt tyydyttämään sen tarvetta touhuta. Niinpä ilmoitin meidät koulutuspalvelu Toisenlainen -nimisen yrityksen rally-tokon alkeiskurssille.

Osallistuimme Napsun kanssa pari vuotta sitten pentukurssille pian sen jälkeen, kun se tuli taloon ja jatkoimme syksyllä vielä paikallisen koirakerhon alkeistottelevaisuuskurssille. Sen jälkeen arki alkoi, emmekä enää ehtineet harrastaa koiran kanssa.

Olin kuitenkin pitkään harkinnut rally-tokoa, sillä olin kuullut että se on hyväntuulinen koiralaji, joka sopii myös tavallisille koirille ja harrastajille. Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tottelevaissuuskoulutuksesta eli tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Rally-tokossa ei olla otsa rypyssä

Olin kuulllut, että perinteinen tottelevaisuuskoulutus on vakavamielisempi laji, jossa koiran täytyy suorittaa vaaditut liikkeet ja asennot juuri eikä melkein. Rally-tokossa sen sijaan alan järjestön mukaan "tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus."

Rally-tokossa koiraa saa ohjata suullisin käskyin ja käsimerkein ja kehua sekä kannustaa koko suorituksen ajan. Harjoituksessa (ja kilpailuissa) suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Tehtävät voivat olla vaikkapa suunnan- ja vauhdinmuutoksia, pujottelua tai peruuttamista.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas- (ALO), avoin- (AVO), voittaja- (VOI) ja mestariluokka (MES). Radan pituus ja liikkeiden haastavuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä. Alokasluokassa koiraa voi pitää hihnassa ja muissa luokissa koira kulkee radalla vapaana.

Suoritimme Napsun kanssa kuuden kerran peruskurssin, jossa Napsu oppi muun muassa seuraamaan minua entistä paremmin, tulemaan eteeni ja istumaan siinä käskystä sekä kiertämään minun ympäri. Paikallaanoloa ja seuraamista olimme harjoitelleet jo aiemmin mutta nekin taidot tehostuivat kurssilla.

Kurssista oli apua myös arjessa

Rally-tokon tarkoitus on sopia kaikille ihmisille ja kaikille koiraroduille. Lähes joka harjoituksissa opettajamme puhui jo kisaamisesta, sillä ilmeisesti tässä laijssa kynnys kilpailemiseen on alokasluokassa matala. 

Me Napsun kanssa kyllä tykkäsimme lajista ja kouluttajasta, mutta kilpailemaan emme varmaan ole lähdössä ihan pian. En ole itse kovin kilpailuhenkinen ihminen, eikä aikataulussani oikein ole ylimääräisiä rakoja koiran kanssa kisaamiseen. Siitä huolimatta voimme suositella lämpimästi lajia jokaiselle, joka haluaa syventää suhdettaan koiraan!

Kurssin opetusten tehon huomasin parhaiten eräänä iltana lenkillä, kun näin viereisellä pellolla pari isoa lintua, joista tiesin Napsun kiinnostuvan. Komensin koiran heti seuraamaan minua, syötin sille tiheästi taskustani nameja ja hoin "seuraa"-käskyä niin kauan, että pääsimme lintujen ohi.

Napsu, meidän touhutassu, ei kiinnittänyt lintuihin mitään huomiotaa vaan tuijotti minua tiiviisti ja kulki käskyjeni tahdissa kiltisti eteenpäin! Kurssi oli todella tehnyt tehtävänsä.

Onko sinulla kokemuksia rally-tokosta tai muista koiraharrastuksista?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Piia

Kiva kirjoitus rallysta! Mekin olimme Ossin kanssa rallyssa muutamalla kurssilla, kunnes agility vei :). Tosi kiva laji tuokin. Meillä muuten "täytyi" käyttää hihnaa, koska se on alimmassa luokassa pakollista. Koin sen välillä vähän hankalaksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Ihana Ossi <3 Meidän nivelvaivaista ei varmaan kannata agilityyn viedä, eikä aikaa ole yhtään enempää sitäkään varten... Mutta olen iloinen, että te olette löytäneet oikean lajin!

Me olimme tällä kerralla, kun kuvat otettiin, kahdestaan Napsun kanssa kurssilla ikään kuin yksityistunnilla ja saimme sen vuoksi harjoitella ilman remmiä. Napsukin tykkäsi siitä paljon enemmän, se ei ole oikein remmi-fani.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime päivinä soitellut ahkerasti eläinlääkäriin: Napsu-koiran hiljattain otettujen tutkimusten tulokset ovat selviämässä.

Napsu tuli muutama viikko sitten äkillisesti tosi huonovointiseksi, joten kiikutin sen pikaisesti eläinlääkäriin. Halusin että koiran kokonaiskunto selvitetään perusteellisesti, sillä minusta tuntui että pitkään aikaan karvakorvani ei ollut ihan kunnossa.

Napsun ruokahalu alkoi heiketä joulun jälkeen. Samoihin aikoihin se oli alkanut purra vähän väliä vasenta eturaajaansa ja välillä myös oikeaa lonkkaansa.

Ensimmäisen kerran asiaa tutkittiin helmikuussa, jolloin koira sai kymmenen päivän särkylääkekuurin. Sillä ei ollut sanottavaa vaikutusta oireisiin.

Tällä kertaa Napsu tutkittiin läpikotaisin. Yllättävän oksentelun takia siitä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, ulostenäytteet ja sen vatsa kuvattiin. Lisäksi samalla kuvattiin myös lonkat ja etutassujen nivelet.

Tänä maanantaina olin jo hämmentynyt mutta toiveikas: kaikki verikokeiden tulokset olivat normaalit ja kuvienkin perusteella kaikki näytti olevan kunnossa. Ulostenäytteiden tulokset ja ortopedin lausunto tulivat vasta eilen, joten tänään oli vuorossa uusi keskustelu eläinlääkärin kanssa.

Sain sekä hyviä että huolestuttavia uutisia. Karvaisella ystävälläni ei ollut matoja, ei loisia eikä hiivaakaan. Sen sijaan vasemmassa etutassussa, jota se tosiaan puree vimmaisesti, näkyi alkavaa, lievää nivelrikkoa.

Nivelrikko kuulosti kamalalta. Napsu-parkahan ei vielä ole edes kahta vuotta!

Nivelrikko on mitä todennäköisimmin synnynnäistä, sillä Napsu on koko elämänsä liikkunut ainoastaan pehmeällä alustalla, enimmäkseen vapaana metsässä ja pelloilla.

Varsinaisia asvalttilenkkejä lemmikkimme on tehnyt elämänsä aikana vain yhden. Lisäksi yritin välttää pidempiä juoksulenkkejä sen kanssa koko ensimmäisen ikävuoden ajan nimen omaan, jotta sille ei tulisi nivelvaivoja. Suurille koirille kun tulee helposti luusto-ongelmia, jos niitä nuorena rasitetaan toistuvasti.

Erehdyin heti diagnoosin jälkeen googlaamaan tuloksia hakusanoilla "nuori koira ja nivelrikko". Luin tarinoita koirista, joiden kivut olivat jo nuorena niin kovat, että ne oli pakko lopettaa. Toisaalta luin myös onnellisia kertomuksia nelijalkaisista ystävistä, jotka oikean ruokavalion ja lisäravinteiden ansiosta olivat eläneet pitkään kivuttomina.

Eläinlääkärin mielestä todennäköisin diagnoosi on ruoka-aineallergia, koska aikaisempi särkylääkekuuri ei poistanut Napsun oireita. Hän suositteli meitä siirtymään hypo-allergisiin nappuloihin pariksi kuukaudeksi.

Eläinkaupan myyjä taas suositteli vaihtamaan koira kokonaan raakaruokintaan, esimerkiksi poron lihalle, sillä raakaruokinnan myötä monien koirien allergiat ja nivelvaivat ovat kadonneet, raakaruoka kun on koiralle luonnollisin vaihtoehto.

Olen nyt aika hämmentynyt ja pahoillani. En halua, että koirani on kipeä, enkä oikein tiedä, miten saisin sen olon paremmaksi.

Napsu on tuottanut elämäämme niin paljon iloa. Minä rakastan sitä.

Jos joku kimpaantuu siitä, että kirjoittelen tänne Napsun vaivoista toivon, että siirryt viimeistään nyt lukemaan muita blogeja, etkä ainakaan jätä tähän blogipostaukseen ilkeitä kommentteja.

Tiedän, että Napsu on "vain" lemmikkieläin ja että sen vaivat ovat pientä verrattuna monien ihmisten suruihin ja kärsimyksiin. Ymmärrän, että olen harvinaisen onnekas ja etuoikeutettu, koska murheenani on vain koiran terveys ja kun esimerkiksi minä itse ja läheiset ihmiseni ovat terveitä.

Tämä eläin kuitenkin sattuu olemaan ystäväni. Olen ottanut sen vastuulleni ja tavoitteeni on varmistaa, että se voi elää kivutonta, koiranarvoista elämää.

Onko sinulla hyviä tai huonoja kokemuksia nivelrikkoisen, nuoren koiran ruokavaliosta ja/tai ruoka-aineallergioiden hoidosta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (8)

saint

Voi(itken!), mikä suru, syvä huokaus.

Pieni, suloinen napsukainen - miten emännällesi tämän kertoisin? Suoraan, kuten rakkaat omatkin koirani kertovat!

Nivelrikko on tietämykseni mukaan geneettinen vika, sivan kuten se on ihmisilläkin(mieheni on perinyt vialliset lonkkanivelet).
Nivelrikkoa ja muitakin vastaavia sairauksia (reuma) on tutkittu meillä ihmisillä hyvin paljon ja olen asiaan perehtynyt tahtomattani äitini nivelrikon sairastamisen kautta.

1) faktaa on, että nivelrikko ei synny koiran rasituksen kautta (luutumisvaiheessa koiraa ei toki saa treenata "hullunlailla" juoksettamalla ja hyppyyttämällä

2)reumasta, joka sekin on nivelissä! tiedetään, että nivelet ja niiden voiteluaineina toimivat 'nesteet' reagoivat lihassa olevaan virtsahappoon.

En siirtyisi raakaravintoon, vaan aivan muuta*

3)pitkälle jalostetuille, ja liian suppealla geenipopulaatiolla lisääntyville koirille on kehittynyt ihan muutaman vuosikymmenen sisällä samat sairaudet, kuin meille ihmisillekin

4)kirjoitin, että itken. Kyllä! Kpirasi kärsii niin helvetillisistä kivuista, ettet voi kuvitella! Kun se kaluaa jalkaansa, se haluasi järsiä sen kivun pois!

Nivelrikkoon ei koiralle ole geeniterapialääkitystä(lääke rakentaa ja korjaa virheellisen luuston) vielä!
Koreassa kloonataan koiria ja poikani haluaa kloonata labradorinarttumme, joka 2 vuotiaana menetti kohdun ja munasarjat märkäisen kohtutulehduksen vuoksi.

Voit hakea koirallesi järjettömän vahvoja särkylääkkeitä - opioottitasoisia.
Pyydän muistamaan, että lemmikki on perheenjäsen ja sen elämää tulee kunnioittaa tarpeetonta kipua tuottamatta antaa sen elää arvokas ja rakastettu elämä.

Olen vienyt kaksi rakasta koiraamme, niiden sairastuttua vakavasti, nukutettavaksi - tiedän tänäpäivänäkin miten raskas tämä päätös on ollut, se ei unohdu. Itkin viikon, yötäpäivää.
Kun ensimmäinen koiramme ostettiin, nuorin lapseni oli mukana. Hän sanoi:
"äiti, tiedätkö varmasti mitä teet nyt? Kun tämä pentu tulee meille, se on meillä koko elämänsä. Jos se sairastuu, eikä sitä voida parantaa tai selvästi helpottaa sen oloa ja se joutuisi kärsimään - mitä teet?
Olin sanaton. Lapseni kysyi tuollaista. Vastasin "vien sen eläinlääkärille ja se pääsee ikiuneen". Hän vannotti, että pidän lupaukseni. Hän myös sanoi, mikäli en pysty sitä tekemään, hän vie koiramme eläinlääkärille.
Rakkaudesta ja kunnioituksesta eläimiä kohtaan ?

Amalius

Voi Napsua ? toivottavasti ruokavalion muutos auttaa vaivoihin.
Meille on tulossa kesällä Cobberdog :) Mistä Napsu on "kotoisin"?

Vierailija

Meillä hometalossa asuminen aiheutti nuorelle koiralle jatkuvia vatsavaivoja ja selittämättömiä nivelkipuja. Vaivoista päästiin, kun muutettiin pois terveeseen ympäristöön.

Vierailija

Täällä kans hometalossa asuminen puhkaisi pahat allergiat koiralle. Nyt 3v myöhemmim on vihdoinkin löytynyt täydellinen ruoka ja tassukarvat kasvavat takaisin :) Lähes täydellinen oli eläinlääkäriltä ostettu hypoallergenic-ruoka, mutta voiton vei Mustin ja Mirrin Barking Heads Quackers. Tsemppiä ruokavaliomuutokseen!

Ninnuli

Koiralla todettiin molemmissa lonkissa paha nivelrikko jo vuoden ikäisenä. Nyt sillä on toisessa jalassa lonkkaproteesi ja toinen jalka myös leikataan. Rahaa on mennyt paljon ja menee, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut koiran lopettaminen. Koirallani on myös ruoka-aineallergioita ja atopiaa, vaikka onkin sekarotuinen. Seuraavaksi kokeilemme siedätyshoitoa.

Meidän elämää

Meillä todettiin vanhemmalla koirallamme kaksivuotiaana nivelrikko. Niveltä putsattiin ja koira sai kerran viikossa pistoksen (nyt juuri en muista nimeä), ruokaan lisättiin glukosamin ja kalaöljy ja vielä kipulääkekuuri, nyt on mennyt 4 vuotta hyvin. Tänä keväänä ontuminen ilmestyi uudelleen kuvioon, eläinlääkärillä käynnin jälkeen uusittiin kaikki muu paitsi nivelen putsaus ja nyt tuntuu taas menevän hyvin, ei ontumista, iloinen ja pirteä koira. Eli nivelrikonkin kanssa koira voi elää ihan hyvää elämää, varmasti iän karttuessa tulee aikaisemmin eteen jatkuva kipu ja särky, jolloin täytyy tehdä surullinen päätös, mutta ei vielä, nyt mennään päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan eteenpäin ja nautitaan ihanasta eläinystävästä ja elämästä.

Tepa ja vehnis Nti Iiris Ihana...

Hei Aino,
Koirallani oli nivelrikko selässä.Saimme silloisesta Univetista nykyisestä Evidenciasta Espoon Finnoontie 31 sille hierojan ja kotiohjeet.Lisäksi se sai akupunktiota ja laserhoitoa http://www.evidensia.fi/palvelut/koirat/koiran-akupunktio/
Se eli 10 vuotiaaksi eikä kuolinsyy liittynyt tähän vaivaan. Suosittelen eläinlääkäri Anne Muhlea.Hän on taitava, kokonaisvaltaisesti hoitava.Koiramme siirtyi myös allergiaruokavaliolle eli Royal Canin hypo allergic moderate.Paino pysyi hyvin kurissa ja kutinat ja ihottumat jäivät pois.Teimme lyhyempiä lenkkejä pehmeässä maastossa, teimme ohjeiden mukaisia venyttelyjä ja hierontoja ja ostimme ergonomisen makuualustan joka muotoutui kivasti selälle.Harmi etten muista nimeä enkä valmistajaa.Ainahan vaivat ovat tapauskohtaisia,mutta myös eläinlääkäriä vaihtamalla voi saada uuden näkökulman.Toinen koiramme halvaantui vas.takaraajasta.Yksi eläinlääkälri halusi lopettaa sen heti.Mutta Anne Muhle ja hieroja ja me kuntoutimme sitä 5 kk ja hermoradat palasivat ja pullistuma pieneni.Koirani on nyt 9v. Ja voi hyvin.Kaikkea hyvää koirallenne ja toivon että sopiva apu löytyy.P.S.Koska koirillani oli Lähi-Tapiolan Agria koiravakuutus otettu jo aiemmin, se korvasi suuren osan hoidoista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen minäkin tyhjästä valittanut, kun surin niin kovasti lähimetsäni kaatamista. Tähän viikonloppuun asti harmistus tuntui jotenkin oikeutetulta, minähän jouduin kohtaamaan metsän hävityksen joka päivä vähintään kaksi kertaa, kun lähdin koiran kanssa lenkille.

"Entistä polkua pitkin ei enää voikaan kulkea, kun kaadettujen puiden rungot ja risut tukkivat sen. Voi kurjuutta."

"Koiraa ei enää uskalla pitää hakkuualueella vapaana, koska se voi rynnätä tielle, jonne on nyt suora näköyhteys. Kuinka ärsyttävää."

Sitten tuli pysäytys: perjantain terrori-isku Tukholmassa, niin pian Pietarin jälkeen. Tuli alitajuinen ahdistus: koska on Suomen vuoro?

Muistin taas, kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on perhe, meillä on toisemme, olemme elossa ja terveitä.

Sitten koiramme Napsu sairastui yllättäen ja joutui loppujen lopuksi eläinlääkäriin tiputukseen. Syytä selvitetään edelleen.

Lemmikistämme otettiin eläinlääkärissä varmaan kaikki mahdolliset verikokeet ja röntgenkuvat. Katselin sitä, kun se makasi tippaletku tassussa rauhoitettuna tutkimuspöydällä ja vannoin, että en enää ikinä nurise turhista, jos vain uskollinen ystäväni tuosta tokenee. Lenkkeilen karvakorvan kanssa mielelläni pellolla tai vaikka pelkillä asvalttiteillä, kunhan saan sen terveenä takaisin.

Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä, sanoi antiikin suuri filosofi Seneca.

Minä yritän nähdä jatkossa asiat hieman eri kulmassa, jotta voin esimerkiksi täällä blogini puolella puheillani jakaa enemmän iloa ja valoa eikä valituksia pikkuasioista.

Napsu-koira pääsi onneksi vielä samana päivänä kotiin lääkäristä ja jatkaa nyt toipumista kotioloissa. Pääsimme sen kanssa jo hakkuualueelle kävelemään. Onneksi viikonloppuumme on kuulunut myös normaaleja, mukavia asioita: lasten synttäritouhuja, harrastuksia, virpomista ja äänestäminen.

Tein Napsun toipumisen kunniaksi pienen videon lopputalven ja alkukevään ulkoiluretkistä:

Aikaisemmin murehdin, että entinen lähimetsämme on nykyään kuin sotatoimialue. Tänään katselin ympäristöä uusin silmin ja ajattelin, että sehän on oikeastaan kuin jostain Pekka Halosen tai Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttisesta maalauksesta. 

Mieheni arveli, että kesällä hakkuualueelle kasvaa kukkia. Mukavaa ajatella, että voimme mennä sinne kaikki yhdessä vaikka eväsretkelle.

Oletko sinä joutunut viime aikoina pysähtymään?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

C

Napsulle paranemisia! Mitä oireita Napsulle tuli?

Meillä myöskin on hakkuuaukea tullut ihan hiljattain. Ennen meidän lähimetsässä pystyi mies metsästämään rauhassa, mutta ei enää. Mä inhosin puurunkojen ja oksien yli estejuoksua koiran kanssa (usein olin kumossa tantereessa). Mutta meidän koira rakastaa sitä hakkuuaukeaa. Se vetää sinne metsänsiimeksestä ihan hulluna ja katselee sitten innokkaana ympärilleen. Ollaan me sieltä muutamat jäniksetkin ajettu ylös.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka ja kiitos kommentista <3 Napsulla on jo pitkään ollut ruoansulatusvaivoja. Se on joulusta asti syönyt huonosti, purrut eturaajojaan ja venytellyt usein ns. "rukoilija-asennossa" eli takapuoli pitkällä. Nämä oireet lääkärin mukaan kertovat ylävatsakivusta.

Viime viikolla se alkoi yhtäkkiä oksentaa rajusti. Se kuvattiin, eikä vatsalaukusta löytynyt vierasesneitä. Lääkäri määräsi sille pitkän antibioottikuurin ja vatsansuojalääkettä akuuttiin suolistoinfektioon ja nyt kokeillaan vielä jonkin aikaa erikoisruokaa.

Napsusta otettiin myös monenlaisia verikokeita ja ulostenäytteetkin. Tulokset tulevat pääsiäisen jälkeen.

Onneksi toipilas on taas jo reipas, höperö oma itsensä <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikonloppu oli ihana, tavallinen ja rento. Se sujui kotitöitä tehden, lueskellen, pelaillen ja Napsu-koiran kanssa ulkoillen.

Karvakorvamme touhuja ulkona on ilo katsella. Sen meno on nyt niin kevyttä, kun turkki on lyhyt. 

Napsu kävi joulukuun lopussa trimmattavana. Selailin kamerasta Napsun kuvia ja vertailin kahta erilaista leikkausta. Edellisen kerran lemmikkimme kävi ammattilaisen käsittelyssä heinäkuussa, eli tällä kertaa trimmausväli oli tavallista pidempi.

Tajusin kuvia katsellessani, että myös jokin muu on muuttunut puolessa vuodessa kuin turkin kuosi. Kesällä edellisen trimmauksen aikoihin otin vielä päivittäin antihistamiinia, vaan en enää.

Olen viimein siedättynyt - päässyt eroon koira-allergiastani!

Heinäkuussa Napsu testasi Hienohelma-nimistä trimaamoa Kauhavalla. Tässä koira ennen...
Heinäkuussa Napsu testasi Hienohelma-nimistä trimaamoa Kauhavalla. Tässä koira ennen...

...ja näissä kuvissa jälkeen. Turkki leikattiin kauttaaltaan 12-millimetrin terällä, huiskuhäntää lukuun ottamatta.
...ja näissä kuvissa jälkeen. Turkki leikattiin kauttaaltaan 12-millimetrin terällä, huiskuhäntää lukuun ottamatta.

Olen aina ollut allerginen kaikille karvaisille eläimille. Eläinpölyallergiani tuli ilmi ja todettiin allergiatesteillä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. 

Kaikkein pahimmat oireet sain ja saan edelleen hevosista. Minun ei edes tarvitse nähdä hevosta: hengitys alkaa vinkua, simät muurautuvat umpeen ja nenä juoksee jo tallin ulkopuolella. Saan myös oireita pelkistä tallivaatteista, jotka ovat olleet jonkun päällä.

Koira-allergiani luokiteltiin keskivaikeaksi tarkalla, seerumista mitattavalla allergiatestillä keväällä 2015. Olen onneksi perheemme ainoa eläinallergikko.

Saan välittömästi pahat oireet erityisesti lyhyt- ja karkeakarvaisista koirista kuten saksanseisojista tai ajokoirista. Jos oleskelen useamman tunnin muiden, vähemmän allergisoivien rotujen kanssa samassa tilassa, minulle kuitenkin tulee nuha, ääni painuu ja silmiä kutittaa. Näin on käynyt esimerkiksi Espanjan-vesikoiran ja villakoiran kanssa.

Olin varma, että unelma lemmikkieläimestä olisi minulle mahdoton. Vuorenvarma, kunnes kuulin uudesta, vasta kehitteillä olevasta rodusta nimeltä Australianlabradoodle.

Reilun puolen vuoden aikana siistin Napsun turkkia useamman kerran saksilla ja kerran trimmerilläkin. Silti koira oli varsinainen karvakasa, kun joulukuun lopussa lähdettiin Kirkkonummelle testaamaan Trim-It -trimmaamoa.
Reilun puolen vuoden aikana siistin Napsun turkkia useamman kerran saksilla ja kerran trimmerilläkin. Silti koira oli varsinainen karvakasa, kun joulukuun lopussa lähdettiin Kirkkonummelle testaamaan Trim-It -trimmaamoa.

Trim-It -trimmaamon Annalla oli lempeät, varmat otteet.
Trim-It -trimmaamon Annalla oli lempeät, varmat otteet.

Napsun turkki oli puolessa vuodessa mennyt niin pahasti takkuun, että se oli jälleen pakko leikata noin 10 milllimetrin mittaiseksi. Kasvoihin ja häntään jätettiin enemmän karvaa, sillä parta ja huiskuhäntä kuuluvat australianlabradoodlen trimmiin.
Napsun turkki oli puolessa vuodessa mennyt niin pahasti takkuun, että se oli jälleen pakko leikata noin 10 milllimetrin mittaiseksi. Kasvoihin ja häntään jätettiin enemmän karvaa, sillä parta ja huiskuhäntä kuuluvat australianlabradoodlen trimmiin.

Australianlabradoodle aiheuttaa harvoin oireita allergisille ihmisille. Monet astmaatikot ja vaikeastikin allergiset pystyvät elämään tämän rodun edustajien kanssa ilman voimakkaita oireita. Suomessa suurin osa australianlabradoodleista hankitaankin allergia- ja astmaperheisiin.

Australianlabradoodlen turkista ei irtoa karvaa, ja se hilseilee merkittävästä vähemmän kuin tavallinen koira, sillä "duudeleiden" iho on ohuempi kuin monilla muilla roduilla. Kun tavallisen koiran iho hilsehtii kerran päivässä, australianlabradoodlella se tapahtuu noin kerran viikossa. Tämän ominaisuuden taustalla on harvinainen geenimutaatio, jota rotujärjestöihin rekisteröidyt duudelit kantavat perimässään.

Ohuemman ihon ansiosta hilsettä ei muodostu paljon, joten allergikko altistuu duudelin kanssa eläessään pienemmälle määrälle allergeenejä kuin tavallisen koiran kanssa. Näin australianlabradoodle ikään kuin toimii siedätyshoitona: koiran kautta allergikko saa jatkuvasti pienen määrän allergeenejä, mutta vain pienen.

Allergiaa aiheuttavan eläinpölyn määrä pysyy niin matalana, että oireiden kanssa voi elää erityisesti, jos käyttää ilmanpuhdistinta ja tehostaa siivoamista. Vähitellen keho oppii sietämään allergeenejä.

Näin minulle lopulta kävi.

Tässä kuvassa Napsu oli ollut meillä vajaan viikon.
Tässä kuvassa Napsu oli ollut meillä vajaan viikon.

Napsu tuli meille heinäkuussa -15 muistaakseni kymmenen viikon ikäisenä. Se oli silloin lumoava, pureva ja pissaava, pieni villieläin. Kirjoittelin viime heinäkuussa blogiini yhteenvedon ensimmäisestä vuodesta koiran kanssa - siihen kun mahtui niin paljon...

Minä olin pentuaikana perheessämme se, joka sai kunnian siivota koiran jätökset, olihan se ensisijaisesti minun lemmikkini. Aluksi en käyttänyt allergialääkkeitä, mutta noin viikon yhteiselon jälkeen oli pakko aloittaa päivittäinen antihistamiini ja lisäksi myös kortisonipohjainen nenäsumute.

Vasta myöhemmin kuulin, että pennun pissa sisältää huomattavan paljon allergeenejä, ja leikkaamattoman uroskoiran eritteet vielä enemmän kuin muiden.

Nenäsumutteita käytin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta antihistamiinipillerin otin joka päivä, kunnes se jäi minulta puolivahingossa pois viime syksynä. Sairastuin silloin kovaan flunssaan, enkä taudin aikana muiden troppien ohella ottanut enää allergialääkkeitä.

Flunssan jälkeen unohdin aloittaa uudelleen antihistamiinit ja vasta hiljattain tajusin, että en enää tarvitse niitä. Harjaan koiraamme viikoittain, annan sen nuolla käsiäni ja nykyään se jopa nukkuu makuuhuoneessamme, mutta minulle ei enää tule nuhaa!

Saattaa olla, että Napsun kastraatiolla on ollut vaikutusta lemmikkimme hilseen voimakkuuteen. Näin voisi ainakin maalaisjärjellä päätellä, jos kerran leikkaamattoman uroskoiran eritteet sisältävät paljon allergeenejä.

En tiedä, mutta en haluakaan tietää. Nyt vain nautin.

Voin painaa kasvoni Napsun turkkiin ja rapsutella sitä joka paikasta, pitää sitä sylissäni ja helliä ystävääni mielin määrin - ilman nuhaa, kirveleviä silmiä tai kutinoita.

Tätä en olisi ikinä uskonut, kun pienenä koululaisena ensimmäisen kerran allergialääkärin ihotestitaulukossa "koira"-sanan kohdalla näin suuren, punaisen renkaan.

Olen niin onnellinen. Onnellisempi ei koiranomistaja enää voisi olla.


Kesällä Napsu oli kanssamme Lapissa. Se oli niin reipas matkakumppani, että ansaitsi pusun!
Kesällä Napsu oli kanssamme Lapissa. Se oli niin reipas matkakumppani, että ansaitsi pusun!

P. S. Australianlabradoodle herättää toisinaan koiraharrastajien keskuudessa keskustelua, sillä se ei ole vielä Suomen Kennelliiton hyväksymä, virallinen rotu. Virallisesti siis Suomessa nämä koirat ovat sekarotuisia.

Tästä huolimatta rodun kehitys on hyvin hallittua ja tiukasti säädeltyä. Australianlabradoodeleiden kasvattajat kuuluvat kansainvälisiin rotujärjestöihin, kaikki virallisten kasvattajien jalostuskoirat rekisteröidään ja jalostuskoirilta vaaditaan laajoja, jopa Suomen Kennelliiiton vaatimuksia tiukempia terveystestejä.
 
ALD:n kasvattajaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa. Oikeita australianlabradoodeleita syntyy siis vain rekisteröityneiden kasvattajien siitoskoirille. Kaikki lemmikkikoirat steriloidaan, eikä niillä teetetä pentuja. Näin varjellaan kehittyvän rodun ominaisuuksia.

Australianlabradoodle eroaa niin ulkonäöltään kuin myös luonteeltaan muista koiraroduista. Se ei siis ole satunnaisten paritusten tulos, "sekarotuinen", vaan rodulla on selkeät, tunnistettavat ja ennakoitavasti periytyvät ominaisuudet.

Prosessi australianlabradoodlen hyväksymiseksi ns. viralliseksi roduksi on meneillään rodun synnyinmaassa Australiassa ja Yhdysvalloissa.

Voit lukea lisää aiheesta Suomen rotuyhdistyksen sivuilta.

Blogini muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Katjaana

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Meillä herää aika ajoin keskustelu koiran hankinnasta. Yksi lapsistamme on lievästi koiralle allerginen, joten kirjoituksesi oli rohkaiseva. En muista, oletko kirjoittanut koiran aiheuttamista kustannuksista. Mitä vakuutukset, ruoka ja tarvikkeet maksavat vuositasolla? 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka ja kiitos kommentista. Itse asiassa olen kyllä tehnyt yhteenvetoa mm. koiran kustannuksista. Kirjoittelin viime heinäkuussa blogiini ensimmäisestä vuodesta koiran kanssa, siinä on aiheena myös rahanmeno:
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet/ensimmainen_vuosi_koiranomistajana_kannattiko

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

Allerginen - vai ei...

Moni LUULEE olevansa allerginen koirille tai kissoille. OK. Tulee faktisia oireita: Hengitys- ja ihooireita jne. MUTTA. Muistan ikuisesti tämän: Tein yhtä ISOA projekitia. Yhteistyökumppanianainen tuli luokseni suunnittelemaan projektin erästä isoa osaa. Hän oli jo aiemmin kertonut olevansa hyvin allerginen kissoille: "Jos vain olen tilassa, jossa on ollut Kissa...".
Minulla oli silloin kissa. En kertonut naiselle hänestä Kissani oli koko ajan makuuhuoneessani tapaamisemme ajan. Nainen ei saanut pienintäkään reaktiota. Kun hän oli lähdössä minuun meni pieni piru. Sanoin: "Minulla on muuten kissa..." Ja näytin kohti makuuhuoneeni sänkyä, jolla kissani makasi. - Naisen reaktio oli sanoinkuvaamaton. Mutta tietysti hän inhosi minua sydämensä pohjasta tuosta lähtien (ei tosin toitottanut allergiastaan ikinä enään. - Mitä oli tehnyt ennen koko ajan).

Kun olin 24 v. kävin allergiatesteissä. Todettiin, että minulla on Vakava allergia vaikka mihin! Ajattelin: "Ja paskat!!" Enkä ikinä saanut mitään reaktioita testien osoittamiin juttuihin!!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Hei Ria ja kiitos kommentistasi! Olen iloinen puolestasi, kun olet selvinnyt allergiasta noin helpolla ja harvinaisella tavalla. Oman kokemuksesi perusteella ei kuitenkaan kannattaisi vähätellä kenenkään allergiaoireita. Itselleni on esim. käynyt aivan päin vastoin kuin sinulle: olen saanut pahat hengitystieoireet huoneessa, jossa oleskeli joku tallivaatteissa. Kukaan muu ei tiennyt tästä hevosihmisestä ennen kuin aloin niiskuttaa. Eli ainakaan omalla kohdallani  allergiassa ole kyse mistään luulotaudista. Valitettavasti.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 41-vuotias Aino on joogaopettaja ja PR-konsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram