Kirjoitukset avainsanalla elämys

Reilun viikon mittainen asuntoautolomamme on nyt ohi. Vietimme sen Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.

Viikkoon mahtui paljon aurinkoa, tuulta, hyttysiä, monta lautta- ja lossimatkaa sekä upeita, historiallisia nähtävyyksiä. Säiden suhteen meillä kävi hyvä tuuri: kahdeksasta päivästä vain yhtenä tuli vettä! (Toisaalta osin juuri siksi halusin saaristoon: myös tilastojen mukaan rannikolla ja saaristossa sataa harvemmin ja aurinko paistaa enemmän kuin sisämaassa.)

Olen jo pitkään haaveillut reissaamisesta Turun saaristossa. Tuntui, että minulla oli aukko yleissivivstyksessä, kun olin aikaisemmin tutustunut siellä vain Houtskariin sekä pikaisesti Nauvoon ja Korppooseen. 

Ahvenanmaalla olin käynyt kerran lapsena, mutta olin silloin vasta alle kouluikäinen. Oli siis korkea aika valloittaa uudestaan tämä ainutlaatuinen alue kauniista koti-Suomesta.

 Jan Karlsgården ulkoilmamuseo Ahvenanmaalla Kastelholman linnan vieressä on viehättävä kokoelma ahvenanmaalaisia rakennuksia  ja arkiesineitä 1800-luvun toiselta puoliskolta. Meidän vierailupäivänämme museossa sattui olemaan vanhanajan käsityönäytöksiä.
Jan Karlsgården ulkoilmamuseo Ahvenanmaalla Kastelholman linnan vieressä on viehättävä kokoelma ahvenanmaalaisia rakennuksia  ja arkiesineitä 1800-luvun toiselta puoliskolta. Meidän vierailupäivänämme museossa sattui olemaan vanhanajan käsityönäytöksiä.

Eräs Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä on 1300-luvulta peräisin oleva Kastelholman linna, jossa asui aikoinaan sekä Kustaa Vaasa että Suomen herttua Juhana III.  Myös Eerik XIV yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa oli siellä vankina.
Eräs Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä on 1300-luvulta peräisin oleva Kastelholman linna, jossa asui aikoinaan sekä Kustaa Vaasa että Suomen herttua Juhana III.  Myös Eerik XIV yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa oli siellä vankina.

Bomarsundin linnoitus oli ennen Ahvenanmaan mahtavin rakennus. Venäjä alkoi rakentaa linnoitusta itselleen lännen etuvartioksi vuonna 1832. Luontopolkujen opastaulujen avulla on kätevää kertailla lapsille Oolannin sodan vaiheita. Bomarsund tuhoutui Kriminsodassa vuona 1854
Bomarsundin linnoitus oli ennen Ahvenanmaan mahtavin rakennus. Venäjä alkoi rakentaa linnoitusta itselleen lännen etuvartioksi vuonna 1832. Luontopolkujen opastaulujen avulla on kätevää kertailla lapsille Oolannin sodan vaiheita. Bomarsund tuhoutui Kriminsodassa vuona 1854

Voin lämpimästi suositella saaristoreissua kaikille perheille, jossa on koululaisia! Omat lapsemme ovat nyt 10- ja 13-vuotiaat, mikä taitaa olla juuri ihanteellinen ikä tällaiselle reissulle. Tuonikäiset pärjäävät jo vaihtelevissa olosuhteissa ja osaavat arvostaa alueen historiallisia nähtävyyksiä.

Ahvenanmaan lisäksi tutustuimme tällä kertaa Brändöhön, Kumlimgeen ja Seglineen. Monta saarta ja hienoja nähtävyyksiä jäi vielä näkemättä.

Aloin haaveilla, että tulisimme saaristoon uudestaan polkupyörillä... Tai kenties meillä on jonain päivänä oma vene (jos nimittäin voitamme lotossa.)

Nälkä siis jäi, joten olen varma, että ihailemme vielä uudestaan näitä auringonkultaamia rantakallioita.

Oletko sinä matkaillut Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa?


Kumlingen viehättävin nähtävyys on vanhanajan apteekki, joka edelleen palvelee asiakkaita yli 80 vuoden jälkeen samoissa tiloissa. Myös Pyhän Annan kirkko on vaikuttava paikka, mutta sen sisällä ei saa ottaa kuvia.
Kumlingen viehättävin nähtävyys on vanhanajan apteekki, joka edelleen palvelee asiakkaita yli 80 vuoden jälkeen samoissa tiloissa. Myös Pyhän Annan kirkko on vaikuttava paikka, mutta sen sisällä ei saa ottaa kuvia.

Meri, tuuli ja aurinko on yhdistelmä, jota tulee ikävä..
Meri, tuuli ja aurinko on yhdistelmä, jota tulee ikävä..

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Terveiset tien päältä! Tämän kesän lomareissumme tehdään asuntoautolla, joka on meille täysin uudenlainen kulkupeli.

Karavaanarit ovat ihmisryhmä, johon kohdistuu kaikenlaisia urbaanilegendoja. Olen törmännyt niihin niihin sekä ennen matkaa että matkan aikana.

Osa niistä pitää paikkansa ja osa ei. Esimerkiksi nämä:

  1. Karavaanarit ovat teiden tukkeena.
    TARUA. Ainakin meidän vuokraamalla asuntoautolla saa ajaa satasta, eli kuljemme samaan tahtiin muun liikenteen kanssa. Olemme autoilleet Turun saaristossa, jossa moni kapea hiekkatie on sellaisessa kunnossa, että ei niillä isoja nopeuksia jää kaipaamaan...
  2. Karavaanarit ovat sisäänlämpiävää porukkaa.
    TARUA. Yövyimme ensimmmäisen yön leirintäalueella, joka oli periaatteessa vain SF Caravan -järjestön jäsenille tarkoitettu. Siellä oli tilaa, joten ystävällinen leirintäalueen isäntä suostui päästämään meidät alueelle.
    Suurin osa muista lomailijoista selvästi tunsi toisensa, mutta kukaan ei katsonut meitä kieroon. Jokainen, jonka kanssa juttelimme, oli ystävällinen, mukava ja avulias.
    Viimeisen perheen kanssa meillä riitti niin paljon juteltavaa, että myöhästyimme Natural High Healing -festareiden aamujoogasta.
  3. Karavaanimatka on perheen isän paluu lapsuuteen.
    TARUA. Meidän perheessä juniori, 10-vuotias Lauri-poika oli se, joka sai päähänpinttymän asuntoautoista. Olemme käyneet kaksi kertaa pojan kanssa Caravan-messuilla, eikä tämän vuoden messujen jälkeen "Caravan-kuumetta" parantanut enää mikään muu kuin asuntoauton vuokraaminen.
    Olemme kyllä kuulleet monia urbaanilegendoja isistä, jotka potkivat messuilla renkaita ja raahaavat puolipakolla perheensä asuntoautolomalle, koska haluavat elää uudelleen lapsuutensa muistoja leirintäalueilta. Meidän perheen isä ei mitenkään riemusta kiljuen suostunut asuntoautoiluun erityisesti, kun auton vuokran sekä majoitusmaksujen hinnalla olisi voinut jo viettää vaikkapa lämpöloman jossain etelässä.
  4. Karavaanarit ovat lähellä eläkeikää.
    TARUA. Olemme tavanneet leirintäalueilla tosi paljon lapsiperheitä. Toki myös 50-60-vuotiaita pariskuntia, mutta ikärakenne näyttää jakautuvan tasaisesti kahtia: jopa noin puolet on perheitä pikkulasten kanssa ja toinen puoli lähempänä eläkeikää.
    Sen sijaan perheitä teinien kanssa ei leirintäalueilla ole paljoa näkynyt. Siispä hatunnosto Venlalle, joka suostui lähtemään mukaan, vaikka ei ollut tästä lomailumuodosta aivan liekeissä.
  5. Karavaanarit ovat aamuvirkkuja.
    TOTTA. (Tai sitten meidän perhe on harvinaisen aamu-unista porukkaa.)
    Leirintäalueilla alkaa hiljaisuus yleensä iltakymmeneltä ja se loppuu aamuseitsemältä. Tuolloin kymmenen maissa suurin osa muista autoista, vaunuista ja mökeistä on jo pimeänä - paitsi meidän. Ja jo aamuvarhain keittiökatoksessa voi nähdä porukkaa ruoanlaitossa tai tiskaamassa.
    Niihin aikoihin, kun meidän perhe vasta irrottelee sähkökaapeleita, ovat muut karavaanarit todennäköisesti jo tutustuneet puoleen päivän nähtävyyksistä.
  6. Karavaanimatkailuun jää heti koukkuun.
    TARUA. Näin muutaman päivän kokemuksella karavaanikärpäsen puremaa voi vielä vastustaa. Toki tämä on mukava matkailumuoto, kun näkee paljon uusia maisemia ja voi kuitenkin oleilla omien tavaroiden keskellä. Mutta miinuspuoliksi voidaan laskea asuntoauton ahtaat tilat.  
    Meidän vuokraama menopeli kyllä näyttää ulkoapäin ihan tilavalta, mutta sisällä minä, isäntä ja Venla emme mahdu ohittamaan toisiamme vaunun käytävällä. Kun vaihtaa 160m2-talon tällaiseen yhden huoneen oleskelutilaan, voi vähitellen syntyä myös palava oman tilan kaipuu.
    Niinpä uskon, että laitamme jatkossa reissurahat muunlaisiin matkoihin, emmekä upota säästöpossun pohjalle kertyneitä roposia asuntoautoinvestointiin.

Mitä sinä ajattelet karavaanimatkailusta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija

Hei,

meillä kyllä matkaillaan teinienkin kanssa vielä, eivätkä teinit ole monellakaan alueella harvinaisuuksia. Monella alueella teineillä on ihan omat juttunsa ja tuttunsa. Me olemme reilun kymmenen vuotta kiertäneet, eikä meillä ole vakioaluetta, joten näistä piireistä olemme kyllä vähän ulkona.Viikkokausia emme kuitenkaan enää teinien kanssa reissaa kuten aiemmin -toki tähän on muitakin syitä. Me vannomme tilojen ja kustannusten takia vaunun nimeen. Autoa olisi itseasiassa isolle porukalle mitenkään järkevään hintaan mahdotonta edes löytää. Vaunussa meillä on kaikille omat paikat ja tilat. Hotellitkin maksavat aika suolaisesti, eikä omassa vaunussa kovin montaa yötä vuodessa tarvitse viettää kun investointi on jo kannattava.

Voisin varmaan kirjoittaa romaanin, mutta lyhyesti; me viihdymme yhä. Vuodet ovat näyttäneet lempipaikat emmekä enää lähde jokaiseen keliin. Kaksi viikkoa sadetta vaunussa on jo aika paljon. Oma vapaus, omat tavarat ja helppous viehättää. Vaunua vaihtaessa olemme välillä olleet muutaman viikon ilman omaa menopeliä. Se on todella outoa, sitten majoitus onkin sukulaisten ja hotellien varassa. Onpa outoa varata ja miettiä reissuja etukäteen kun on tottunut ajattelemaan, että nätti ilma, lähdetäänkö reissuun :). Suomessa on paljon ihania kaupunkikohteita joissa viihdymme hyvin. Esimerkiksi Helsingin ytimeen pääsee omalla vaunulla omalla aikataululla helposti.

Sanna

Iloinen karavaanari

Hieno harrastus, joka koukuttaa monet. Kaikkia se ei miellytä, niin ei myöskään veneily. Varsin realistisesti kerrottu. Yhteen asiaan kuitenkin kiinnitin huomiota: miksi käytävällä pitää päästä ihmisten asuntoautossa ohi toistensa väljällä marginaalilla? Kotona 160-neliössä sitä saa tehdä varmaan ihan riittävästi :-).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän perheen yhteinen kesäloma on alkanut. Aloitimme Venlan kanssa lomailun tutustumalla tänään taatusti Suomen erikoisimpaan kesäfestariin nimeltä Natural High Healing Festival.

Tämä festari on ainakin siitä erikoinen, että alkoholi tai muut päihteet eivät kuulu sinne missään muodossa.  Festivaalien virallisessa esittelyssäkin kerrotaan, että "emme juo alkoholia, mutta humallumme toistemme seurasta. Pääsemme nostaviin tiedostaviin tunnelmiin tulemalla yhteen, halaamalla, tanssimalla, nauramalla, hengittämällä, joogaamalla, tantraamalla, meditoiden ja syömällä ravinnerikasta, rakkaudella tehtyä ruokaa. Elämän onnellisuus on yksinkertaista, haluamme tuoda sen esille." Näistä periaatteeita tulee nimi Natural High.

Aino

Kuulin festarista aivan sattumalta erään Facebook-ryhmän kautta vasta tällä viikolla. Kun perehdyin festarin ohjelmaan tarkemmin, ihastuin täysillä: joogaa, luontaishoitoja, musiikkia - ja tämä kaikki kauniin maaseudun sydämessä, Uudenkaupungin lähistöllä Nopperlantilalla, Narvilinnassa! Ja koska asioilla on tapana järjestyä, aivan pian meille oli jo buukattu liput sunnuntaiksi.*

Köröttelen nyt festareiden jälkeen auton kyytissä matkalla kohti seuraavaa kesälomakohdetta. Ihoni tuoksuu laventelilta, ylang ylangilta ja appelsiinilta, sillä kävin aamupäivällä aromaterapiahoidossa.

Mieleni on aurinkoinen, sillä festaripäivän päätteeksi kävimme parijoogaan erikoistuneen ohjaajan tunnilla, jossa tuntemattomat ihmiset laitettiin koskemaan toisiaan kauniisti ja sanomaan toisilleen ihania asioita. Tunnelma tässä tapahtumassa oli harvinaisen välitön ja lämminhenkinen, ja hyväksyntä huokui jokaisesta vastaan tulevasta hymystä.

Natural High Healing Festival syntyi jo vuonna 2013. Ainoa asia, joka minua harmittaa, oli visiittimme lyhyys: tulimme ja lähimme samana sunnuntaipäivänä. Ensi vuonna näille festareille täytyy ehdottomasti tulla uudestaan ja vähintään pariksi päiväksi!

Venla

Äiti ehdotti minulle että menisimme Natural High Healing -festareille. Rakastan kovasti joogafestivaaleja Viron Haapsalussa, joten sanoin heti kyllä.

En todellakaan kadu päätöstäni: Meillä oli tosi hauskaa.

Kävimme yhdessä flow-joogassa, jossa halasimme muita ihmisiä keskimäärin yli puolet enemmän kuin itse vuoden aikana normaalisti halaan ketään jonka olen tuntenut alle 2 vuotta. Näin suomalaisena se vaati aluksi hieman totuttelemista, mutta lopuksi saattoi vain nauttia halailusta.

Kävin myös itsekseni villivihannesluennolla (ja pian meidän perhe ei enää koskaan syö muuta kuin nokkosia!) sekä tietenkin aromaterapeuttisessa hieronnassa. Tuoksunkin nyt ruusuilta...

Suosittelen näitä festareita ehdottomasti kaikille, jotka haluavat kokea jotain uutta - tai nauttia tunnelmasta, joka on sydämellinen, hyväksyvä ja lämmin. Ja jos tulette, niin torilla tavataan: minusta tuntuu että mekin taidamme tulla uudestaan.

*Osallistuimme festareille veloituksetta blogiyhteistyönä.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Enpä olisi ikinä uskonut, että tutusta ja turvallisesta Nuuksion kansallispuistostakin voi löytyä uusia, tuntemattomia reittejä! Niin meille kävi, kun päätin viedä lapset eväsretkelle, mutta käännyin väärästä risteyksestä.

Asumme aika lähellä Nuuksiota, joten kansallispuistossa tulee samoiltua säännöllisesti. Monet muut Nuuksion reitit kuten Haukkalammen reitti, Kaarniaispolku ja Klasarinkierros ovat jo liiankin tuttuja.

Päätimme lasten kanssa lähteä pitkästä aikaa Haukkalammelle, mutta Vanhaa Turuntietä ajellessani käännyinkin hieman liian aikaisin risteyksestä, jossa luki Nuuksio. Tie vei meidät hotelli Nuuksion pihaan Siikajärvelle, josta alkoi Korpinkierros.

Onni onnettomuudessa - Korpinkierros oli aivan ihana reitti! Se on erämainen, vaihteleva reitti, jonka varrelta löytyi muutama tulentekopaikka.

Patikoimme leppoisaan tahtiin, joten meiltä meni vajaan 10 kilometrin reittiin runsaat neljä tuntia. Reittiä oli helppoa seurata, sillä se oli merkattu puihin keltaisin merkinnöin. Vähän väliä vastaan tuli myös opasviittoja.

Reitti kulki alussa sammaleen peittämässä maastossa kuusien katveessa. Ikävän tunne vihlaisi, maisemat kun olivat niin samanlaiset kuin kotimme läheisessä lempimetsikössä ennen kuin se keväällä kaadettiin.

Pidimme evästauon Holma-Saarijärvellä, jossa on kaksi tulentekopaikkaa. Toinen sijaitsee saaressa ja toinen rannan tuntumassa järven toisella puolella. Me rentouduimme siellä saaressa.

Suomen suvi on ollut kummallinen tänä vuonna: usein aurinkoinen mutta kolea. Toisaalta heinäkuinen, kirkas, tuulinen ja raikas päivä oli ihan paras vaihtoehto patikkaretkelle kansallispuistossa.

Kaikki meni nappiin: lapset jaksoivat patikoida hienosti ja Napsu-koira vielä paremmin! Kukaan meistä ei kompastunut, taittanut nilkkaansa eikä edes kastellut kenkiään. Reitillä pärjäsi mainiosti lenkkareilla. 

Jos lähdet valloittamaan Korpinkierrosta kannattaa ottaa huomioon, että reitillä on suhteellisen jyrkkiä mäkiä ja maasto on vaihtelevaa. Reitillä kuljetaan paljon loivien kallioiden sekä pitkospuiden päällä, mitkä voivat sateella olla liukkaita.

Joogakurssilla eräässä harjoituksessa tehtävänä oli miettiä, mitä tekisit jos saisit tietää, että on vain kuusi kuukautta elinaikaa jäljellä. Ajattelin heti, että viettäisin enemmän aikaa luonnossa. Maailmanympärimatka eksoottisiin maihin ei tullut ollenkaan ensimmäisenä mieleen vaan suomalainen, hiljainen, suhiseva metsä.

Päätin tuon harjoituksen aikana, että jatkossa haluan tehdä useammin kuten sydämeni sanoo. Olen onnellinen, että sain toteuttaa päätöksen jo näin pian paluuni jälkeen.

Mikä on sinun lempireittisi Nuuksiossa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (4)

Maisa80

En ole koskaan käynyt Nuuksiossa, mutta tarkoitus olisi käydä tänä kesänä... Saa nähdä toteutuuko. Tykkään samoilla luonnossa ja kiva myös käydä uusissa kohteissa, aina tilaisuuden tullen! :) Nuuksio on varmasti hieno paikka!

Valmiiseen pöytään

Omat suosikkini Nuuksion lähialueelta ovat Salmen ulkoilualue (https://www.hel.fi/static/liv/2014/salmi.pdf) ja Luukki (https://www.hel.fi/static/liv/2014/luukki.pdf).

Salmessa kiersin Tapion taipaleen ja Luukissa keltaisen reitin. Molemmissa pystyy kierätämään noin 10 kilometrin matkan vaihtelevissa maisemissa. Reitit on hyvin merkitty ja mielestäni näissä molemmissa on hiukan vähemmän muita ulkoilijoita kuin Nuuksion varsinaisilla reiteillä. Suositus siis molempiin :)

Vierailija

Nuuksio on hieno paikka ja sieltä löytyy paljon uutta jos osaa poiketa tutuilta reiteiltään. Se on myös hyvä paikka aloittelijallekin tutustua luontoon. Luonto tietysti tarkoittaa myös sitä, että kalliot ovat liukkaita, siellä on juuria joihin voi kompastua. Sen pitäis olla retkeilijälle itsestään selvää. Pitkospuut ovat oikeastaan tie, ilman niitä paikalla olisi suo tai hetteikkö, luontoa sekin. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.