Kirjoitukset avainsanalla elämys

Meillä oli eilen aikamoinen päivä! Venla osallistui Tangonuori-laulukilpailun esikarsintatilaisuuteen Vantaalla, esitti huikean upean Yön kuningatar -tangon ja selvitti kevyesti tiensä semifinaaliin.

Tangonuori on toinen Tangojuniori-laulukilpailun sarjoista. Varsinainen Tangojuniori-sarja on tarkoitettu 8-12-vuotiaille ja Tangonuori-sarja on 14–17-vuotiaille nuorille. 13-vuotiaat, kuten Venla, voivat valita osallistuvatko tangojuniori- tai tangonuori-sarjaan.

Laulukilpailun tarkoitus on luoda estradi, jossa lapset ja nuoret voivat tuoda omia kykyjään esille ja kartuttaa esiintymiskokemustaan. Tuomaristo antaa kilpailijoille myönteistä palautetta ja kannustavaa kritiikkiä.

Tangojuniori-kilpailun arvoja ovat perhekeskeisyys, sosiaalisuus ja kannustavuus. Kilpailu on vuonna 2017 Suomi 100 -juhlavuoden tapahtuma. 

Olen edelleen hämmästynyt ja ihastunut Venlan saavutuksesta. Tyttö löysi itse netistä ilmoittautumistiedot kilpailuun ja piti sinnikkäästi asiaa esillä meille vanhemmille niin kauan, että ilmoittautuminen oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja intensiivinen harjoitusrumba kisaa varten saattoi alkaa.

Sen jälkeen tyttö lauloi, lauloi ja lauloi. Meillä kaikui Yön kuningatar ilta toisensa jälkeen, ensimmäiseksi koulupäivän jälkeen ja viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa.

Loppumetreille toi jännitystä pieni flunssa, joka iski Venlaan loppuviikosta. Ihanat, lämpöiset kevätpäivät houkuttelivat ulkoilemaan vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että torstaina tyttö oli kuumeessa.

Vielä lauantaiaamuna Venlan ääni oli hieman käheä, mutta esiintymistilanteessa hän kokosi hienosti itsensä ja esitti tangonsa vapautuneesti, heleä ääni täyttäen koko esiintymistilan.

Laitoin osan Venlan laulusta myös Youtube-kanavallemme. (Tämä ote tosin on viimeisestä harjoituksesta - itse esitys meni mielestäni vielä paremmin!)

Tangonuori-kilpailun semifinaali järjestetään kesäkuussa Seinäjoella.

Pidetään kaikki peukkuja Venlalle!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanotaan, että Tower of London on yksi niistä nähtävyyksistä, joissa täytyy käydä ainakin kerran elämässä. Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabetin kuninkaanlinna sijaitsee Thames-joen pohjoisrannalla Lontoon keskustassa. Kävimme siellä pääsiäislomalla perheen kansa.

Kun mietin Toweria, mieleeni tulee ensin pieni ravintola, joka sijaitsi rivitalorykelmässä, vastapäätä ohikulkevia turistilamoja. Katselin sitä tovin. Minulla oli hyvin aikaa maisemien ihailuun, sillä olemme jonottamassa yhteen Lontoon suosituimmista nähtävyyksistä, Tower Hilliin.

Jono kulki pitkin nauhoilla ympäröityä aluetta linnan vieressä. Osa turisteista napsi jo kuvia. Kohta olimme pääsemässä linnaan sisään.

Yli 900 vuotta vanha Tower of London tunnetaan parhaiten kruununjalokivistään ja Beefeatereista (eli linnaa vartioivista, karvalakkisista vahdeista).  Linnassa tuoksui vanhalta kiveltä, historialta. Katselimme hetken ympärillemme. White Tower, Martin’s Tower…

Lopulta päätimme kuitenkin asettua jonoon, jonka työntekijä lupasi olevan vain noin 45 minuutin pituinen. Jonon päässä odottavat kruununjalokivet.

Koko rakennus, jossa kruununjalokivet sijaitsevat, on sisustettu todella taidokkaasti. Seinillä on valokuvia ja tietotekstejä vanhoista kuninkaallisista - ja tietenkin heidän kruunuistaan. Yhdessä huoneessa pyörii video kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisista. Huoneet on sisustettu violetilla, kuninkaallisella värillä.

Lopulta näimme kruununjalokivet. Ne tosin eivät olleet silmiemme edessä ihailtavina kovinkaan kauan - seisoimme niiden ohi menevällä liukumatolla. Onneksi sentään osaa kruunuista ja valtikoista voi jäädä katselemaan pidemmäksi aikaa.

Lopulta tulimme ulos rakennuksesta. Räpyttilemme kaikki silmiämme, jotta ne hämärien, kohdevalaistujen huoneiden jälkeen tottuisivat valoon.

Kävimme vielä nopeasti vankitornissa. Sitten minulla ja äidillä olikin jo kiire muualle: The Wicked- musikaaliin, josta olettekin jo kuulleetkin...

Oletko sinä käynytt Lontoon Towerissa?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (8)

Teresa S

Olemme käyneet. White Towerissa oli todella historian havinaa. Upea linna ja katselimme korppeja ja niitä kuulemma pitää olla linnan pihassa aina. Niiden siivet oli tehty lentokyvyttömäksi jottei ne lentäisi pois. Britannia imperiumi ei laadu niin kauaa kun on korppeja pihassa. Muualla linnassa oli esillä muita koruja missä nuo jalokivet olivat olleet esillä ennen.. kiehtova paikka!

Minnea

Hassua, että vaikka olen asunut Lontoossa useammankin kerran, ja ollut töissä ihan Towerin lähellä, en ole koskaan saanut aikaiseksi käydä siellä!

Kesällä matkaamme taas Lontooseen, eli jospa nyt käyn Towerissakin :)

Kivaa päivää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Sun takki on tollanen mummomainen. Ei sovi sulle.

 Kaverin kommentista masentuneena talsin kuntosalille, vilkuillen vastaantulijoita häpeillen. Leimaan kortin ja astun pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneessa on minun lisäkseni vain yksi nainen. Hän on juuri tullut suihkusta ja pyyhe päällään vetää farkkuja jalkaan.

Tarkistaessani, ettei nainen vain katso takkiani karsaasti, huomaan hänen niskassaan tatuoinnin.

Linnun. Siipensä auki levittäneen feenikslinnun. Kaunein tatuointi, mitä olen hetkeen nähnyt.

Hetken mielijohteesta sanon naiselle:

- Toi sun tatuointi on tosi kaunis.

Nainen hymyilee minulle yllättyneenä.

- Kiitos. Tykkään kyllä itekki.

Mennessäni ulos pukuhuoneesta hymyni yltää korviin saakka. Ikkunasta paistaa aurinko, päivä on kaunis. Ja niin oikeastaan takkinikin.

Jäin miettimään pitkäksi aikaa noita tapahtumia ja sitä, miten mieleni parani hetkessä kehuessani toista, tuntematonta ihmistä.

Pikkuisena lukemassani L. Montgomeryn kirjassa Tytöistä parhain oli lause: "Paras tapaa saada itsensä hyvälle tuulelle on tehdä joku toinen onnelliseksi."

Todistin sen itselleni käytännössä. Ja sitten sain idean.

Jos yksi kehu saa noin onnelliseksi, montako kolme kehua mahtaakaan saada?

Ja nyt, rakas lukijani, annan sinulle haasteen:

Kokeile kehua kolmea ihmistä päivässä.

Saat itse päättää, kuinka kauan kokeiluasi jatkat. Aikasi voi olla päivä, viikko, loppuelämä. Sillä ei ole väliä.

Voit valita ihmisesikin itse. Voit ottaa tavaksesi kehua vain tuntemattomia tai vaikka vain läheisiäsi. Silläkään ei ole väliä.

Väliä on vain sillä, että laitat hyvän kiertämään.

Jos suora kehuminen tuntuu liian vaikealta, voit aloittaa sillä, että ajattelet hyviä asioita. Koita löytää kaikista vastaantulevista ihmisistä kolme hyvää asiaa. Se on vielä helpompaa kuin luulet.

Ja helppohan minun on täältä kotisohvalta käsin paasata maailman menosta kun en itse tee mitään.  Sen takia otan myös oman haasteeni vastaan.

Lupaan ja vannon tästä päivästä alkaen viikon ajan kehua kolmea ihmistä päivässä. Vähintään.

Raportoin teille sitten testiviikkoni jälkeen sen onnistumisesta. Tehdään yhdessä hyvä mieli, itsellemme ja muille!  

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun suunnittelimme perheen minilomaa Lontooseen, 10-vuotias kuopuksemme Lauri halusi ehdottomasti käydä Ripleyn Usko tai älä -näyttelyssä. Itse en ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan, vaikka olen käynyt Lontoossa kolme kertaa aikaisemmin.

Pikkupoika innostui Ripleystä, sillä hän lukee usein Guinnesin ennätystenkirjaa ja opiskelee siitä tarinoita kaikenlaisista kummallisuuksista. 

Ripleyn "Usko tai älä" on yli 700 kummallisen ja oudon esineen näyttely, jossa on esillä ihmeellisyyksiä laidasta laitaan niin uskomattomista ihmisistä kuin uskomattomasta luonnosta. Esineitä on kuudessa kerroksessa, ja yhdessä ne kaikki ovat aikamoinen kauhu- ja hupigalleria. Ripley's sijaitsee aivan Lontoon sydämessä, Piccadilly Circuksella.

Omasta mielestäni näyttelyn kohokohtien joukossa oli kokoelma dinosauruksenmunafossiileja yli 75 miljoonan vuoden takaa sekä erilaisilla kummallisilla materiaaleilla kuten huulipunalla, savulla, pullonkorkeilla ja tulitikuilla tehdyt muotokuvat.

Upea oli tietenkin myös 4 metriä korkea Tower Bridgen malli, joka on tehty tulitikuista sekä peilihuonesokkelo, Ripleyn Marvelous Mirror Maze, ja pyörivä tunneli, jossa pääsi kokeilemaan, miltä tuntuisi mustassa aukossa. Saat hieman esimakua mustasta aukosta, jos katsot tämän pienen lomavideon, jonka tein paluumatkalla lentokoneessa:

Parasta oli, että Ripley's on auki aina puoleenyöhön asti illalla. Itse kävimme siellä iltakuudelta ensimmäisen päivän muiden nähtävyyksien jälkeen.

Varasimme liput etukäteen netistä. Aikuisen lipun hinta on 30,10€ ja lapsen 22,50€.

Oletko sinä käynyt tutustumassa Ripleyn näyttelyn ihmeellisyyksiin?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Rva Kepponen

En ole käynyt ikinä Ripleyssä. En ole tuntenut vetoa siihen lainkaan, mutta nyt aloin miettimään, että olisiko tuo sittenkin hyvä kohde syksyiselle Lontoon-reissullemme. Tällä hetkellä listalla on Harry Potter studiot, Tower, British Museum, Tate Modern ja Hamleys. Ehkä tuo Ripleys voisi olla enemmän poikien mieleen.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kannattaa ehdottomasti harkita! Me kävimme edellisellä reissulla, kun Venla oli 10, Brittish Museumissa ja Natural History Museumissa mutta ainakin ensimmäinen oli vielä silloin liian raskas kohde tytölle.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Huom! Uraäidin Ruuhkavuodet -blogi on nyt Sulassa sovussa!

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.