Olen minäkin tyhjästä valittanut, kun surin niin kovasti lähimetsäni kaatamista. Tähän viikonloppuun asti harmistus tuntui jotenkin oikeutetulta, minähän jouduin kohtaamaan metsän hävityksen joka päivä vähintään kaksi kertaa, kun lähdin koiran kanssa lenkille.

"Entistä polkua pitkin ei enää voikaan kulkea, kun kaadettujen puiden rungot ja risut tukkivat sen. Voi kurjuutta."

"Koiraa ei enää uskalla pitää hakkuualueella vapaana, koska se voi rynnätä tielle, jonne on nyt suora näköyhteys. Kuinka ärsyttävää."

Sitten tuli pysäytys: perjantain terrori-isku Tukholmassa, niin pian Pietarin jälkeen. Tuli alitajuinen ahdistus: koska on Suomen vuoro?

Muistin taas, kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on perhe, meillä on toisemme, olemme elossa ja terveitä.

Sitten koiramme Napsu sairastui yllättäen ja joutui loppujen lopuksi eläinlääkäriin tiputukseen. Syytä selvitetään edelleen.

Lemmikistämme otettiin eläinlääkärissä varmaan kaikki mahdolliset verikokeet ja röntgenkuvat. Katselin sitä, kun se makasi tippaletku tassussa rauhoitettuna tutkimuspöydällä ja vannoin, että en enää ikinä nurise turhista, jos vain uskollinen ystäväni tuosta tokenee. Lenkkeilen karvakorvan kanssa mielelläni pellolla tai vaikka pelkillä asvalttiteillä, kunhan saan sen terveenä takaisin.

Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä, sanoi antiikin suuri filosofi Seneca.

Minä yritän nähdä jatkossa asiat hieman eri kulmassa, jotta voin esimerkiksi täällä blogini puolella puheillani jakaa enemmän iloa ja valoa eikä valituksia pikkuasioista.

Napsu-koira pääsi onneksi vielä samana päivänä kotiin lääkäristä ja jatkaa nyt toipumista kotioloissa. Pääsimme sen kanssa jo hakkuualueelle kävelemään. Onneksi viikonloppuumme on kuulunut myös normaaleja, mukavia asioita: lasten synttäritouhuja, harrastuksia, virpomista ja äänestäminen.

Tein Napsun toipumisen kunniaksi pienen videon lopputalven ja alkukevään ulkoiluretkistä:

Aikaisemmin murehdin, että entinen lähimetsämme on nykyään kuin sotatoimialue. Tänään katselin ympäristöä uusin silmin ja ajattelin, että sehän on oikeastaan kuin jostain Pekka Halosen tai Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttisesta maalauksesta. 

Mieheni arveli, että kesällä hakkuualueelle kasvaa kukkia. Mukavaa ajatella, että voimme mennä sinne kaikki yhdessä vaikka eväsretkelle.

Oletko sinä joutunut viime aikoina pysähtymään?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

C

Napsulle paranemisia! Mitä oireita Napsulle tuli?

Meillä myöskin on hakkuuaukea tullut ihan hiljattain. Ennen meidän lähimetsässä pystyi mies metsästämään rauhassa, mutta ei enää. Mä inhosin puurunkojen ja oksien yli estejuoksua koiran kanssa (usein olin kumossa tantereessa). Mutta meidän koira rakastaa sitä hakkuuaukeaa. Se vetää sinne metsänsiimeksestä ihan hulluna ja katselee sitten innokkaana ympärilleen. Ollaan me sieltä muutamat jäniksetkin ajettu ylös.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka ja kiitos kommentista <3 Napsulla on jo pitkään ollut ruoansulatusvaivoja. Se on joulusta asti syönyt huonosti, purrut eturaajojaan ja venytellyt usein ns. "rukoilija-asennossa" eli takapuoli pitkällä. Nämä oireet lääkärin mukaan kertovat ylävatsakivusta.

Viime viikolla se alkoi yhtäkkiä oksentaa rajusti. Se kuvattiin, eikä vatsalaukusta löytynyt vierasesneitä. Lääkäri määräsi sille pitkän antibioottikuurin ja vatsansuojalääkettä akuuttiin suolistoinfektioon ja nyt kokeillaan vielä jonkin aikaa erikoisruokaa.

Napsusta otettiin myös monenlaisia verikokeita ja ulostenäytteetkin. Tulokset tulevat pääsiäisen jälkeen.

Onneksi toipilas on taas jo reipas, höperö oma itsensä <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Huom! Uraäidin Ruuhkavuodet -blogi on nyt Sulassa sovussa!

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. Kauneudenhoitoa, hyvinvointia, kavereita, haaveilua, koulua ja työtä, shoppailua ja penninvenyttämistä – sitä kaikkea on nelikymppisen äidin ja 13-vuotiaan tyttären vauhdikas elämä.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram